Te keille on syntynyt vahinkolapsi

Minä sain 21vuotiaana kierukkalapsen, lääkäri vielä syyllisti että olen tehnyt jotain väärin kun ehkäisy petti mutta sulki suunsa kun kysyin että ai kierukan kanssa? Luuli vissiin että syön pillereitä kun yleensä kierukkaa ei laiteta synnyttämättömille.  Pidin lapsen vaikka olikin aikamoinen sokki, etenkin kun oltiin erottu poikakaverin kanssa.

Nuokin voi olla aika karuja tapauksia, joissa nainen on pitänyt lapsen vain, koska ei hyväksy aborttia ja ajattelee raskauden jatkamisen olevan vastuun kantamista omasta hölmöilystä.

Tunnen yhden tuollaisen, ja on se nainen aina pitänyt lapsen ruoassa ja kodin siistinä, mutta aikamoinen äkänen marttyyri se on enkä osaa sanoa rakastaako lasta.

Sääliksi käynyt aina se pieni poika, jolle äiti lähinnä karjuu ja on stressaantunut.

Pakenee töihin ja pitää lasta hoidossa niin paljon kuin mahdollista (vuoropäiväkoti, sukulaiset ja ystävät).

Jossain vaiheessa löysi onneksi miehen joka pisti lapselle tiettyjä rajoja (esim. ruutuajat, kun lapsi pakeni huutavaa äitiä luurit päässä koneelle jo tosi pienenä ja yritti vain olla pois tieltä) ja tuon miehen vanhemmat oli fiksuja ja näkivät mikä kuvio on, ja alkoivat ottaa lapsen heille aina viikonlopuiksi ja lomilla.

Tuossakin voisi joku ajatella, että hyvin selvitty kun äiti käynyt aina töissä, pitänyt kodin siistinä ja ruokkinut lapsen, mutta käytännössä lapsi on ollut pitkälti muiden hoidossa, pysytellyt pois tieltä ja joutunut elämään kodissa jossa ei ole mitään lämmintä tunnelmaa, äidinrakkautta ja iloa.

Stressaantunut, elämäänsä pettynyt marttyyriäiti karjumassa ja kuitenkin itseensä tyytyväisenä, koska tuollaiselle naiselle riittää äitiydessä jo se, että HÄN KANTOI SENTÄÄN VASTUUN, eli ei tehnyt aborttia.

Itse en toivo yhdellekään lapselle sitä kohtaloa, että joutuu syntymään naiselle joka synnytti hänet vain vastuuntunnosta.

Tuollaiset äkäiset, etäiset ja karjuvat marttyyriäidit olleet ennen varmaan aika yleisiäkin, kun naiset joutuneet yleisemmin äidiksi vastoin tahtoaan.

En aluksi tiennyt, mitä tehdä. Lapsen isän kanssa oli huono suhde ja sekin tauolla. Lapsi sai alkunsa, kun mies ei halunnut käyttää kumia ja minä olin liian heikko vaatimaan. Hän oli abortin kannalla, mutta aikoi kuitenkin olla tukena päätin mitä vain. Päätin pitää lapsen.

Se miehen tuki oli aika kyseenalaista lopulta. Yhtään kertaa ei ollut mukana äitiysneuvolassa, synnytyslääkärissä tai synnytysvalmennuksessa. Kävin kaikki nuo yksin. Samoin lapsen synnyttyä. Yksin kävin neuvolat, lääkärit ja kaikki. Hoitokin jäi yli 80% minulle. Mies vittuili ja pettikin. Sitten väitti myöhemmin lasta tarkoituksella tehdyksi. Meinasin oksentaa.

Mutta se lapsi on parasta mitä minulle on tapahtunut. Jos tällä tiedolla pitäisi päättää samassa tilanteessa, pitäisin lapsen, mutta tekisin sen yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vahinkolaukaus tulossa nyt. Mies on ihan paniikissa ja haluaisi abortin. Minä en pysty sitä tekemään. Mies on kyllä hyväksynyt sen, että lapsi tulee, mutta pitää aborttia järkevämpänä. Olemme 30v. Mulla on opiskelut vielä vähän kesken ja miehellä on vakituinen työpaikka kuitenkin niin kyllä me pärjätään. Saan ihan hyvät äitiyspäivärahat kun olen ollut töissä koko ajan. Miestä vaan stressaa ja pelottaa raha-asiat ja siksi lapsen saaminen nyt ei ole järkevää. Opiskeleminen vauvan kanssa on varmasti rankkaa ja valmistumiseni tulee venymään, mutta ovat muutkin selviytyneet samanlaisesta tilanteesta.

Mulla menisi varmaan maku mieheen, joka 30v iässä panikoisi raskaudesta ja haluaisi abortin ym.

Ellei olisi joku vannoutunut vela kyseessä, mutta ei nyt ilmeisesti ole.

No täytyy sanoa, että mietin itsekin, että minkälaisen vellihousun kanssa olen yhdessä ja olen harkinnut eroa. Mies haluaa tehdä aina kaiken "järkevästi" ja haluaa suunnitella elämänsä etukäteen. No elämähän ei koskaan mene suunnitellusti. Katsotaan mitä tapahtuu. Toivottavasti kasvaa tulevien kuukausien aikana.

Meidän eka lapsi oli ihan suunniteltu mutta mun silloin 29 v. mies kyllä panikoi ensin jonkin aikaa kun raskaus selvisi. Kasvoi kyllä nopeasti ja on nyt tosi hyvä isä, meille tulee toinen piakkoin. Mutta siis voin kuvitella että jos on tottunut suunnittelemaan kaiken etukäteen niin tuon kokoluokan yllätystä voi joutua vähän sulattelemaan, älä luovuta vielä!

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla ihmisiltä, joilla tällainen vahinko tapahtunut, minkälainen kanta teillä on aborttiin? Koska ilmeisen moni on selvinnyt ihan hyvin yllätyksestä huolimatta?

Emme ole erityisesti abortinvastaisia.

Meillä nyt on ollut helppo ottaa vastaan yllätyslapset, kun on vakaa parisuhde kuitenkin.

Eri asia varmaan, jos yhdenillanjutusta saa raskaus alkunsa.

Se, mikä meillä on tehnyt elämästä raskaan, on kahden lspsen kehitysvammaisuus.

Tuli ilmi neljännen lapsen syntymän jälkeen.

Kun viides lapsi sai alkunsa, hakeuduimme perinnöllisyyslääkärin vastaanotolle saadaksemme arvion kolmannen vammaisen lapsen mahdollisuudesta.

Aika järjestyi niin myöhään, että abortti olisi ollut brutaali toimenpide, liian myöhään päätöksen kannalta.

No, lapsi ei ollut kv, mutta myöhemmin diagnosoitiin asperger ja puhkesi epilepsia.

Epilepsia on myös kahdella muulla lapsellamme, yhdellä puhkesi juuri, kun ilmoittautui autokouluun...

Kävimme uudemman kerran perinnöllisyyspolilla, epilepsia johtuu harvibaisesta geenivirheestä.

Samalla löytyi toinen harvinainen geenivirhe, altistaa tukulle syöpiä, sairastuvuus 80%, periytyvyys 50%...

Vaimo on listalta jo yhden syövän sairastanut.

Nyt tuli niin paljon kuraa, että varmasti 90% olettaa provoksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä voiko lapsi olla varsinainen vahinko. Seksiä harrastaessa tulisi olla tietoinen raskauden mahdollisuudesta.

Arvasin jo otsikosta, että tätä väännetään täällä.

Eiköhän kaikki ymmärrä mitä AP tarkoittaa, ja tuo vahinkolapsi on otsikkoon sopiva sana kuvaamaan mistä puhutaan!

Muut samaa asiaa ilmaisevat on liian pitkiä.

Rasittavia nämä joiden pitää aina tulla vänkäämään tuota eI oO oLeMaSsA vAhInKoJa-passkaaa tällaisiin ketjuihin.

Antaisitte niiden ihmisten keskustella asiasta, joita se koskee. Eli niiden, joilla on siihen jotain oikeaa sanottavaa.

Rasittava lukea ketjuja, kun vähintään puolet viesteistä on jotain ihan muuta ja turhaa vänkäystä/pätemistä.

Amen. Itse olen vanhempieni paukapäisyydestä johtuva vahinko, joka pidettiin pitkin hampain, koska "mitä ne muut nyt sanoo, jos tehdään abortti?" Ei olla edes uskonnollisesta suvusta tai alueelta. Olen tiennyt lapsesta lähtien olleeni vahinko, erityisesti isä jaksoi osoittaa mieltään elämänsä pilaamisesta hyvinkin avoimesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain alkuni vahingossa kun ehkäisy petti ja aborttia ei enää voitu tehdä kun äiti sai tietää raskaudesta vasta kun se oli jo niin pitkällä että sitä ei voitu tehdä. Isäni oli 20v ja äitini 16v kun synnyin. He menivät sitten naimisiin hiukan yli vuosi sen jälkeen kun minä olin syntynyt ja sisarukseni syntyivät kun he olivat jo naimisissa. Olin siis esikoinen, mutta koko lapsuuteni sain kuulla olevani ä pä rä ja ei-toivottu kakara jota vanhemmat eivät olisi halunneet toisin kuin nuoremmat sisarukset.

Myös minulla vanhempien piti mennä kasarilla naimisiin keskenään, koska kehtasin syntyä. Sain kanssa kuulla siitä koko elämäni. Nyt vanhemmat surevat, kun en jostain omituisesta syystä pidä heihin yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset äkäiset, etäiset ja karjuvat marttyyriäidit olleet ennen varmaan aika yleisiäkin, kun naiset joutuneet yleisemmin äidiksi vastoin tahtoaan.

Juu eikä välttämättä ole se esikoinen, mutta kun vielä vanhoille päiville syntyy. Tiedän naisen, joka antoi kahdeksannen lapsensa pois.

Up!

Minä tulin alaikäisenä raskaaksi ja päätin luovuttaa lapsen adoptioon koska en kyennyt pitämään huolta lapsesta kyseiseen aikaan. En ole katunut päätöstäni. Lapselle on varmasti parempi näin. Olen täysin abortin puolella, jos joku tosiaan niin tahtoo, itse en kokenut pystyväni siihen. Mutta olen vela ja nykyään elämääni tyytyväinen.

Lisää