Mikä sen psykologisen tai kognitiivisen tilan nimi on kun ajatus vain pysähtyy ja tuijottaa tyhjyyteen?

Hyvä jos ei suu auki tuijota tyhjyyteen. Sitä tilaa on joskus vaikea saada katkaistua kun tuntuu ettei jotenkin jaksa, on liian väsynyt skarpatakseen. Siinä tilassa kuulee ympäristön äänet ja saattaa jopa kuulla jos joku puhuttelee sinua, ja sitten vaan on sillee että "joo.... en tiiä... ai jaa... " tyhjyyteen tuijottaen. Ja kun hetken päästä havahtuu pois siitä tilasta, joutuu kysymään "ai mitä sä sanoitkaan?"

Mikä tämän psykologisen tilan nimi on? Jotenkin on hirveän usein nykyään sitä. Ja jos vielä englanninkielinen nimi löytyisi niin vois googlailla enemmän. Kiitos.