Kaverini on seurustellut lähes kaksi vuotta, eikä ole kertonut kenellekään mitään?

Kaveri ei onnistunut suhteissa, enkä maininnut että olin siinä vaiheessa seurustellut jo vuosia. Ettei se olisi alleviivannut hänen sinkkuuttaan. Siis kohteliaisuudesta.

Jos suhde toimii ei siitä tarvi huudella muille.

Kerran esittelin uuden poikaystävän silloiselle bestikselle, ja eipä aikaakaan kun he päätyivät samaan sänkyyn. Mitään syvempää niille ei syntynyt, kaveri vain halusi kokeilla samaa kuin minä, vaikkeivät edes olleet toistensa tyyppiä.

Sitten "bestis" ei osannut käsitellä asiaa mitenkään, ja teki minusta jonkinlaisen syntipukin josta puhui paskaa kavereilleen.

Että altavastaajaksi päädyin.

Enpä ole kummankaan kanssa enää tekemisissä.

On omituista pimittää jos on oikeasti hyvä ja läheinen ystävä. Jos on hyvänpäivän tuttu, harrastuskaveri tms, niin ehkä ei vaan ole tullut puheeksi. Ei minunkaan harrastuskaverit tienneet miehestäni ennen kuin sukunimi vaihtui, ei vaan koskaan tullut puheeksi ja olisi ollut omituista ilmoittaa yhtäkkiä vain että hei asiasta kukkaruukkuun, mä seurustelen.

Koin että kumppani oli paljon itseäni "tasokkaampi" enkä kehdannut asiasta kauheasti huudella, kun pelkäsin että kaikki ihmettelee miten olen hänenlaisen saanut.

Outoa se on jos on kyseessä pitkäaikaiseksi suunniteltu, oikea parisuhde. Jos on vaan tapailusuhde, niin ei mikään ihme, että ei ole esitellyt tai edes kertonut asiasta. Voisin kuvitella, että itse kertoisin ystäville, jos tapailusuhde on kestänyt pidempään, mutta en tiedä kertoisinko vanhemmille. En nyt lähtisi valehtelemaankaan. Siis jos äiti kysyy, että katselenko Euroviisuja yksin, niin vastaisin kyllä rehellisesti, että ei, kun yhden Pertin kanssa, jota tapailen toisinaan, mutta ei kannata odottaa siitä mitään pitkää suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole outoa.

On se outoa. On ihan normaalia, että pitkäaikaiset ystävät kertovat toisilleen omista asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On outoa jos oikeasti kavereita olette. Kyllä minä olen kumppaniehdokkaani sopivan ajan tullen esitellyt kotiväelle ja ystäville. Aika pitkä aika liki kaksi vuotta olla vain ihan kahdestaan. Mites keikat, bileet, jne.

Ei todellakaan olla keikka/bile ihmisiä kukaan.

Rauhallisia/harrastuspohjaisia kavereita ollaan.

Ap

No jos ette ole ennenkään yhdessä harrastaneet niin sitten ymmärrän. Nuo bileet, keikat jne. on vain esimerkki yhteisistä tekemisistä, siksi tuo jne. Jospa hän ei pidäkään teitä ystävinä, vain kavereina.

Tiedän pari vastaavaa tapausta, toisessa seurustelukumppani oli naimisissa ja toisessa se oli erään kaverinsa exä. Pitivät syystä matalaa profiilia. Ei toki tarkoita, että tässä tapauksessa olisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Koin että kumppani oli paljon itseäni "tasokkaampi" enkä kehdannut asiasta kauheasti huudella, kun pelkäsin että kaikki ihmettelee miten olen hänenlaisen saanut.

Ah, niin terveellinen pohja suhteelle kun jo kättelyssä kokee olevansa alempiarvoinen ja huonompi!

Me oltiin mieheni kanssa yhdessä pitkään "salaa" ennen kuin kerrottiin kellekään. Tämä siksi että saatiin rauhassa tutustua toisimme niin ettei kukaan pahan ilman lintu päässyt väliin. Kokemusta on molemmilla siitä että ihmiset yrittävät torpedoida orastavaa suhdetta. Myöskin puhuimme "ongelmistamme" ja asioistamme vain toisillemme, emme ympäri kaveripiiriä, josta olisi saanut sen seittemäätoista sorttia "hyviä" neuvoja. Jos joskus vielä tutustuisi jon´honkin uuteen mieheen, niin ehdottomasti samalla tyylillä. Kun tuntee toisen jo, ja häneen voi luottaa, niin ei mene läpi erottamisyritykset ja kateellisten pyrkimykset saada pari mustasukkaiseksi, tai muutoin panetelluksi. 

Kun sitten pikkuhiljaa tieto levisi, niin minulle mm. tultiin kertomaan että mieheni on ollut väkvaltainen erästä naista kohtaan (ei pitänyt paikkaansa, vaan asia oli toisinpäin) ja mieheltäni on kysytty että tietääköhän että olen ollut sukupuoliyhdynnässä sen ja tämän kanssa.

'Otimme myös molemmat tyylin sanoa näille typeryksille että oikeastaan minua ei kiinnosta sinun ikivanhat juorusi, joten suu kiinni nyt, en ole kiinnostunut asiastasi.

Vierailija kirjoitti:

On omituista pimittää jos on oikeasti hyvä ja läheinen ystävä. Jos on hyvänpäivän tuttu, harrastuskaveri tms, niin ehkä ei vaan ole tullut puheeksi. Ei minunkaan harrastuskaverit tienneet miehestäni ennen kuin sukunimi vaihtui, ei vaan koskaan tullut puheeksi ja olisi ollut omituista ilmoittaa yhtäkkiä vain että hei asiasta kukkaruukkuun, mä seurustelen.

Kerroin tietenkin 25 vuotta kaverinani, ja hyvänä ystävänäni olleelle. Lopputulos oli se että tämä hyvä ystäväni yritti erottaa meitä. 

Sanoisin siis että ei ole yhtään omistuista olla kertomatta valitsemilleen henkilöille henkilökohtaista asiaansa. Pimittämisestähän ei ole kyse kuin sellaisen kaverin mielestä joka ei ymmärrä rajoja itsen ja toisten välillä.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin mieheni kanssa yhdessä pitkään "salaa" ennen kuin kerrottiin kellekään. Tämä siksi että saatiin rauhassa tutustua toisimme niin ettei kukaan pahan ilman lintu päässyt väliin. Kokemusta on molemmilla siitä että ihmiset yrittävät torpedoida orastavaa suhdetta. Myöskin puhuimme "ongelmistamme" ja asioistamme vain toisillemme, emme ympäri kaveripiiriä, josta olisi saanut sen seittemäätoista sorttia "hyviä" neuvoja. Jos joskus vielä tutustuisi jon´honkin uuteen mieheen, niin ehdottomasti samalla tyylillä. Kun tuntee toisen jo, ja häneen voi luottaa, niin ei mene läpi erottamisyritykset ja kateellisten pyrkimykset saada pari mustasukkaiseksi, tai muutoin panetelluksi. 

Kun sitten pikkuhiljaa tieto levisi, niin minulle mm. tultiin kertomaan että mieheni on ollut väkvaltainen erästä naista kohtaan (ei pitänyt paikkaansa, vaan asia oli toisinpäin) ja mieheltäni on kysytty että tietääköhän että olen ollut sukupuoliyhdynnässä sen ja tämän kanssa.

'Otimme myös molemmat tyylin sanoa näille typeryksille että oikeastaan minua ei kiinnosta sinun ikivanhat juorusi, joten suu kiinni nyt, en ole kiinnostunut asiastasi.

Alapeukutin koska olisin halunnut erottaa teidät katkeruuksissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On omituista pimittää jos on oikeasti hyvä ja läheinen ystävä. Jos on hyvänpäivän tuttu, harrastuskaveri tms, niin ehkä ei vaan ole tullut puheeksi. Ei minunkaan harrastuskaverit tienneet miehestäni ennen kuin sukunimi vaihtui, ei vaan koskaan tullut puheeksi ja olisi ollut omituista ilmoittaa yhtäkkiä vain että hei asiasta kukkaruukkuun, mä seurustelen.

Kerroin tietenkin 25 vuotta kaverinani, ja hyvänä ystävänäni olleelle. Lopputulos oli se että tämä hyvä ystäväni yritti erottaa meitä. 

Sanoisin siis että ei ole yhtään omistuista olla kertomatta valitsemilleen henkilöille henkilökohtaista asiaansa. Pimittämisestähän ei ole kyse kuin sellaisen kaverin mielestä joka ei ymmärrä rajoja itsen ja toisten välillä.

Jos 25 vuotta läheisenä ystävänä ollut ihminen yrittäisi "erottaa" minut ja uuden kumppanini, kuuntelisin kyllä tarkasti miksi. Tuntuu omituiselta, jos noin kauan ja hyvin sinut tunteva ihminen yrittäisi huvin vuoksi (?) teitä erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On omituista pimittää jos on oikeasti hyvä ja läheinen ystävä. Jos on hyvänpäivän tuttu, harrastuskaveri tms, niin ehkä ei vaan ole tullut puheeksi. Ei minunkaan harrastuskaverit tienneet miehestäni ennen kuin sukunimi vaihtui, ei vaan koskaan tullut puheeksi ja olisi ollut omituista ilmoittaa yhtäkkiä vain että hei asiasta kukkaruukkuun, mä seurustelen.

Kerroin tietenkin 25 vuotta kaverinani, ja hyvänä ystävänäni olleelle. Lopputulos oli se että tämä hyvä ystäväni yritti erottaa meitä. 

Sanoisin siis että ei ole yhtään omistuista olla kertomatta valitsemilleen henkilöille henkilökohtaista asiaansa. Pimittämisestähän ei ole kyse kuin sellaisen kaverin mielestä joka ei ymmärrä rajoja itsen ja toisten välillä.

Jos 25 vuotta läheisenä ystävänä ollut ihminen yrittäisi "erottaa" minut ja uuden kumppanini, kuuntelisin kyllä tarkasti miksi. Tuntuu omituiselta, jos noin kauan ja hyvin sinut tunteva ihminen yrittäisi huvin vuoksi (?) teitä erottaa.

Siinähän se juju olikin. Hän kannusti sellaisten miesten kohdalla jotka lopulta olivat huonoja minulle. Ja jos mies oli kunnollinen niin löytyi aina jotain sanomista.

Vyyhtihän alkoi purkautumaan pikkuhiljaa kun ystäväni kulissit alkoivat lakoamaan.

Onneksi en koskaan kuunnellut häntä (enkä ketään muutakaan) joka väitti että minun pitäisi tehdä eri tavalla kuin haluan ja myös aion tehdä. Olen ollut nyt 9v yhdessä tämän haukutun miehen kanssa. Kaveriani en ole nähnyt 7 vuoteen.

Olen aina tehnyt omat virheeni ja onnistumiseni itse. En tarvitse pelastajaa. Enkä varsinkaan "pelastajaa" omin motiivein.

Jep, mullakin on kaverini alkanut vähän turhan läheisiin väleihin poikaystävieni kanssa. Ekan kanssa jopa menivät ilmeisesti sänkyynkin (poikaystävä sanoo näin, kaveri kieltää), tokalla kerralla oli baarissa änkenyt aina poikaystävän pöytään (itse kävin siis harvoin mukana) ja kertoili minun menneisyyteni juttuja, juorusi näille molemmille kipeitäkin asioitani. Jaa että miksen enää esittele kenellekään?

Mistä tiedät, ettei ole sanonut vanhemmilleen/ sisaruksilleen. Itse jos lähtisin tästä seuraavalle kierrokselle niin en välittäisi tavata seurustelukumppanin vanhempia ainakaan pariin vuoteen ja olisin omillekin vanhemmille hiljaa asiasta. Kavereille saattaisin kertoa, mutta en välttämättä.