En rakasta miestäni enää.
En vain tunne enää mitään. Tuntuu että olen vankina ja ahdistaa yhdessä olo. Riitelemme jatkuvasti. Haluaisin olla taas onnellinen. Seksiä emme ole harrastaneet yli puoleen vuoteen.
Meillä on kolme lasta. Siksi tämä tuntuukin niin hankalalle lähteä tästä vaikka haluaisin. Lisäksi pelkään että jäänkö yksin ja löydänkö enää koskaan ketään. Ja kuinka me molemmat pärjäämme rahallisesti omillamme.. meillä on omistusasunto josta aika rutkasti lainaa jäljellä, en tiedä olisiko kummallakaan varaa jäädä tähän yksin asumaan.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pahoinpitelyä tai pettämistä niin ero on syntiä ja sen seurauksena palaa ikuisesti helvetin tulessa
Jaahas. Uutta tietoa mulle.
Kannattaisikohan sinun vielä tsekata ihan ne kristinuskon alkeet?
Tai keksiä parempia provoja seuraavien kriisissä olevien kirjoittajien varalle?
Ystävällisesti se vähän pidemmälle teologiaa lukenut sieltä alttarin takaa
Joopa joo. Lopulta tässäkin keississä on kyse vain vieraan kullin himosta. Mitä väliä lapsista tai mistään muustakaan. Yleinen käyttäytymismalli suomalaisille naisille
Tätä tää nykyaika on. Aina halutaan kokea sitä alkuhuumaa, ei kestetä arjen astumista suhteeseen.
Seuraavankin kumppanin sukat haisee ja muut piirteet alkaa ärsyttää. Sitä se arki on. Kysymys on tahdotko? Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ja ei, väkivaltaiseen tmv suhteeseen ei pidä jäädä. Mutta jos eroaa vain "tunteiden haalenemisen" vuoksi, sitä en ymmärrä. Etenkin jos on lapsia.
Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monelle eri pojalle. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.
Normaali luonnon kiertokulku:
Paritellaan pojan 1 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 2 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 3 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 4 kanssa, porsitaan, erotaan.
Paritellaan pojan 5 kanssa, porsitaan, erotaan.
jne.
Vierailija kirjoitti:
Ootko vielä soiva peli?
On ku yrkkäis vitosen laukasta
Vierailija kirjoitti:
onko naapurin Jorella isompi meisseli...?
Sinuun verrattuna jättiläinen ja kesto on kova!
Vierailija kirjoitti:
Tätä tää nykyaika on. Aina halutaan kokea sitä alkuhuumaa, ei kestetä arjen astumista suhteeseen.
Seuraavankin kumppanin sukat haisee ja muut piirteet alkaa ärsyttää. Sitä se arki on. Kysymys on tahdotko? Myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ja ei, väkivaltaiseen tmv suhteeseen ei pidä jäädä. Mutta jos eroaa vain "tunteiden haalenemisen" vuoksi, sitä en ymmärrä. Etenkin jos on lapsia.
Miten tuon tunteiden haalenemisen nyt tulkitsee, sitäkin on niin eri vakavuusasteella. Jos tunteet haalenevat niin että kaikki yhteisessä elämässä tökkii niin mitä järkeä on enää jatkaa? Mielestäni tärkeintä on kemia, seksuaalisuus, arvostus, rakkaus, henkinen (myös keskustelu-) yhteys, samat elämänarvot... jos missään näistä asioista olla samoilla linjoilla niin ei sitä pitkälle pötkitä... ellei sitten halua roikkua huonossa suhteessa vain sen takia että parempi ei mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pahoinpitelyä tai pettämistä niin ero on syntiä ja sen seurauksena palaa ikuisesti helvetin tulessa
Jaahas. Uutta tietoa mulle.
Kannattaisikohan sinun vielä tsekata ihan ne kristinuskon alkeet?
Tai keksiä parempia provoja seuraavien kriisissä olevien kirjoittajien varalle?
Ystävällisesti se vähän pidemmälle teologiaa lukenut sieltä alttarin takaa
En kirjoittanut viestiä, mutta kommentoin.
Jumalan hyvyys vetää parannukseen, pelottelu ei ole mielestäni oikea tapa evankelioida.
Uskoville: Mal. 2 , Matt. 19: 3-9, 1. Kor. 7:10-15. Avioeron voi ottaa, jos toinen on tehnyt huorin, silloin voi mennä myös uusiin naimisiin, kunhan se tapahtuu Herrassa. Jos jollakulla on puoliso, joka ei usko ja hän haluaa erota, silloin on suostuttava avioeroon. -eri
Minäkin vihaan jo. Hyvä juttu, jos pääsen näin eroon. Jo puoli vuotta olen ollut hyväksikäytettävä sätkynukke, enkä ihastumisestani päässyt eroon.
Nyt on jopa jo satunnaista fyysistä väkivaltaa pahempaa, joten kaipa nyt voin jo unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pahoinpitelyä tai pettämistä niin ero on syntiä ja sen seurauksena palaa ikuisesti helvetin tulessa
Jaahas. Uutta tietoa mulle.
Kannattaisikohan sinun vielä tsekata ihan ne kristinuskon alkeet?
Tai keksiä parempia provoja seuraavien kriisissä olevien kirjoittajien varalle?
Ystävällisesti se vähän pidemmälle teologiaa lukenut sieltä alttarin takaa
En kirjoittanut viestiä, mutta kommentoin.
Jumalan hyvyys vetää parannukseen, pelottelu ei ole mielestäni oikea tapa evankelioida.
Uskoville: Mal. 2 , Matt. 19: 3-9, 1. Kor. 7:10-15. Avioeron voi ottaa, jos toinen on tehnyt huorin, silloin voi mennä myös uusiin naimisiin, kunhan se tapahtuu Herrassa. Jos jollakulla on puoliso, joka ei usko ja hän haluaa erota, silloin on suostuttava av
Jeesus on perseestä. Se ei tässä nyt auta vittujakaan
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole pahoinpitelyä tai pettämistä niin ero on syntiä ja sen seurauksena palaa ikuisesti helvetin tulessa
Äitis paloi helvetin tulessa, kun sinut teki🤭
Ja naiset kehuskelevat kuinka he ovat se osapuoli joka tekee päätöksen lähtemisestä.
Tavallaan totta, mutta aina sama tarina... nainen odottelee että saa miehen maksamaan naisen ja lasten (ei miehen omia edes) kulut. Sitten kun kakarat on lentäny pesästä nainen julistaa kuinka on rohkea ja ottaa eron, 15 vuotta myöhässä tosin mutta ottaapa kuitenkin. Mies joka on vastuuntuntoisesti hoitanut asiat saa kylmää kyytiä.
Minä en rakasta enää ketään. Lastanikin erittäin ohuesti, mutta kaikista eniten kuitenkin.
Niin ja se yksin olon taitokin olisi hyvä ollut opetella ettei tarvitse jäädä riippumaan huonoon suhteeseen.