Hei sinä vakityössä oleva, mikä on syysi asua kaupungin vuokrakämpässä?

Minulle oli tärkempää, että oli  elämyksiä ja kokemuksia. Se ei olisi samalla tavalla mahdollista jos olisin lyhentänyt lainaa ja maksanut vastiketta.

lapseni on nyt aikuisena kiittänyt, että sai harrastaa kallista harrastustaan ja pääsi matkustamaan . Häntä kuitenkin kannustan omistusasumiseen jos tilanteensa jatkuu nykyisenlaisena ( eli ei ole yksin, kuten minä olin , eikä totaaliyh)

Koska yksikään pankki ei anna lainaa. 

Luottotiedot puhtaat, vain yksi laina (autosta). Ei osamaksuosteluita kuin tyyliin pesukoneesta joskus. 

t. brutto 2400e/kk, yksi lapsi

Tunnen monia perheitä jotka ovat asuneet Helsingin vuokrakämpissä ihan alusta siihen että lapset lähteneet kotoa. Vuokralla asuminen on huomattavasti halvempaa kuin asunnon ostaminen. On ollut rahaa elää oikeaa elämää ihan koko ajan, ei ole tarvinnut stressata ja saanut keskittyä niihin asioihin jotka ovat tärkeitä. Aika monella jäänyt rahaa säästöön huomattavia määriä ja moni on toki ostanut oman mökin vuosien varrella. Tiedänpä yhden pariskunnan joka luopui 20 vuotta Helsingin vuokra-asunnossa asuttuaan siitä. Ostivat itselleen aikanaan talon Espanjasta ja muuttivat sinne vakituisesti lasten lähdettyä kotoa. Ovat siellä kohta asuneet vakituisesti kymmenisen vuotta, sitä ennen kävivät siellä lomilla ja vuokrasivat muille. 

Miks maksaa pankille seiniä kun rahan voi sijoittaa?

Helsingin vuokrakämpän saaminen on kuin lottovoitto jo itsessään (tietyt vuokra-asunnot). Kukaan ei ole niin tyhmä että vaihtaa huomattavasti alueen hintatasoa alemman asumisen omistusasumiseen vain siksi että se on jonkun muun mielestä hienoa. Sitä rahaa voi säästää ja sijoittaa muuallekin kuin asuntoon. 

Viihtyisä asunto, hyvä sijainti, kohtuullinen vuokra ja kivat naapurit.

Vapauden kaipuu. Voin lähteä koska huvittaa. Olen lähtenytkin ja lähden taas.

Helsingissä ei kannattanut ostaa omaa, koska hinnat niin korkeita, että maksat sitä asuntoa pienellä palkalla loppuelämän. Nykyisessä kaupungissa ostaminen olisi järkevää, jos tietäisin että jäisin.

Miksi työssäkäyvät ostavat punalaputettuja tuotteita, kun ne on varattu mulle, köyhälle rassulle!

Koska olen matalapalkka-alalla, ei ole varaa omaan asuntoon.

Se että minulla on sijoitusasunto muualla, paikassa jossa se on kannattavampaa. Täällä ei tee omalla asunnolla mitään muuta kuin tappiota.

Mutta eikö niihin pidä olla aika ongelmatapaus, että saa kämpän?

Tuttavani pääsi aikoinaan nuorena kaupungin vuokra-asuntoon, ja asui siinä n. 30 vuotta. Sai samalla hyvin rahaa säästöön, kun oli vakityössä, ja vuokra todella edullinen. Meni naimisiin, ja osti kalliin, ison asunnon miehensä kanssa ilman velkarahaa.

On tosiaan lottovoitto saada tuollainen vuokra-asunto, ja sen jälkeen hyväpalkkainen vakityö. Rahaa jää väkisinkin säästöön, vaikka kuluttaisi ihan normaalisti, matkustelisi jne. Ei tarvitse kituuttaa.

Asutaan vuokralla. Käymme työssä, lapsia on.

Aikeissa on aina välillä ollut ostaa asunto. Pankin vaatima käsiraha on nykyään paljon, kun perheasunnon osto olisi kyseessä. Ei ole niin paljon säästössä rahaa.

Lisäksi markkinoilla on parin vuoden sisällä ollut entistä vähemmän sopivia asuntoja. Hinnalla on väliä, emme ole suurituloisia. Kaupunginosan sijainnilla myös.

Mitään tukia saanut, ei niitä saa jos töissä. Asumistukea 80-luvun alussa opintotuen yhtenä osana vähän.

Neljä eri omistusasuntoa ollut, kerran ihan vastavalmistunutkin. Nyt melkein eläkeiässä on kaikkein helpointa ja vaivattominta asua vuokralla . Ei kaksi työssäkäyvää saa tukia, rajat ovat tosi alhaiset tietääkseni.  Kaikki nyt vaan eivät halua omistaa. Se, että on nopea ja vaivaton mahdollisuus vaihtaa kotia ja asuinseutua, jos joskus tulee sellainen olo on yksi tärkeä osa ihmisen vapautta. Raha ja omaisuus ei sillä tavalla kiinnosta, että kasoja pitäisi keräillä

On edullisin. Tukia en saa. Ap kirjoittaa niinku kaikki sais tukia.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eikö niihin pidä olla aika ongelmatapaus, että saa kämpän?

Ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan vuokralla. Käymme työssä, lapsia on.

Aikeissa on aina välillä ollut ostaa asunto. Pankin vaatima käsiraha on nykyään paljon, kun perheasunnon osto olisi kyseessä. Ei ole niin paljon säästössä rahaa.

Lisäksi markkinoilla on parin vuoden sisällä ollut entistä vähemmän sopivia asuntoja. Hinnalla on väliä, emme ole suurituloisia. Kaupunginosan sijainnilla myös.

Lisään: emme saa tukia, ei asuntomme ole kaupungin vuokra-asunto vaan yksityiseltä

Koska se on halvempi kuin muut vuokra-asunnot.

Kaikki eivät halua omistusasuntoa välttämättä. Itse en ainakaan tällä hetkellä halua kämppää ja asuntolainaa. Vuokralla on helpompi muuttaa/vaihtaa maisemaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle oli tärkempää, että oli  elämyksiä ja kokemuksia. Se ei olisi samalla tavalla mahdollista jos olisin lyhentänyt lainaa ja maksanut vastiketta.

lapseni on nyt aikuisena kiittänyt, että sai harrastaa kallista harrastustaan ja pääsi matkustamaan . Häntä kuitenkin kannustan omistusasumiseen jos tilanteensa jatkuu nykyisenlaisena ( eli ei ole yksin, kuten minä olin , eikä totaaliyh)

Tämä on kyllä ihan totta. Hekalla asuessa saa kokemuksia, joita ei varmasti saa omistusasujana.

Mielisairaus