Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette saaneet mielenterveysongelmanne parannettua tai edes hallintaan...
21.07.2022 |
Millaisia elämäntapamuutoksia olette tehneet ja missä järjestyksessä? Tapahtuiko elämässänne joku tietty käännekohta, jonka jälkeen muu elämä mukautui vastaamaan uutta parempaa normaalia?
Olen niin väsynyt siihen, että oma vointi alkaa parantua tai lähinnä löydän motivaation taas yrittää ja sitten, kun mikään konkreettinen surkeassa elämäntilanteessa ei muutukaan, niin vajoan lopulta aina takaisin syvään masennukseen. Tuntuu, että silloin kuin olisi edes hetken parempi kausi, niin pitäisi heti päästä kiinni edes johonkin työharjoitteluun tai mihin tahansa työllistymiseen tähtäävään toimintaan, että ei olisi enää aikaa vajota takaisin epätoivoon. Mikään ei ole hirveämpää kuin saada pieni toivonkipinä siitä, että elämä voisi vielä joskus muuttua, lähettää ne 100 työhakemusta ja pettyä taas, kun mikään ei muutu.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin vuodeksi ulkomaille, hankin päivittäistä tekemistä ja liikkumista, vakaan parisuhteen, uudistin vaatekomeroni ja meikkini. Vakava masennukseni oli täysin parantunut noin neljässä kuukaudessa
Ainiin ja loin myös uuden kauniimman naisellisemman tyylin ja rupesin kasvattamaan hiuksia heti ulkomaille (aasiaan) muutettuani
Terapia auttoi. Nyt se on lopuillaan ja olo on kuin eri ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla bipo ja mulla auttoi escitalopram+voxra+peratsin-lääkitykset. Nyt yli vuosi töissä ilman saikkuja (tää on siis mulle todella harvinaista). Koko ajan odotan milloin seuraava romahdus tulee ja joudun hakemaan saikkua mutta eipä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan :)
Miten tuo kombo löytyi? Aiemmat lääkitykset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit kaikkiin paitsi yhteen ystävääni, muutin ja pistin elämäni uusiksi. Tajusin että ongelmani olivat johtuneet siitä millaisessa elämäntilanteessa olin, sekä menneisyyden käsittelemättömistä asioista joiden takia käyttäydyin itselleni vahingollisella tavalla tajuamatta sitä. Sain myös oikean diagnoosin ahdistuksen ja masennuksen tilalle.
On ollut parempia kausia ja nyt on taas huonompi kausi menossa. Jotkut mielenterveysongelmat ovat vain luonteeltaan sellaisia, että se on ikuista kamppailua. Voin hyvin, kun jaksan pitää huolta päivä-/unirytmistäni enkä haali liikaa tekemistä. On sopivasti virikettä, mutta ei liikaa. Ilman lääkitystä en pärjäisi. Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin taas harrastamaan kamppailulajeja 3-4 kertaa viikossa , joka korjasi aivokemiani. (olin harrastanut niitä lapsena/teininä, mutta sitten lopettanut jolloin olin vuosia liikkumatta) Kun taas aloin harrastamaan niitä, paranin puolessa vuodessa vakavasta masennuksesta, niin että minulla ei ollut enää masennusta ollenkaan. Ahdistusta ja aivosumua minulla oli vielä vuosia sen jälkeen, mutta aivosumu katosi onneksi pari vuotta sitten kun menin terveeseen parisuhteeseen. Eli enää on vaan ahdistus, josta haluaisin eroon.
Minä sairastuin vakavasti ja jouduin osastohoitoon. Minulla ei koskaan ole mennyt niin hyvin elämässä kuin nyt, vaikka minulla onkin psykiatrinen sairaus loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon entinen ammattiurheilija, joten ymmärrän kyllä liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaan. Tosin silloin kuin syvä epätoivo ja masennusjakso puskee päälle, niin silloin ei ole motivaatiota käydä edes suihkussa saati sitten lähteä edes kävelylle tai treenata kotona. Kausittaiset mielialavaihtelut lopulta johtivat myös urheilu-urani päättymiseen... En ole ikinä hakenut apua ongelmiini, mutta oon myös välillä miettinyt, olisiko lääkityksestä mun tilanteessani hyötyä, kun oon jo ollut muutaman vuoden jossain kuopan pohjalla, enkä vaan kykene pitämään yllä motivaatiota hakea töitä ja yrittää nousta tästä suosta.
Onnee vaan niille, jotka on pitkät hiukset kasvattamalla tai vaatekaappia uudistamalla saaneet elämänhalunsa takaisin. Mulla on kyllä aina ollut molemmat asiat kunnossa, eikä ne suojanneet mua ongelmilta tai korjanneet niitä.
Ap
Suhtautumalla liikuntaan ja altistusharjoituksiin kuin syöpähoitoihin. Ei tunnu kivalta, eikä motivoi, mutta syöpäpotilaskaan ei nauti siitä luxuksesta, että hän menee vain miellyttäviin hoitoihin tai ottaa sytostaatit silloin kun motivoi. Ja hyväksymällä, että tämä on pitkäaikaissairaus. Kun jään kotiin, saan koko tuloksen katoamaan todella nopeasti. Kyllä mussa vieläkin elää se entinen minä, joka toivoo, että tulisipa joku auttamaan mua kokemaan jonkun "oivalluksen" tai antamaan jonkun mystisen parannuksen, jonka jälkeen ei tarvisi enää potkia itseään. Mutta ei. Näillä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ratkaiseva tekijä oli kun pysähdyin miettimään mikä minun unelmani elämässä olisi. Meillä on vain yksi elämä, miksi siis ihmiset eivät yritä toteuttaa unelmiaan. Elämä on pikkuhiljaa työntänyt minut lähemmäksi ja lähemmäksi tätä unelmaa kun olen tehnyt kovasti töitä sen eteen.
Mulla oli nuorempana toistuvasti masennusta ja siihen lopulta lääkitys, joka tehosi. Aloitin sitten keski-ikäisenä hevosharrastuksen, joka palautti elämänhaluni takaisin ja pystyin jättämään lääkityksen pois. Nyt usean loukkaantumisen jälkeen vanhempana oma fysiikka (ja rahatilanne) ei enää kestä hevostelua ja masennus on palannut. Lääkitys olisi kai sitten taas tarpeen, tai kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Liikunta.
-Lihaskunto.
-7-9 tuntia unta joka yö.
-Terveellinen ruokavalio.
-Teetä.
-Ei kahvia.
-Ei päihteitä.
-Mielekäs harrastus, jonka parissa aika kuluu ja on illalla niin väsynyt, ettei mielenterveysongelmat tule edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Suhtautumalla liikuntaan ja altistusharjoituksiin kuin syöpähoitoihin. Ei tunnu kivalta, eikä motivoi, mutta syöpäpotilaskaan ei nauti siitä luxuksesta, että hän menee vain miellyttäviin hoitoihin tai ottaa sytostaatit silloin kun motivoi. Ja hyväksymällä, että tämä on pitkäaikaissairaus. Kun jään kotiin, saan koko tuloksen katoamaan todella nopeasti. Kyllä mussa vieläkin elää se entinen minä, joka toivoo, että tulisipa joku auttamaan mua kokemaan jonkun "oivalluksen" tai antamaan jonkun mystisen parannuksen, jonka jälkeen ei tarvisi enää potkia itseään. Mutta ei. Näillä mennään.
Hei tää oli hauskasti sanottu... Kunhan taas saan "syöpähoidot" käyntiin, niin yritän pitää tämän vertauskuvan mielessäni.
Monen yrityksen ja epäonnistumisen jälkeen kuitenkin on pakko miettiä, mikä menee pieleen. Jos vanha kaava ei toimi, niin ei sitä kannata loputtomasti toistaa.
Mielenterveeysongellmia ei ole olemassa. Ne on kultttuurisidonnaisia ongellmia.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon entinen ammattiurheilija, joten ymmärrän kyllä liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaan. Tosin silloin kuin syvä epätoivo ja masennusjakso puskee päälle, niin silloin ei ole motivaatiota käydä edes suihkussa saati sitten lähteä edes kävelylle tai treenata kotona. Kausittaiset mielialavaihtelut lopulta johtivat myös urheilu-urani päättymiseen... En ole ikinä hakenut apua ongelmiini, mutta oon myös välillä miettinyt, olisiko lääkityksestä mun tilanteessani hyötyä, kun oon jo ollut muutaman vuoden jossain kuopan pohjalla, enkä vaan kykene pitämään yllä motivaatiota hakea töitä ja yrittää nousta tästä suosta.
Onnee vaan niille, jotka on pitkät hiukset kasvattamalla tai vaatekaappia uudistamalla saaneet elämänhalunsa takaisin. Mulla on kyllä aina ollut molemmat asiat kunnossa, eikä ne suojanneet mua ongelmilta tai korjanneet niitä.
Ap
"Onnee vaan niille" Siis kysyt ensin neuvoja, että miten muut on tehneet, mutta.luotenkaak se ei kelpaa vaan pitää katkerasti onnee vaan niille toivotella?
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveeysongellmia ei ole olemassa. Ne on kultttuurisidonnaisia ongellmia.
Todennäköisesti... En usko, että olisin masentunut, jos asuisin jossain kehitysmaassa, jossa kaikki olisivat samassa veneessä. Meidän kulttuurissamme olisi vielä sairaampaa jättäytyä vapaaehtoisesti yhteiskunnan ulkopuolelle ja olla tyytyväinen valintaansa. Mielenterveysongelmat ovat sentään täysin normaaleja reaktioita surkeisiin tilanteisiin.
Mulla bipo ja mulla auttoi escitalopram+voxra+peratsin-lääkitykset. Nyt yli vuosi töissä ilman saikkuja (tää on siis mulle todella harvinaista). Koko ajan odotan milloin seuraava romahdus tulee ja joudun hakemaan saikkua mutta eipä ole tullut eikä toivottavasti tulekaan :)