Kaverini on seurustellut lähes kaksi vuotta, eikä ole kertonut kenellekään mitään?

Ei ole outoa.

Miten teidän kaveriporukassa suhtaudutaan seurusteluun?

Ehkäpä huonot kokemukset kun suhteen hehkutuksen jälkeen heti seurannut ero aiemmin.

Tykkäättekö puuttua liian innokkaasti toisten yksityiselämään? Neuvotte, utelette, kommentoitte? Jos asia on näin, en ihmettele, ettei kaveri ole hiiskunut suhteestaan mitään.

Jos et tunnista kaveriporukkaanne tästä, niin ehkä hän vain on luonteeltaan sellainen, että haluaa pitää tietyt asiat vain itsellään. Ei se ole mikään henkilökohtainen loukkaus vaan persoonallisuuskysymys. Sekin on mahdollista, että hän on kumppaninsa vuoksi päättänyt olla puhumatta suhteesta, jos tällä on esimerkiksi vainoava eksä riesanaan.

Ei ollenkaan outoa.

Kaveris seurustelusuhde kuuluu vain ja ainoastaan kaverilles ja hänen seurustelukumppanilleen.

Muut eivät sillä tiedolla tee yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Miten teidän kaveriporukassa suhtaudutaan seurusteluun?

Ihan vain muutama kysymys millainen tyyppi, mitä olette tehnyt, jos kyseessä uusi tyyppi.

Sanottu että tuo tapaamaan kun tuntuu.

Jos on vanhempi kumppani, nähdään siellä täällä, ei kauhean usein.

Ne joilla kumppani, jos jotain on mielessä, puhuvat asiasta.

Ihan perussettiä ymmärtääkseni.

Vierailija kirjoitti:

Tykkäättekö puuttua liian innokkaasti toisten yksityiselämään? Neuvotte, utelette, kommentoitte? Jos asia on näin, en ihmettele, ettei kaveri ole hiiskunut suhteestaan mitään.

Jos et tunnista kaveriporukkaanne tästä, niin ehkä hän vain on luonteeltaan sellainen, että haluaa pitää tietyt asiat vain itsellään. Ei se ole mikään henkilökohtainen loukkaus vaan persoonallisuuskysymys. Sekin on mahdollista, että hän on kumppaninsa vuoksi päättänyt olla puhumatta suhteesta, jos tällä on esimerkiksi vainoava eksä riesanaan.

En sanoisi että kukaan on kova utelemaan, ehkä alkuinnostus ja silloin tulee jonkun verran kysymyksiä.

Hän on kyllä ihminen joka pitää omat asiansa ihan omina asioina, se on totta.

Mutta lähes kaksi vuotta?

On outoa jos oikeasti kavereita olette. Kyllä minä olen kumppaniehdokkaani sopivan ajan tullen esitellyt kotiväelle ja ystäville. Aika pitkä aika liki kaksi vuotta olla vain ihan kahdestaan. Mites keikat, bileet, jne.

En minäkään enää kertoisi seuraavasta suhteestani kenellekään vaikka miten innoissani olisin. Edellisenkin kerran hehkutin kaikille ja sitten oli nolo kun se ei kestänytkään. Luultavasti vuoden parinkin jälkeen pitäisin sitä hehkutusta epäonnen tekona jota seuraa ero. Tässä tapauksessa todellakin se kellä onni on se onnen kätkeköön.

Puhut varmaankin minusta:) Mulla nimittäin on täsmälleen tuollainen tilanne, etten ole puhunut mun kumppanista kenellekään yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

On outoa jos oikeasti kavereita olette. Kyllä minä olen kumppaniehdokkaani sopivan ajan tullen esitellyt kotiväelle ja ystäville. Aika pitkä aika liki kaksi vuotta olla vain ihan kahdestaan. Mites keikat, bileet, jne.

Ei todellakaan olla keikka/bile ihmisiä kukaan.

Rauhallisia/harrastuspohjaisia kavereita ollaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puhut varmaankin minusta:) Mulla nimittäin on täsmälleen tuollainen tilanne, etten ole puhunut mun kumppanista kenellekään yhtään mitään.

Eikö kumppanisi halua läheistesi tietävän hänestä?

Eikö hän halua tavata perhettäsi/kavereitasi?

Jos olette siis tosissanne?

Toivottavasti edes seurustelukumppani tietää.

Minä olen myös törmännyt tuollaiseen. Tosin tilanne oli hieman eri, mutta näin pitkään erästä miestä siellä ja täällä, ja sovitustikin esim lasten kanssa leikkitreffeillä.

Pidin visusti huolen, että en näyttäisi hänelle että hän on minusta erittäin puoleensavetävä, koska ajattelin, että emme ole samaa tasoa lainkaan. Eli siis, että en kelpaa hänelle kuitenkaan.

Onneksi en tuonut kiinnostustani ilmi, sillä sain sitten kuulla aivan toisaalta että tällä miehellä oli tyttöystävä, joka oli kaiken huipuksi raskaana!

Ei siinä, eihän kaikki ihmiset kerro itsestään mitään ja se on ok. Mutta jos asetan itseni tuon raskaana olevan tyttöystävän asemaan, niin aika kurjalta tuntuisi, että oma rakas ei koskaan edes mainitse minua kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut varmaankin minusta:) Mulla nimittäin on täsmälleen tuollainen tilanne, etten ole puhunut mun kumppanista kenellekään yhtään mitään.

Eikö kumppanisi halua läheistesi tietävän hänestä?

Eikö hän halua tavata perhettäsi/kavereitasi?

Jos olette siis tosissanne?

Mulla ei ole lainkaan perhettä, jota tavata. Mitä taas mun kavereihin tulee, niin he ovat niin eri piireistä, etten tahdo heidän pilaavan mun juttua.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään enää kertoisi seuraavasta suhteestani kenellekään vaikka miten innoissani olisin. Edellisenkin kerran hehkutin kaikille ja sitten oli nolo kun se ei kestänytkään. Luultavasti vuoden parinkin jälkeen pitäisin sitä hehkutusta epäonnen tekona jota seuraa ero. Tässä tapauksessa todellakin se kellä onni on se onnen kätkeköön.

Miksi hehkutat? Minä kerron vain, että tapailla, katsotaan mitä kehittyy. Ylipäätään sellainen tämä kestää loppuelämän hokeminen on mielestäni tyhmää, kuka sellasta voi tietää.

Mies lienee jonkin asteen kontrolloiva sosiopaatti.

Seurustelusuhteessa on aina (vähintään) kaksi osapuolta. Esim. aiemmin juttelin tosi avoimesti seurustelusuhteistani ja seksistä kaveriporukkan7 knassa, nykyinen toivoi, ettei esim. seksiasioista puhuttaisi ulkopuolisille, joten kunnioitan toivetta. Vaikka se onkin oman luonteeni vastaista, se on pieni kompromissi ja arvostuksen ele.

On kai se epätavallista, ettei kerro pitkäaikaisille kavereilleen noin tärkeästä kivasta asiasta omassa elämässä. Ei siinä mitään vikaa ole, ettei kerro, mutta tavallisesti kyllä kerrotaan.

Ehkä kaveri haluaa pitää nämä kaksi asiaa irrallaan toisistaan, seurustelusuhteen ja harrastuskaveruuden. Mielestäni siihen ei edes tarvitse mitään erityistä selitystä. Jotkut vain tykkäävät järjestää elämänsä niin, arvostavat yksityisyyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhut varmaankin minusta:) Mulla nimittäin on täsmälleen tuollainen tilanne, etten ole puhunut mun kumppanista kenellekään yhtään mitään.

Eikö kumppanisi halua läheistesi tietävän hänestä?

Eikö hän halua tavata perhettäsi/kavereitasi?

Jos olette siis tosissanne?

Mulla ei ole lainkaan perhettä, jota tavata. Mitä taas mun kavereihin tulee, niin he ovat niin eri piireistä, etten tahdo heidän pilaavan mun juttua.

Aika karua ajatella, että kaverit jotenkin pilaisivat juttusi. Itse en huolisi sellaisia kavereita, joista pitäisi olla huolissaan tuolla tavalla.