Uusperhe - kannattaako edes yrittää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näkisi mahdottomana, jos lapset edes jotenkin tulevat toimeen keskenään. Tämähön selviää vain viettämällä aikaa yhdessä.

Kannattaa huolehtia, että molemmat saavat myös omaa aikaa oman vanhempansa kanssa - erityisesti miehen lapsi, joka on siellä vähemmän.

Voi miettiä kunkin perheenjäsenen kannalta, mitkä on plussat ja miinukset... olisiko ratkaisu jollekin teistä tosi huono ja millä tavalla yhteenmuutto olisi hyvä ja kenelle?

Voiko muuttaa kaikille tutulle alueelle? Säilyykö koulut/kaverit, muut elämän asiat?

Oma lapseni olisi varmaan itse aikoinaan valinnut, että emme muuta yhteen miesystäväni kanssa - olisi saanut pitää äidin täysin itsellään. mutta nyt hänellä on jaksavampi äiti, kun on talossa toinenkin aikuinen, sekä pikkusisko (miehen biologinen lapsi), joka on pojallenikin tosi rakas.

Opettelua on ollut kaikilla, mutta tämä on koti kaikille, vaikka ei ainoa koti lapsille.

Ymmärrän. Itseäni eniten pelottaa tunteet, niin omat kuin muidenkin. Mustasukkaisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta on jo nyt havaittavissa, kun ollaan kaikki koolla. Haluaako niitä tunteita omalle lapselleen joutua kotonaan kokemaan (ja mies+lapsi)

Ap

Ne tunteet on luonnollisia varoitusmerkkejä. Kuuntele niitä. Lapsille on parasta, että pysytte omissa kodeissanne. Seurustelkaa ilman yhteenmuuttoa.

Oman kokemuksen mukaan se asia, johon pitää kiinnittää huomiota on kasvatustyyli. Mikäli molemmilla lapsilla on suurinpiirtein samanlaiset rajat ja tottumukset, niin onnistumisen mahdollisuudet kasvavat huimasti.

Ja tämä koskee sitä miehen pojan äidin kasvatustyyli. Lapsilla ei voi olla onnistuneesti erilaiset rajat eri perheissä.

T. Nipo äiti, jonka miehen lapset tappelevat fyysisesti keskenään ja pelaavat päivät pitkät pimeässä huoneessa

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät mahdollisuudet teillä on. Lapset ovat melko samanikäisiä se helpottaa yhdessä oloa, kun suurinpiirtein samoja asioita voi harrastaa molempien kanssa.

6 v. ja 10 v. ovat kyllä ihan eri ikäiset. Toinen on muutaman vuoden päästä teini ja sitten riidellään minkä ikärajoituksen mukaisia pelejä voi pelata, kun toinen on vielä pieni ja katsoo vierestä kaikki pelaamiset.

Joo, jonkun teinin pelaamisen perusteella kannattaakin tehdä tuollaiset päätökset. Mun lapsillani (ihan täyssisarukset) on tuon verran ikäeroa ja ovat hyvin läheisiä ja tekevät paljon asioita kahdestaan (esim. urheilujuttuja, siis pihapelejä jne.).

Ja tuo miehen lapsihan olisi vain silloin tällöin paikalla. Jos itse näkisin lastani niin harvoin, en todellakaan päätäisi häntä jonkun pelikonsolin pariin silloin, vaan tehtäisiin yhdessä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuttako yhteen. Seurustelkaa, viettäkää joskus aikaa yhdessä koko porukalla, mutta älkää pakottako lapsia saman katon alle heille vieraiden ihmisten kanssa.

Ehditte muuttaa yhteen sitten, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

Miksi kaikki ajattelevat, että lapsille olisi jotenkin huono asia, että kotona on toinenkin turvallinen aikuinen (biovanhemman lisäksi), varsinkin, jos suhde vanhempaan on rakastava. Tunnelmahan kotona saattaa tulla siitä paljon paremmaksi ja ap:n lapsen biologinen isä on aika etäinen, kun näkee vain joka toinen viikonloppu, että joku oikeasti arjessa oleva isähahmo voisi olla hyvä asia lapsellekin.

On paljon tapauksia, joissa bonusvanhempi on todella läheinen ja tärkeä lapselle. Ihmetyttää, kun kaikki on heti olettamassa, että uusi läheinen ihminen olisi jotenkin huono asia.

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Tuollainen satunnaisesti syömässä lapsen kanssa käyvä isä ei siis KOSKAAN ota oikeasti lasta vastuulleen, vaan lapsen äiti on täys yksinhuoltaja, jolla ei voi koskaan olla omaa menoa, ellei palkkaa lastenhoitajaa. Koska isä ei KOSKAAN ota lasta luokseen esim. yön yli. Sellainen vastuullisuuden perikuva. Kukaan ei usko, että tuollainen kummisetään rinnastettavissa oleva isä millään tavalla toimisi oikeasti vastuullisen kasvattajan roolissa.

Me muutimme yhteen, kun molemmilla on kaksi lasta. Olimme seurustelleet pari vuotta. Nuorimmat lapset olivat samanikäiset 13 v, minun poikani 15 v ja miehen poika 16 v. Meillä asui isoimmat koko ajan, oma kuopukseni oli vuoroviikkolapsi ja miehen kuopus joka toinen vkl.

Meillä toimi, koska nuorimmista tuli hyviä kavereita, vaikka isoimmat eivät koskaan oikein tutustuneet. Tässä teesit, joilla väitän, että homma alkaa toimimaan:

- niin iso asunto, että jokaisella omat huoneet

- tilaa niin paljon, että myös aikuisilla on on rauha

- saavutetuista eduista ei saa luopua, esim meillä minä olin aina viettänyt illalla tunnin kahden kesken kuopuksen kanssa, niin se jatkui

- jokaiselle jotain lahjomista, jota ei olisi saanut ilman uusperhettä. Se voi olla oma huone, parempi tietokone, parempi netti, parempi asunnon sijainti, enemmän viikkorahaa tms.

- kumpikin kantaa vastuun omista lapsistaan, eikä sysää omaa kasvatus tai hoitovastuuta toiselle

- käskyt kierrätetään ensimmäisten vuosien aikana oman vanhemman kautta, eli se, jonka lapsi ei hoida kotihommiaan, niin oma vanhempi huomauttaa siitä

- uusperhettä ei yritetä änkeä ydinperheen muottiin

Tutkimusten mukaan uusperheen muotoutuminen kestää 4-7 vuotta.

Nyt kaikki lapset 20+. Kuopukset edelleen kavereita. Bro, kuten itse sanovat.

Siis musta toi on aivan karrrrrsee ajatus.

Mieti että olisit 10-vuotias lapsi. Sulla ei ole ollut mahdollisesti koskaan "normaalia perhettä" tai sitten vanhempasi ovat eronneet ja iskä saa aikaiseksi nähdä sua enää joka toinen vkl + ke (veikkaan kyllä tota ekaa vaihtoehtoa).

Sitten vaan yks päivä iskä ottaa jonkun esikouluikäinen toisen lapsen kotiinsa ja jonkun random-tyttöystävän.

Ihanaa! Ajattelee lapsi... no ei varmaan

Mulla on itselläni kolme lasta ja olen lasten isän kanssa naimisissa. Ainakin toistaiseksi ollaan. Ei ikinä tulisi mieleenkään edellyttää lapsilta, että sopeutuisivat tollaseen. Ei edes jonkun toisen lapselta.

Jos lapsia tekee, pitää niistä pitää huolta eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.

Liikakansoittamiseen ei ole pakko osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tekee, pitää niistä pitää huolta eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioihin.

Liikakansoittamiseen ei ole pakko osallistua.

Lapsen etu kuitenkin menee oman edun edelle vain niillä jotka eivät sikiä. Hirvittävän kauan kestää ennen kuin pääsee itse valitsemaan seuransa. Sitä ennen pakko olla seurana emällensä ja tämän vaihtuville pumppaajille :(

Miksi haluatte tehdä ongelmanuoria?

Minä en kuunnellut omien varoituskellojen kilkatusta, vaan muutimme yhteen ja nyt 3 vuoden jälkeen mietin eroa. En sopeudu elämään saman katon alla miehen lapsen kanssa, vaikka onkin meillä vaan lomat ja joka toinen vkl. Omat lapseni asuvat omillaan.

Tulen hulluksi epähygienisistä käytöstavoista. Esim kaivetaan nenää ja sen jälkeen isketään sormet juustoon 🤢

Minä taas väitän, että omat lapset ovat olleet onnellisempia uusperhekuviossa kuin että olisin vain heidän kanssaan keskenään. Se, että perheessä on myös mies, on mahdollistanut pojille harrastuksia ja kaikenlaisia sellaisia asioita, joita en olisi pystynyt yksinäni tarjoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en kuunnellut omien varoituskellojen kilkatusta, vaan muutimme yhteen ja nyt 3 vuoden jälkeen mietin eroa. En sopeudu elämään saman katon alla miehen lapsen kanssa, vaikka onkin meillä vaan lomat ja joka toinen vkl. Omat lapseni asuvat omillaan.

Tulen hulluksi epähygienisistä käytöstavoista. Esim kaivetaan nenää ja sen jälkeen isketään sormet juustoon 🤢

Uusperhe ei sovi nipottajille.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas väitän, että omat lapset ovat olleet onnellisempia uusperhekuviossa kuin että olisin vain heidän kanssaan keskenään. Se, että perheessä on myös mies, on mahdollistanut pojille harrastuksia ja kaikenlaisia sellaisia asioita, joita en olisi pystynyt yksinäni tarjoamaan.

Liikakansoittamiseen ei ole pakko osallistua. Ja ilmeisesti perheessä oli mies kun joku sinut pääsi astuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvät mahdollisuudet teillä on. Lapset ovat melko samanikäisiä se helpottaa yhdessä oloa, kun suurinpiirtein samoja asioita voi harrastaa molempien kanssa.

Melko samanikäisiä? Minusta ikäero on iso, toinen ei ole vielä koulussakaan ja toinen nelosella tai vitosella. Muutaman vuoden päästä ikäero ja sen myötä kehitysero ja erot kiinnostuksen kohteissa tulee olemaan vielä isommat.

Joissakin perheissä on esim. teini ja taapero.

Molemmat ovat kuitenkin sen verran saman ikäisiä että voi käydä esim huvipuistoissa, kylpylöissä, laskettelemmassa yms. Ei 4v kovin paljon ikäeroa ole.

Tai kuten meillä, kun yhteinen kuopus syntyi muut olivat 12, 19 ja 21v. Kaikki asuivat vielä kotona.

Vanhimman ja nuorimman välinen ikäero oli suuri eikä varsinaista sisarussuhdetta ole vaikka ovatkin tärkeitä toisilleen. Eri sukupuolikin vaikuttaa.

No, kuopus on nyt jo 21v ja perhe edelleen kasassa:)

Vierailija kirjoitti:

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Spämmäät tätä samaa viestiä kaikkiin eroperhekeskusteluihin. Eihän kommenttisi edes vastaa aloitukseen.

Isäksi sinua ei voi sanoa. Aikuinen kaveri.

Ap:lle sanon, että en suosittele yhteenmuuttoa muutoin kuin silloin, jos teillä on tarpeeksi tilaa kaikille ja välit exiin neutraalin hyvät. Miettikää jo kaikki joulut ja lomat. Niissä teitä koetellaan.

Hyvässä lykyssä "melkein-velipuolet" voisivat tykästyä kovastikin toisiinsa ja saada voimaakin toisistaan samantapaisessa tilanteessa.

Paljon riippuu heistä ja teistä aikuisista.

Astuttaa = järjestää tilanne eläinten parittelulle

Vierailija kirjoitti:

Siis musta toi on aivan karrrrrsee ajatus.

Mieti että olisit 10-vuotias lapsi. Sulla ei ole ollut mahdollisesti koskaan "normaalia perhettä" tai sitten vanhempasi ovat eronneet ja iskä saa aikaiseksi nähdä sua enää joka toinen vkl + ke (veikkaan kyllä tota ekaa vaihtoehtoa).

Sitten vaan yks päivä iskä ottaa jonkun esikouluikäinen toisen lapsen kotiinsa ja jonkun random-tyttöystävän.

Ihanaa! Ajattelee lapsi... no ei varmaan

Mulla on itselläni kolme lasta ja olen lasten isän kanssa naimisissa. Ainakin toistaiseksi ollaan. Ei ikinä tulisi mieleenkään edellyttää lapsilta, että sopeutuisivat tollaseen. Ei edes jonkun toisen lapselta.

Kieltämättä riski, että miehen viikonloppulapselle tulee outo olo, mutta ihan rehellisesti, hän joka tapauksessa tulee miettimään sitä, että miksei isä näe useammin. Ei se asia muutu siitä paremmaksi, vaikka isä olisi yksin sinkkuna. Eli hänen suhteensa ei todellista väliä sillä, onko isällä joku uusi nainen, koska sinkkunakaan isä ei ole nähnyt häntä sen useammin.

Päin vastoin, jos isän uusi nainen on lämmin ihminen ja hänen lapsensa kiva ja heille syntyy sisarushenkinen meininki, voi se isän koti alkaa tuntua enemmän kodilta kuin ennen isän uutta naista.

Nämä asiat ei koskaan ole mustavalkoisia. Riippuvat aina tilanteesta, henkilökemiasta (ihan kaikkien osapuolten välillä) jne. Joskus vanhemman uusi suhde voi tuoda hyvinvointia kaikille, joskus pahoinvointia. Tapauskohtaista. Jos et ole varma, miten teillä menisi, kokeile, mutta miehesi kanssa sovi, että yhdessä asuminen puretaan, jos ei lapset sopeudu (mutta suhde voi toki jatkua silti).