Lue keskustelun säännöt.
Pura tähän sydäntäsi, tee paljastus
19.07.2022 |
Mä voin aloittaa, vaikka alapeukkuja varmasti satelee. Olen vuodesta -99 ollut jatkuvasti puhelimitse yhteydessä sen aikaiseen poikaystävään, vaikka olen ollut perheellinen jo vuodesta 2003. Ei se ole pelkkää ystävyyttä ikinä ollut kummankaan puolelta ja nyt on vihjailtu, että nähtäisiin. Ei olla nähty toisiamme noin 17 vuoteen. Nyt hän on muuttamassa tähän aika lähelle ja mulla on aavistus, että jotain on alkamassa. Hän oli silloin vuonna -99 mun ensimmäinen rakastumisen kohde. Kesti vuosikausia päästä aikoinaan siitä suhteesta yli.
Kommentit (39)
Teen paljastuksen joo. Koko kylän rakastama luontokuvapostailija on väkivaltainen juoppo.
Ja on nytkin kulkenut perässä ja haukkunut ja valittanut viikon ainakin.
Somessa on niin elämä on ihqua ja kaikki tykkää.
Miksi minä onneton aina annankaan anteeksi.
Huomenna lähden, naisia sillä on perässä, varoituksen sana vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihastunut naapurin leskimieheen joka on mua 20 vuotta vanhempi. Eihän siinä mitään pahaa mutta vähän kiusallista silti. En näen että meillä olisi tarpeeksi yhteistä millekään vakavammalle enkä harrasta irtosuhteita. Toivon ja pelkään ja aina törmääväni häneen kun liikun ulkona.
Mä oon naimisissa ja korvia myöten rakastunut naimisissa olevaan mieheen. En epäröisi hetkeäkään lähteä tämän toisen matkaan.
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Mä en kestä meidän perheen elämää enkä miestäni, mutta en ole kertonut sitä kenellekään, koska lähteminen olisi liian vaikeaa. Oon luovuttanut itseni suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mitään luurankoja kaapissa. Siinä mielessä tyytyväinen olen. Ei mitään salattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Täällä toinen samanmoinen. Eikä ees ole rahaa sisustaa tai muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Sisusta. Sun pitää itse tehdä, ei kukaan muu sun puolesta tee.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään luurankoja kaapissa. Siinä mielessä tyytyväinen olen. Ei mitään salattavaa.
Tietävätkö tuttavasi että kirjoittelet av:lla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Sisusta. Sun pitää itse tehdä, ei kukaan muu sun puolesta tee.
Jos ei osaa ?
Elän vanhemmilta saaduilla rahoilla. En tiedä, koska alan tienaamaan omat rahani. En ehkä koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Sisusta. Sun pitää itse tehdä, ei kukaan muu sun puolesta tee.
En osaa ja vaikka sisustaisin jonkun lehden mukaan ei näytä hyvältä. En tiedä edes onko vika asunnossa. Lisäksi en ole rikas.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Mulla sama! Repsotusta, sekaisia värejä, 80 luvun hirveää tyyliä, likaista jne.
Lohduttaudun sillä, että vaikka ystävälläni on kalliimpi ja hienompi asunto ja sisustus, niin on meillä sentään kuitenkin, kaikesta sotkusta huolimatta, siistimpää kuin niillä. Tosin se on miehen ansiosta eikä omastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen myös viestitellyt exän kanssa kohta 15 vuotta. Eikä se edes tiedä että mulla on lapsi. Ei me koskaan toisiamme nähdä, eikä me ees puhuta mitään seksuaalissävytteistä vaan jostain moottorisahoista ja kukkaruukuista lähinnä. Ei meistä koskaan enää paria tulis. Silti kaipaan juttelua hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että asun rumimmassa asunnossa ikinä! Kaikilla muilla on sellaiset hienot kodit!
Sisusta. Sun pitää itse tehdä, ei kukaan muu sun puolesta tee.
Jos ei osaa ?
Ei se välttämättä ole helppoa. Onko sulla kavereita, jotka voisi auttaa. Ei sisustamisen tarvitse olla kallista. Ikeassa on halpaa ja uutta. Kirppislöytöjä.
Tee pikkuhiljaa. Yksi muutos päivässä. Jotain pientä liikettä kokoajan. Kun olin uupunut, siivosin pölyt yhdestä huoneesta yhtenä päivänä.
Opistoissa on sisustuskursseja.
Sain juuri 20 000 e perintöä enkä tiedä mitä sillä tekisin.
Odotan salaa miehen perintöjä vaikka molemmat isovanhemmat ovat vielä terveenä elossa.
Mä olen masentunut. Ja varmaan itsetuhoinen.
Kesäloman olen istunut sohvalla ja keilaillut päässäni läpi joka ikisen typerän asian mitä olen ikinä tehnyt tai mitä mulle on tehty.
En saa öisin nukuttua. Fiilis on huonompi päivä toisensa jälkeen.
Aina selvää että työnteko on se mikä pitää mut jotenkin liikkeessä ja normaalina.
Kukaan ei sit halua jatkaa tätä? :'D