Hei sinä vakityössä oleva, mikä on syysi asua kaupungin vuokrakämpässä?

Meillä asui aikoinaan kaupungin omistamassa kämpässä naapurissa pomotason poikamies, kaupungilla. Myöhemmin kaupunki möi irtokämpät ja hänellä olisi ollut etuosto-oikeus. Ei halunnut, vaan jäi vuokralle yhä, kun sijoittaja sitten sen osti. Syy oli vain, ettei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hölmö ap alapeukuttaa kaikkia, jotka kertovat syyksi hinnan :D Taitaa olla joku asuntojonossa roikkuja ja kadehtii niitä, jotka ovat jo asunnon saaneet. 

Taidat olla kaupungin asunnossa asuva luottotiedoton. Arvaukseni.

Ohis

Ikävä pilata fantasiasi, mutta en ole. Etkä onnistunut edes loukkaamaan, vaikka lastentarhatasoisella kommentillasi siihen selvästi pyrit :D

Kaupungin vuokra-asuntoihin otetaan tarkoituksella myös tavallisia työssäkäyviä eikä vain syrjäytyneitä alkoholisteja. Tarkoitus on välttää ghettoutumista ja sitä, että kaikki hörhöt kasataan samaan paikkaan.

Näin ollen niissä asuu myös ihan normaaleja ihmisiä joilla olisi myös varaa kalliimpaan asuntoon.

Olen vuokralla yksityisellä ja maksan kohtuullisen korkeaa vuokraa. Asunto sijaintineen on sen arvoinen, ja kevyesti lyhentäisin tuolla samalla summalla omaakin. Olen omistanut kaksi omakotitaloa ja yhden ison kerrostaloasunnon elämäni aikana, mutta nyt yli viisikymppisenä ajatukseni elämästä ja omistamisesta on muuttunut. Haluan olla vapaa lähtemään, ja jos hyvin käy, muutan ulkomaille kun pääsen eläkkeelle. Miesystävälläni on onneksi samat ajatukset.

Jossain vaiheessa oli lehdessä juttua siitä että Helsingin halutuimmat vuokra-asunnot eivät siirry asukkaalta toiselle kovin helposti koska kun sellaisen kerran saa niin siitä ei tarvitse koskaan muuttaa pois eli niissä asunnoissa asutaan tyypillisesti se 20-30 vuotta. Asunto on saatu nuorena, vähävaraisena perheenä ja siinä asuessa on elämä vakiintunut ja työelämässä pysytty. On ollut mahdollisuus elää ihan normaalina duunarina ilman hätäpäivää ja ilman tukia. Meidän naapureista monen työmiehen vaimo otti hoitolapsia kotiin omien lasten lisäksi.  Siitä sai hyvät lisätienestit ja sai pysyä kotona samalla omien lasten kanssa ja kun omat lapset meni kouluun niin pystyi ottamaan lisää lapsia hoitoon. Siihen ei tarvinnut edes mitään koulutusta ja pulaa perhepäivähoitajista oli aina. Tämä on siis ihan sitä perussettiä, hyvässä kaupungin vuokra-asunnossa vanhempieni kanssa asuneena voin kertoa. Mun äiti ei ollut perhepäivänhoitaja vaan kouluttautui samalla kun me aloitettiin broidin kanssa koulu. Kävi lukion ja luki tradenomiksi samalla siivoten julkisia tiloja jonkun siivousfirman leivissä ja sen jälkeen ollut Kaupungin sosiaalitoimistossa töissä ainakin parikyt vuotta sihteerinä. Enemmänkin. Isä oli töissä valtion leivissä kakskymppisestä siihen päivään asti kun delas. Mun vanhemmat eivät nauttineet koskaan mitään tuikia ja sanoivat meille lapsille että mieluummin vaikka siivoot muiden ihmisten kämppiä kuin oot työttömänä. 

Ne ongelmatapaukset eivät saa parhaimpia asuntoja vaan niille myönnetään asuntoja tietyistä paikoista joissa kukaan muu ei halua asua. Niissä paikoissa on aina vapaita vuokra-asuntoja. 

Jos haluaa hyvän kaupungin vuokra-asunnon täytyy olla luottotiedot kunnossa. Luottotiedottomana ei pääse kaikkiin vuokra-asuntoihin ja joissakin vaatimuksena on se että saa olla luottotiedot menneet mutta kaikki vuokrarästit jos on ollut pitää olla maksettuna. 

Koska kaupungin vuokra-asunto sattui sijaitsemaan 300 m päässä työpaikastani. Yksityinen vaihtoehto olisi sijainnut 15 km kauempana ja maksanut miltei tuplasti enemmän. Muutin tänne ASOsta, joka oli tuliterä ja sijainniltaan loistava.

+Olen keskituloinen sinkku, en saisi asuntolainaa vaikka haluaisinkin. Duunarivanhemmilla ei ollut tarjota ooppera-asuntoa eikä pesämunaa, joten kerrytän varallisuutta tällä tavoin.

Joo oli just kiva kämppä myynnissä melkein lapsen koulun vieressä. 600 000 euroa oli pyyntihinta.

Tienataan yhdessä yhteensä alle 6000 euroa/kk brutto, joten tämä kaupungin kämppä saa nyt riittää meille. Ei ole takaajia, ei ole perintöä, ei pahemmin edes rahulia säästössä.

Koska kaupungin vuokra-asunnot on luokitellaan ja jokainen saa tarpeensa mukaan. Spurgu ei pääse perheasuntoon eikä säntillistä rouvaa laiteta remppakuntoiseen kämppään.

Samalla estetään ghettoutuminen, kun ihmisiä ripotellaan sopivan sekaisasti.