Mummi opettaa lasta salaa rukoilemaan
Sanokaahan, mitä mieltä olette? 1v 3kk vanha lapseni on ollut nyt pari kertaa mummin hoidossa muutaman tunnin ajan. Kotona huomasin että mummi on opettanut lasta laittamaan kädet ristiin ja sanomaan Amen. Mummi kyllä tietää, ettemme ole uskovaisia eikä lastakaan ole kastettu. Siksi tuntuu vähän hassulta. Ihan harmitontahan tuo tavallaan on, mutta tekee mulle epämukavan olon. Mitä ajatuksia teissä herää? En yhtään tiedä mikä olisi kohtuullista. Voihan lapsen kanssa leikkiä mitä vaan, miksei myös rukoilemista, eli olenko ihan tiukkis kun toivoisin ettei tällaisia opetettaisi lapselle, etenkään meidän vanhempin selän takana... miten ottaisitte asian mummin kanssa puheeksi?
Kommentit (708)
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok. En ole uskovainen, mutta mun mielestä oli lapsena ihan hauskaa leikkiä mukana iltarukouksessa kaverin luona yökylässä. Se oli mielenkiintoista kuten koko muukin maailma pienen lapsen mielestä.
Enemmän siinä ehkä oppii muiden ihmisten ahdasmielisyydestä jos lasta kieltää tekemästä noin tai tekee asiasta jonkun numeron.Täysin eri asia jos mummo pitää jotain aktiivista uskonopetusta muksulle, se ei ole ok. Mutta jos mummolla on tapana sanoa pöydässä "siunaa nämä antimet, amen" tai whatever niin ei ole mitään pahaa tapahtunut. Lapsi näkee et eri ihmisillä on eri tapoja.
Ei lapsen tarvitse tuonikäisenä oppia että on olemassa pahoja ihmisiä.
Jeesus sanoi opetuslapsilleen kun nämä koittivat estää lapsia lähestymässä häntä, että sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estääkö heitä, sillä lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Toisaalla hän kehoitti opetuslapsiaan karistamaan sen kaupungin pölytkin jos asukkaat eivät huolineet heille tarjottua elämän 248sanaa. Aina pätee syyn ja seurauksen laki.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sanoi opetuslapsilleen kun nämä koittivat estää lapsia lähestymässä häntä, että sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estääkö heitä, sillä lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Toisaalla hän kehoitti opetuslapsiaan karistamaan sen kaupungin pölytkin jos asukkaat eivät huolineet heille tarjottua elämän 248sanaa. Aina pätee syyn ja seurauksen laki.
Ja just tän takia hulluja ei pidä päästää lasten lähelle.
Minkä ikäisenä teidän lapsuuden muistot alkaa, noin yleensä. Omat jossain 4v paikkeilta. Eli tuo pieni 1v ei edes tule muistamaan koko tapausta, jolla raukka rikkoi lähisukulaistensa välit, kun sattui pikku kätöset ristimään!
Osta ny jo äkkiä pride värityskirja
Lapsen oma valinta onko hän uskovainen vaiko ei. Mielestäni uskonnoista on hyvä opettaa, kunhan samalla antaa lapsen valita mihin uskoo/ei usko. Itselleni kun lapsen mummo opetti iltarukouksen ja jumalasta, mutta 4v minusta tuli agnostikko kun isoisä kuoli joka sai minut kyseenalaistamaan mummon jutut taivaasta.
Lapsi on oma ihmisenä ja se on hänen oma valintansa mihin uskoo/ei usko. Ja hyvä kertoa eri vaihtoehdoista, miten maailman voi nähdä, niin lapsi ei saa liian mustavalkoista kuvaa miten olisi pakko ajatella
Siis eikai nyt rukoilussa ole mitään pahaa, jos mummi sitä lapselle opettanut?
Itsekin kävin lapsena pyhäkoulua, ei traumoja jäänyt.
Kyllä elämässä on asiat hyvin, jos tuollaisesta valittaa.
Itselläni on esim erittäin veemäinen sairaus, pieni sairaseläke (ja pienet tulot, jotka vaikuttavat mm uuden asunnon etsintään) sekä erittäin riitaisassa taloyhtiössä vuokrakämppä.
On niin narkkareita seinänaapurissa kuin jäätäviä naapuri riitoja muilla sitten taloyhtiössä näiden kanssa.
Että on ihmisellä oikeasti pienet murheet, jos mummin rukouksen opetus yksivuotiaalle vaivaa....
Vierailija kirjoitti:
Sallikaa Jos raamattua yritit lainata, niin ei se nyt ihan noin mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Sallikaa lasten rukoilla Jeesusta. Älkää estäkö heitä, sillä heidän kaltaisten on Jumalan valtakunta.
Jos raamattua yritit lainata, niin ei se nyt ihan noin mennyt.
Ai rukoilu on pahinta maailmassa mitä lapsi voi oppia??? No ikä ehkä avartaa äidin näkemyksiä asioista.
Rukoiluhan on parhaita muistoja mitä isovanhemmista voi jäädä. Itse en tavannut kuin yhden mummoni ja näimme ehkä kerran vuodessa, ei ehditty rukoilla mutta mummon harras mieli jäi muistiini onneksi. Toiset isovanhemmat olivat nukkuneet pois ennen syntymääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäisi yhtään. Uskonto on henkilökohtainen asia. Mummohan voi olla vaikka satanisti. Mistäs sitä koskaan tietää.
Mitäs sitten? Satanisteja on kaikkialla. Tunnen opettajan, sekä ev. lut. papin jotka henkilökohtaisessa elämässään tunnustautuvat satanisteiksi. Kaikki tuntemani satanistit (ja heitä on useita) elävät väkivallatonta, pääasiassa hyvin päihteetöntä elämää, ja elämän tarkoituksena heillä on oppia rakastamaan toisia niin kuin itseä, koska rakkaus on kaikki.
Satanisti pappina? Ja tämän takia maksan veroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne. En ole siis koskaan nähnyt mummin rukoilevan, vaikka olen tuntenut jo vuosikaudet. Siksi tulee mieleen, ettei kyse ole vaan mummin omista tavoista, vaan haluaa ehkä antaa lapselle kristillistä kasvatusta. Mikä taas ei meidän vanhenpien aikeena ole.
Sille joka puhuit lapsen turvallisuudentunteesta, niin kyllä perusturvan tunne syntyy lapselle ihan muusta kuin uskonnosta. Itse asiassa tunnen erään, jonka lapsuusajan kristillinen kasvatus suorastaan traumatisoi. Siis helvetillä ja synnillä pelottelu ja muu uskontoon liittyvä sekopäisyys. (Toki kuvastaa enemmän tiettyjen yhteisöjen meininkiä kuin uskontoja yleensä)
Ap
No mitä sinä sitten teet ,kun esim lapsesi sairastuu erittäin vakavasti. Toki lääketiede tekee parhaansa, mutta ethän vaan vahingossakaan laita kätösiäsi ristiin ja rukoile paranemista joltain ylemmältä taholta, olkookin se vaikka Jumala. Ethän!
Miksi luulet, että ateisti rukolisi? Minullekin opetettiin lapsena iltarukous, mutta en rukoile enää, ei ole tullut mieleenkään missään tilanteessa.
Meillä opetettiin lapsena rukoilemaan. Muistan kuinka kerran pahassa tilanteessa sitten rukoilin, ja se ei auttanutkaan. Siitä jäi ahdistus rukoilua kohtaan, että kukaan ei kuule sitä rukousta, ja jos itse rukoilen ns. turhaan (pikkuasiasta), niin viekö se tilaa muiden rukouksilta, ja jääkö siksi jonkun muun tärkeä rukous vaille vastausta, niin kuin minulle kävi. En enää ole tuon jälkeen rukoillut.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin mummo tarkoituksella tekee salaa mitään. Hänelle ei vain ole tullut mieleenkään, että hänelle jokapäiväiseen normielämään kuuluva rukoilu on jotain, jonka tekemiseen lapsen läsnäollessa pitäisi pyytää etukäteen vanhempien lupa.
En olisi niin varma. Oma anoppini on uskossa ja kyläilemme appivanhempien luona usein, ollaan välillä yötäkin. Eikä hänen uskonnon harjoittaminen näy arkena mitenkään meille muille. Jouluna ja pääsiäisenä haluaa yhdistää juhlaruokailuun uskonnollisia tapoja kuten jouluevankeliumin ja ruokarukouksen. Muuten hän harjoittaa uskoaan niin, ettei se näy meille muille. Jos saisimme lapsen, ja veisimme sen hänelle hoitoon, odottaisin, että sama meno jatkuisi, eikä anoppi tuputtaisi uskontoaan lapsellemme.
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sanoi opetuslapsilleen kun nämä koittivat estää lapsia lähestymässä häntä, että sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estääkö heitä, sillä lasten kaltainen on Jumalan valtakunta. Toisaalla hän kehoitti opetuslapsiaan karistamaan sen kaupungin pölytkin jos asukkaat eivät huolineet heille tarjottua elämän 248sanaa. Aina pätee syyn ja seurauksen laki.
Aloituksessa ei ollut kyse Jeesuksen lapsista. Kyse on yhdestä lapsesta, jonka isä ei liity tapaukseen.
Onha tuo nyt hirveätä, että mummo haluaa lapsen uskovan Jumalaan ja näyttää esimerkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Onha tuo nyt hirveätä, että mummo haluaa lapsen uskovan Jumalaan ja näyttää esimerkkiä.
On.
Ja ajdistelee lasta vanhemmilta salaa.
Vierailija kirjoitti:
Perheessänne ei varmaankaan vietetä myöskään joulua, pääsiäistä, juhannusta tai tunnusteta irtovapaata helatorstaita, joku uskonnollinen riitti se on niissäkin takana.
Nuo ovat alkujaan pakanallisia juhlia ja osa suomalaista perinnettä. Itse vietän ateistina noita juhlia täysin ilman mitään uskonnollista ajatusta.
Sitähän tämä AP haluaa ulostulollaan viestiä, ei vain vielä ole kanttia potkaista mummia ulos elämästään. Jospa siitä rohkaistuu ja ymmärtää puhua silmä silmästä eikä jupista varjoista. Parempi kerta rysäys kun jatkuva kitinä. Kyllä mummi varmasti löytää sisältöä elämälleen ilman kiittämättömiä sukulaisia. Uusavuttomuus on huutava häiriö nykyaikana.