Vaikea tutustua uusiin ihmisiin, jotka eivät kysy mitään minusta

Mitä tarkoittaa netin kautta tavattu ihminen? Eikö siellä netissä kirjoitella ja siten tutustuta ja vasta sen jälkeen, kun "kirjeenvaihtokaveruutta" on jatkunut pidemmän aikaa, tavataan? Tää ei oo provo, kun en itse tiedä ja muistelen vain ysärin kirjeenvaihtoharrastuksia. Eli että etukäteen kirjoittamalla tutustutaan toiseen? Jos näin, niin sittenhän sitä tietää jo toisesta ihmisestä ja voi kysellä sen perusteella ja kertoa lisää. Joskin jos se kirjekaveri on niin ujo, että kirjoittaminen helpompaa mutta tavatessa hiljaista, ei uskalla kysellä. Jos ihminen kuitenkin vaikuttaa kivalta, niin silloin ehkä kannattaa palata kirjoitteluun ja kokeilla tapaamista uudelleen. Onhan kirjoittelukin sosiaalista kanssakäymistä.

Vai olenko nyt ymmärtänyt jotakin ihan väärin?

Niiiiin tuttua tuo, että naiset tönöttää tuppisuina. Olen itsekin nainen ja moni tuttavani/ystäväni on tuollaisia kivirekiä vuorovaikutustilanteissa. Haluavat kyllä nähdä ja hengailla, mutta roolit menee aina niin että minä olen "sirkustirehtöörinä" ja keskustelun kannattelijana. Ei auta hiljaisten hetkien pitäminen, ei tule vastapuolen suusta silloinkaan kuin mykkyyttä. Mikään keskustelu ei muutenkaan mene edes vahingossa mielenkiintoiseksi, kun toinen verbaalisesti passiivisena vain kommentoi tyyliin "okei, jahaa jooo". Sitten kyllä näkemisten jälkeen sanotaan, että olipa kiva taas nähdä ja milloin sopisi taas tavata. Itse en enää jaksa nähdä tuollaisia tyyppejä kuin harvakseltaan. Nuista ei saa mitään irti, eivätkä juuri rikastuta elämää millään tavalla. Heidän näkeminen tuntuu itsellekin vain työkeikalta, joka pitää suorittaa silloin tällöin.

Mistä ikinä johtuukaan, mutta viimeisen parin v aikana muutamat iäkkäämmät ystävättäreni sekä oma äitini ovat muuttuneet todella itsekeskeisiksi.

Heiltä on hävinnyt tyystin kyky

- kuunnella toisia, puhuvat itse taukoamatta eivätkä edes reagoi kun toinen yrittää sanoa jotain väliin.

- kun toinen sanoo jotain, he eivät jatka juttua puhujan näkökulmasta vaan omasta kontekstista ja omista tuntemuksistaan.

- eivät kysy toiselta mitään vaan puhuvat itsestään tai jollain tapaa itseensä liittyvistä asioista

Johtuuko alkavasta persoonallisuuden muutoksrsta vai vaan puhtaasta itsekeskeisyydestä jota korona ajan eritäytyminen on lisännyt. On vaan ollut varsin ikävää huomata tällainen muutos.

Treffithän olisikin erinomainen mahdollisuus treenata sosiaalisia taitoja.

Olen laittanut merkille, että työelämässä edukseen erottuminen ei ole edes vaikeaa, kun vähän alkoi treenaamaan. Nykyisin, kun porukka pääosin tekee etätöitä ja heistä kuulee vain, kun on tarve valittaa jotain niin oikeasti - ei ole vaikeaa jopa alkeellisilla taidoilla ;)

Vierailija kirjoitti:

Naiset eivät osaa puhua kuin itsestään. Eivät yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista ym.

Että semmosia on tullut viime aikoina puheskeltua poikien kanssa ja vauvasivulla?

Minulla laukeaa jokin suojelumekanismi päälle jos joku koko ajan kyselemässä elämästäni ja minusta. Ei tee mieli sellaisen kanssa jutella.

Uusia ystäviä olen saanut ihan sillä että tapaan jo olemassa olevien ystävien kautta uusia ihmisiä ja vietän niiden kanssa aikaa. Ihan tavallisesti jutellen, ei mitään haastatteluja.

Vierailija kirjoitti:

Turha kuvitella että ihmiset osaisivat nykyään keskustella. Olen huomannut ihan saman asian yleisesti. Kerrot jotain itsestäsi, niin saat hölmöä tuijotusta, ilman jatkokysymyksiä, vaikka olisit itse ollut juuri kovinkin kiinnostunut kanssaihmisistä, ja saanut mahdollisesti pitkänkin selostuksen itsestään. Mihin on kadonnut hyvät keskustelutaidot ja kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan? ( siis poikkeuksiakin löytyy onneksi)

En pidä ihmistä joka puhuu itsestään hyvänä keskustelijana.

Entäpä jos vaan olet sinnikäs ja jatkat tutustumista jos muuten tuntuu olevan mukava henkilö. Anna aikaa.

Ota myös huomioon että on niitä harvoja olemassa jotka eivät halua udella vaan antavat toisen kertoa sen mitä itse haluaa.

Ehkä näin varttuneempana suosittelen että yrität etsiä kavereita samassa elämäntilanteessa olevista, eli tyyliin jos olet sinkku, etsi sinkku kavereita koska harvoin ne parisuhteessa olevat tai jopa perhe elämää viettävät jaksaa/ ehtii tapailla sinkkukaveria. Jos taas sinulla on pieniä lapsia niin ehkä sieltä toisten pienten lasten äideistä voisi niitä kavereita löytyä. Tais sitten niitä samoja harrastuksia harrastavista henkilöistä.

Totta. On raskasta. Sekä se, että joutuu ylläpitämään keskustelua, tai se, että toinen puhuu vain itsestään kysymättä edes, mitä minulle kuuluu. Vahoilla naisilla, tai oikeastaan jo heti lastensaannin jälkeen moni nainen muuttuu höpöttäjäksi, joka puhuu vain itsestään tai lapsistaan, puhuu toisten päälle, keskeyttää, esiintyy kaiken osaajana tai vaihtoehtoisesti niiin kovin uupuneena ahkeraliisana. On näitä toki miehissäkin, mutta kun itse olen nainen, niin enemmän tulee oltua naisporukoissa.

Miten sitten voin välttää kuulustelun? Julkaisin Instagramissa ystävänhakuilmoituksen ja siihen vastattiin. Vastapuoli ei vaan kysynyt minulta kertaakaan mitään ja aika vähän kertoi itsestään muutenkin. Ajauduin sitten kyselijän rooliin. Kysyin, miten hän viettää aikaa. Mainitsi mm. käyvänsä mielellään kahvillassa. Kysyin, mikä on hänen lempikahvilansa ja kerroin itse pitäväni sekä Maikun Kaffilasta että Stuban Kahvituvasta. Hän sanoi, että Maikun Kaffila ja kesäisin Villen Jätskibaari. Odotin tähän kohtaan häneltä vastakysymystä, mutta sitä ei koskaan tullut. No, sitten minun pitikin kysyä jotakin seuraavaa kysymystä pitääkseni keskustelua yllä. Lopulta kyllästyin kyselyyn ja keskustelu päättyi siihen.

Oliko perusongelmana, että meillä ei ylipäätään synkannut? Olisinko voinut välttää keskustelun tyrehtymisen jotenkin? Olisiko pitänyt vaikka ehdottaa tapaamista kasvokkain heti kärkeen, jotta olisimme voineet selvittää, soljuisiko keskustelu paremmin IRL? Entä mikä ero onkaan kuulustelulla ja kyselyllä? En kysy asioista, jotka voivat olla arkaluontoisia. Esim. työpaikasta kysyin, kun hän oli ensin maininnut tekevänsä paljon töitä.

up

Itsellä oli yksi tällainen kaveri. Olen tullut siihen lopputulokseen että hän ei varmaan oikeasti jotenkin pitänyt minusta.

Vierailija kirjoitti:

Turha kuvitella että ihmiset osaisivat nykyään keskustella. Olen huomannut ihan saman asian yleisesti. Kerrot jotain itsestäsi, niin saat hölmöä tuijotusta, ilman jatkokysymyksiä, vaikka olisit itse ollut juuri kovinkin kiinnostunut kanssaihmisistä, ja saanut mahdollisesti pitkänkin selostuksen itsestään. Mihin on kadonnut hyvät keskustelutaidot ja kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan? ( siis poikkeuksiakin löytyy onneksi)

Keskustelutaidot ovat sitä, että ei puhu itsestään.

Tällä kaverilla oli kuin suojapanssari päällä, negatiiviset oletukset muista jo valmiiksi ja varmaan se kyseleminen alkoi ahdistaa -> sulkeutuu. Eikä kiusallakaan kysy takaisin! Ja sitten että miksi tuo toinen on vielä tuollainen niin positiivinen ärsyttävä höpöttäjä. Enpä kysy mitään häneltä, oppiipahan olemaan.

Tuolta siis minusta tuntuu että kaveri ajatteli.

Vierailija kirjoitti:

Totta. On raskasta. Sekä se, että joutuu ylläpitämään keskustelua, tai se, että toinen puhuu vain itsestään kysymättä edes, mitä minulle kuuluu. Vahoilla naisilla, tai oikeastaan jo heti lastensaannin jälkeen moni nainen muuttuu höpöttäjäksi, joka puhuu vain itsestään tai lapsistaan, puhuu toisten päälle, keskeyttää, esiintyy kaiken osaajana tai vaihtoehtoisesti niiin kovin uupuneena ahkeraliisana. On näitä toki miehissäkin, mutta kun itse olen nainen, niin enemmän tulee oltua naisporukoissa.

Mielenkiintoista, että tuota päällepuhumista ja minäminää tuntuu olevan eniten omanikäisissä eli juuri 30v täyttäneissä, jotka eivät osaa puhua kuin itsestään. Joku harrastus tai matkustelu tai politiikka ei kiinnosta, mutta oman itsen kaksihaaraiset hiukset, hilseilevä iho, näppy takamuksessa jne. ovat todella tärkeä puheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet mies luultavasti joudut toimimaan haastattelijana ja samalla kertomaan itsestäsi. Mutta toisen pitäisi olla edes jotenkin kiinnostunut, ehkä eivät jaksa kaveri-ihmisen kanssa heti jutella syvällisiä, jos se lopahtaakin. Varmaan deittimielessä jotkut kiinnostuvat.

Eipä ole tämäkään asia mitenkään sukupuolisidonnainen.