Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ollut niin pahasti loppuunpalanut, että pienenkin askareen jälkeen olo on kuin maratonin juossut?
20.07.2022 |
Oikein raajoissa tuntuu kuin olisi ollut jaloillaan aivan koko päivän ja tehnyt fyysistä työtä. Suihkussakäynti vastaa tuntikausien kävelyä epätasaisessa maastossa.
Kesäloma 4 viikkoa. Miten palautua tehokkaasti?
Kommentit (32)
Olin vajaat viisi vuotta äitini omaishoitajana (hänellä oli alzheimer, nivelrikko, sydänvika ja nippu muita diagnooseja) ja silloin kyllä usein tuntui, että olin pohjattoman uupunut. Uupuminen oli enemmänkin henkistä, mutta se tuntui ruumiilliselta. Joskus vaikkapa lakanoiden vaihto tuntui ihan ylivoimaiselta ja havahduin ajattelemaan, että ei tämän pitäisi näin raskasta olla.
Kun äiti lopulta joutui sairaalaan (josta ei enää palannut kotiin), ensimmäisen viikon enimmäkseen vain nukuin. Samaa suosittelen sinullekin: riittävä uni on toipumisen ensimmäinen edellytys. Jätä myös pois ajatukset siitä, että palautumisen pitäisi olla "tehokasta", muuten stressaannut vielä lisää. Tee asioita, joista nautit - ne voivat olla melkein mitä vain, liikuntaa tai löhöilyä, harrastuksia tai joutilaisuutta, kunhan koet itse, että tämä on oikeasti kivaa eikä veren maku suussa suorittamista. Itse vietin paljon aikaa luonnon keskellä, välillä kävellen tai pyöräillen, joskus vain rannalla istuskellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olen juuri nyt. Välillä tuntuu ettei ylösnoustessa jaksa edes seisoa.
Olen lapseni epävirallinen omaishoitaja, lepoa ei ole tiedossa tänä vuonna ainakaan.
Olen liian laiska uupumaan noin pahasti. En saisi itseäni potkittua tekemään niin paljon asioita, että palaisin loppuun. Siis edes vaikka olisin omaishoitaja tai vastaava, hoitaisin homman sitten vain tosi huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Olen liian laiska uupumaan noin pahasti. En saisi itseäni potkittua tekemään niin paljon asioita, että palaisin loppuun. Siis edes vaikka olisin omaishoitaja tai vastaava, hoitaisin homman sitten vain tosi huonosti.
Jos olisit rakkaan läheisesi esim lapsesi omaishoitaja niin en usko että pystyisit hoitamaan sen tehtävän huonosti. Sitä vaan antaa rakkaudesta kaikkensa, haluaa että toisella on kaikki mahdollisimman hyvin.
Minä olen juuri nyt aivan loppu ja poikki.
Ja ihan ilman syytä.
Tiskitkin odottaa tuolla huuhtelua, olen onneksi saanut ne jo pestyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläkin hetkellä. Olen masentunut, syytä en tiedä. Kaikki on hyvin, olen terve, pl. masennus, eläkeläinen, rahaa on yli oman tarpeen ja säästöjä, velaton uudehko koti, auto ja irtaimistoa, taidetta. Ja mieli aivan maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian laiska uupumaan noin pahasti. En saisi itseäni potkittua tekemään niin paljon asioita, että palaisin loppuun. Siis edes vaikka olisin omaishoitaja tai vastaava, hoitaisin homman sitten vain tosi huonosti.
Jos olisit rakkaan läheisesi esim lapsesi omaishoitaja niin en usko että pystyisit hoitamaan sen tehtävän huonosti. Sitä vaan antaa rakkaudesta kaikkensa, haluaa että toisella on kaikki mahdollisimman hyvin.
Pystyisin kyllä, enkä sano että se on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
riittävä uni on toipumisen ensimmäinen edellytys. Jätä myös pois ajatukset siitä, että palautumisen pitäisi olla "tehokasta", muuten stressaannut vielä lisää.
Tässä on suuria viisauden sanoja - niistä kiitos!
Kysymykseen vastaus: olen. On aika käsittämätön olotila, kun joku arkinen asia tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta kropassa asti. Vaikka se mainittu lakanoiden vaihto tai roskapussin vienti saati sitten, että pitäisi hoitaa useampi asia peräkkäin. Kun on niin poikki, että käsivarret ei nouse ja jaloissa hapottaa, vaikka kyse ei ole mistään ruumiin voimia vaativasta tehtävästä.
Kysy vain kuinka monta kertaa. Liian monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saikulle hopi hopi, jos tilanne on tuo. Ja unohda se tehokkuusajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Kela maksaa teille ilmaisen ruikutusterapian, ja sitten olette taas voimaantuneita!!!
Ei ole muuten maksanut. Hoitava taho sanoi, ettei kannata edes hakea, koska olin liian sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
riittävä uni on toipumisen ensimmäinen edellytys. Jätä myös pois ajatukset siitä, että palautumisen pitäisi olla "tehokasta", muuten stressaannut vielä lisää.
Tässä on suuria viisauden sanoja - niistä kiitos!
Kysymykseen vastaus: olen. On aika käsittämätön olotila, kun joku arkinen asia tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta kropassa asti. Vaikka se mainittu lakanoiden vaihto tai roskapussin vienti saati sitten, että pitäisi hoitaa useampi asia peräkkäin. Kun on niin poikki, että käsivarret ei nouse ja jaloissa hapottaa, vaikka kyse ei ole mistään ruumiin voimia vaativasta tehtävästä.
Lepää hyvä ihminen. Ei sinun tarvitse tehdä kuin yksi asia päivässä. Sitten kun voimat palautuvat alat luonnostaan tekemään enemmän, kun voimiakin on enemmän.
Tänään tuntui juuri siltä. Aloitin siivouksen ja piti mennä sitten loppujenlopuksi sieltä mistä aita oli matalin. Jo imuroinnin jälkeen huomasin ettei kaikki mene ihan putkeen, hiki valui ja oli heikko olo. Mattojen ympäriltä sitten lattiat pyyhkäisin ja nyt tässä sohvalla olen ihan voimattomana. Vähän hämilläni olen että mitäköhän oikein tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole varmaan juossut maratonia.
PELLE
En loppuunpalanut, mutta uupunut kylläkin. Kun lapseni kuoli, meni pitkän aikaa ennen kuin jaksoin edes sängystä nousta muuten kuin vessaan ja vähän jotain syömään. Ulkona taisin käydä noin 2vk tapahtuneen jälkeen ensimmäisen kerran.
En hätääny, vaikka eksyn, mikä tapahtuu usein. Toiseksi elämäntyöksi osoittautuu etsiminen.
Muisti vaurioitui ryöstössä. Taloudellisen vahingon kautta, fyysistä väkivaltaa ei ollut.
Maassamme, jossa todellista oikeutta ei ole, ei voi taistella.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen juuri nyt aivan loppu ja poikki.
Ja ihan ilman syytä.
Tiskitkin odottaa tuolla huuhtelua, olen onneksi saanut ne jo pestyä.
Mulla oli 20-kymppisenä vaihe, että oli pakko jättää tiskaaminen kesken ja mennä lepäämään. Olin tosi poikki, kokonaisvaltaisesti.
Siitä voimat palautui pikkuhiljaa.
Nyt perheellinen kohta keski-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
riittävä uni on toipumisen ensimmäinen edellytys. Jätä myös pois ajatukset siitä, että palautumisen pitäisi olla "tehokasta", muuten stressaannut vielä lisää.
Tässä on suuria viisauden sanoja - niistä kiitos!
Kysymykseen vastaus: olen. On aika käsittämätön olotila, kun joku arkinen asia tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta kropassa asti. Vaikka se mainittu lakanoiden vaihto tai roskapussin vienti saati sitten, että pitäisi hoitaa useampi asia peräkkäin. Kun on niin poikki, että käsivarret ei nouse ja jaloissa hapottaa, vaikka kyse ei ole mistään ruumiin voimia vaativasta tehtävästä.
Minulla tuollainen olo paljastui lopulta kilpirauhasen vajaatoiminnaksi, tiskit tiskasin monessa erässä, muutaman astian kerrallaan. Huoneesta toiseen kävelin huonekaluista ja seinistä kiinnipitäen, välillä pysähtyen puuskuttamaan. Postilaatikollakäyntiä suunnittelin päivän pari ennen kuin sain voimat koottua. Sama roskiksen kanssa. Pyykkien ripustaminen oli tuskaa kun kädet heti maitohapoilla. Kävellessä pohkeet kramppasi jo parin metrin jälkeen ja kaupassakäynnin jälkeen lepäsin pari päivää, syke ja verenpaine korkealla. Lääkäri väitti kivenkovaan ettei minulla ole vajaatoimintaa mutta lääkityksen sain kokeiltavaksi ja jo viikossa huomasin muutoksia parempaan minimiannoksella lääkettä. Nyt mennään taas takapakkia, nukuin just 4h päikkärit.
Et ole varmaan juossut maratonia.