Lue keskustelun säännöt.
Vaikea tutustua uusiin ihmisiin, jotka eivät kysy mitään minusta
21.07.2022 |
Olen yrittänyt laajentaa kaveripiiriäni viime aikoina. Useita netin kautta tapaamiani naisia kuitenkin yhdistää yksi asia. He eivät ole lainkaan kiinnostuneita tietämään minun elämästäni. Tunnen itseni kuin joksikin toimittajaksi juttukeikalla.
Kommentit (36)
Jos olet mies luultavasti joudut toimimaan haastattelijana ja samalla kertomaan itsestäsi. Mutta toisen pitäisi olla edes jotenkin kiinnostunut, ehkä eivät jaksa kaveri-ihmisen kanssa heti jutella syvällisiä, jos se lopahtaakin. Varmaan deittimielessä jotkut kiinnostuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha kuvitella että ihmiset osaisivat nykyään keskustella. Olen huomannut ihan saman asian yleisesti. Kerrot jotain itsestäsi, niin saat hölmöä tuijotusta, ilman jatkokysymyksiä, vaikka olisit itse ollut juuri kovinkin kiinnostunut kanssaihmisistä, ja saanut mahdollisesti pitkänkin selostuksen itsestään. Mihin on kadonnut hyvät keskustelutaidot ja kohteliaisuus kanssaihmisiä kohtaan? ( siis poikkeuksiakin löytyy onneksi)
En tiedä sinun tapaustasi. Mutta mielestäni hyvätapainen uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan on melkein kuollut.
Ymmärrän ajatuksesi. Olin ihan samanlainen vastuunkantaja ja huolehdin, että on puhumista ja kiinnostunut toisen asioista. Opin kuitenkin siihen, että pidän tarkoituksella hiljaisia taukpja ja odotan älyääkö toinen mitään. Jos toinen on fiksu hän tajuaa jatkaa keskustelua minunkin asioita koskien, niistä kysellen, ja jos ei, niin saan vain vahvistuksen ettei kannata uhrata aikaansa enempää.
En halua olla mikään täti, joka hauskuuttaa "lapsia"
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies luultavasti joudut toimimaan haastattelijana ja samalla kertomaan itsestäsi. Mutta toisen pitäisi olla edes jotenkin kiinnostunut, ehkä eivät jaksa kaveri-ihmisen kanssa heti jutella syvällisiä, jos se lopahtaakin. Varmaan deittimielessä jotkut kiinnostuvat.
Olen siis nainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä olettaa että joku muu avaa suunsa ensin. Tästä voikin sitten siirtyä siihen että on parempi avata oma suunsa ensin jos haluaa olla sosiaalinen.
Tiedän tunteen. Seurustelin vähän aikaa miehen kanssa joka ei koskaan kysynyt minulta mitään. Ei ikinä, mistään mitään. Tulin siihen tulokseen ettei häntä kiinnostanut minä ja minun elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinun tapaustasi. Mutta mielestäni hyvätapainen uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan on melkein kuollut.
Olen samaa mieltä ja huomannut käytännössä useinkin tämän saman.
Onkohan epidemia-ajan eristäytyminen tehnyt meistä jotenkin entistä itsekeskeisempiä.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ihmiset ovat todella, korostan sanaa TODELLA itsekeskeisiä. Minä sitä minä tätä, ja jos puoli minuuttia jaksetaan kuunnella toista niin puhe kääntyy heti itsee eikä jatketa keskustelua puhujan näkökulmasta tai tunteesta vaan tyrkätään heti oma näkökulma päälle.
Minua aina toruttiin lapsena jos kysyin jotain, sanottiin että älä ole utelias. Huomaan kyllä vieläkin että en oikein koskaan kysy mitään ihmisiltä ja kysyminen tuntuu vaikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelu on jotain muuta kuin kuulustelu!!!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ajatuksesi. Olin ihan samanlainen vastuunkantaja ja huolehdin, että on puhumista ja kiinnostunut toisen asioista. Opin kuitenkin siihen, että pidän tarkoituksella hiljaisia taukpja ja odotan älyääkö toinen mitään. Jos toinen on fiksu hän tajuaa jatkaa keskustelua minunkin asioita koskien, niistä kysellen, ja jos ei, niin saan vain vahvistuksen ettei kannata uhrata aikaansa enempää.
En halua olla mikään täti, joka hauskuuttaa "lapsia"
Vain nainen voi olla noin juonittelevia ja kieroja jonkun KESKUSTELUN kanssa. Miehet ovat rentoja eivätkä suunnittele sanomisiaan ja taukojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yleensä ajaudun kyselijän rooliin uusia ihmisiä tavatessani, kuten ap.
Se on rasittavaa, mutta en myöskään kestä kiusallista hiljaisuutta, kun muut eivät saa suutaan auki.
Lopulta minä tiedän paljon muiden asioista, eikä kukaan tiedä minusta mitään. Tämän vuoksi välttelen vieraiden ihmisten kanssa samoihin seuroihin joutumista.
Naiset eivät osaa puhua kuin itsestään. Eivät yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Utelu ja yleisluontoinen kyseleminen on eri asioita. Utelee, tinkaa yksityiskohtia, suuttuu jos ei saa vastausta, olettaa et hänen kuuluu saada tietää ym. verrattuna vapaisiin kysymyksiin tai puheenaiheisiin jossa toinen osapuoli saa itse vapaasti harkita ja päättää mitä ja millä tarkkuudella itsestään kertoo.
Ahdistavaa ja vaivaannuttavaa tai kohteliasta ja huomaavaista.
Naiset eivät osaa tehdä eroa keskustelun ja monologin välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet mies luultavasti joudut toimimaan haastattelijana ja samalla kertomaan itsestäsi. Mutta toisen pitäisi olla edes jotenkin kiinnostunut, ehkä eivät jaksa kaveri-ihmisen kanssa heti jutella syvällisiä, jos se lopahtaakin. Varmaan deittimielessä jotkut kiinnostuvat.
Olen siis nainen.
Ap
Olet tutustunut netin kautta ja tavannut sitten livenä, mutta niitä ei kiinnosta sinun asiat ollenkaan? Riippuu varmaan paljon siitä, onko teillä ollut alunperinkään riittävästi yhteistä. Esim. joku yksittäinen yhteinen harrastus ei välttämättä riitä vielä mihinkään, paitsi ehkä, jos se on joku hyvin harvinainen tai erikoinen harrastus.
Jos tutustuminen on ollut vähän väkinäistä, että ikään kuin hakemalla haet uusia ystäviä, niin sekään ei ehkä ole hyvä lähtökohta. Tiedän kyllä, että jos on itse esim. vähän valtavirrasta tai keskiverrosta poikkeava, niin ei silloin ole aina helppo löytää kavereita tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Seurustelin vähän aikaa miehen kanssa joka ei koskaan kysynyt minulta mitään. Ei ikinä, mistään mitään. Tulin siihen tulokseen ettei häntä kiinnostanut minä ja minun elämäni.
Sama täällä.
Olin taannoin 1/2v erään keski-ikäisen miehen kanssa joka kysyi koko aikana 1 kysymyksen minun menneestä elämästäni.
Kertoili omasta aiemmasta tai senhetkisestä elämästään myös aika vähän muuten kyllä jutteli paljon jotain yleistä.
Ymmärtän tämän siinä mielessä että en minäkään ole mitenkään erityisen kiinnostunut menneisyyden kaivelusta seikkaperäisesti enkä jaksa jauhaa kenenkään elämänkertaa. Olen myös kohtelias, enkä halua udella toisen asioita, mutta onhan se nyt outoa jos mitään ei kysytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä sinun tapaustasi. Mutta mielestäni hyvätapainen uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan on melkein kuollut.
Olen samaa mieltä ja huomannut käytännössä useinkin tämän saman.
Onkohan epidemia-ajan eristäytyminen tehnyt meistä jotenkin entistä itsekeskeisempiä.
Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ihmiset ovat todella, korostan sanaa TODELLA itsekeskeisiä. Minä sitä minä tätä, ja jos puoli minuuttia jaksetaan kuunnella toista niin puhe kääntyy heti itsee eikä jatketa keskustelua puhujan näkökulmasta tai tunteesta vaan tyrkätään heti oma näkökulma päälle.
Tyypillinen yksinäinen. Ja vielä niin, että mitä tylsempi elämä, sitä suurempi halu jauhaa siitä. Muut ei kiinnosta.
Sama fiilis kuin AP:lla. Naisille kun yrittää jutella treffisovelluksissa niin eivät ikinä kysy mitään ja vastaavat vähäsanaisesti, aina vähemmällä panostuksella kun mitä se mun kirjoittama viesti.
Okei, miull ataasen on sellaisia kokemuksia, että treffeillä miehet eivät kysele minulta juuri mitään esim. töistä tai harrastuksista, vaan minä pidä yllä keskustelua. Tulkitsen sen niin, ettei mies ole kiinnostunut minusta. Jos mies olisi kiinnostunut, niin kai se haluaisi tietää minusta enemmän.