Parisuhde saa minut voimaan pahoin.

Kyll maar se o ny moro ja näkemiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä on teidän pitkään jatkunut paha olo?

Kamalaa sanoa tämä ääneen, mutta minulla paha olo on jatkunut 12 -vuotisen suhteemme aikana jo 7 vuotta. Olen yrittänyt itselleni selittää, että se vaan johtuu mun temperamentista ja hormoneista, mutta en minä tyhmä ole ja olin oikeassa aina kun epäilin miehen pettäneen.

Minusta sinä kyllä olet tyhmä, kun 7 vuotta elämääsi tuhlannut.

Kiitos! Tämähän oli juuri se mitä halusinkin kuulla. Olet varmaan mukava ihminen.

Itse olen aina ystäviä neuvonut lähtemään ahdistavasta parisuhteesta, mutta sitten kun osuu omalle kohdalle niin onkin jostain syystä vaikeaa. Ei ole taloudellista riippuvuutta edes ja hyviä hetkiä on todella vähän, joten en ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa. Toki pitkät vuodet takana niin varmaan jonkinlaista kiintymystä. Rakkautta tämä ei ainakaan ole.

Oletko sinä tämän ketjun ap vai tuo, jolla on sama tilanne? Joka tapauksessa, yritä jättää mies taaksesi. Epämääräinen paha olo jatkuu niin kauan kun ole tuossa suhteessa. Tiedän mitä on maata hereillä yöllä miettimässä, missä toinen on ja kenen kanssa se tekstaa kun tulee viesti. Rikkovaa. 

Ei erokaan helppo ole, vieläkin kaipaan ihan päivittäin tuota pettävää miestä... Hullua. Tiedän kyllä. Toksiset suhteet muuttavat aivokemiaa ja saavat toimimaan ihan pähkähulluilla tavoilla. En ikikuuna olisi voinut uskoa katsovani sormien läpi miehen säätämistä muitten kanssa. No niin tein ja kovaa hintaa maksan mielenterveydelläni yhä edelleen. Jotakin meni rikki minussa tuon suhteen aikana ja harmittaa, kun olen lapsillenikin vain varjo siitä mitä olin ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä tämän ketjun ap vai tuo, jolla on sama tilanne? Joka tapauksessa, yritä jättää mies taaksesi. Epämääräinen paha olo jatkuu niin kauan kun ole tuossa suhteessa. Tiedän mitä on maata hereillä yöllä miettimässä, missä toinen on ja kenen kanssa se tekstaa kun tulee viesti. Rikkovaa. 

Ei erokaan helppo ole, vieläkin kaipaan ihan päivittäin tuota pettävää miestä... Hullua. Tiedän kyllä. Toksiset suhteet muuttavat aivokemiaa ja saavat toimimaan ihan pähkähulluilla tavoilla. En ikikuuna olisi voinut uskoa katsovani sormien läpi miehen säätämistä muitten kanssa. No niin tein ja kovaa hintaa maksan mielenterveydelläni yhä edelleen. Jotakin meni rikki minussa tuon suhteen aikana ja harmittaa, kun olen lapsillenikin vain varjo siitä mitä olin ennen. 

Niin jäi lisäämättä, että monta muutakin ongelmaa suhteessa oli. Valehtelua, mykkäkoulua, narsistista käytöstä ja henkistä sekä lievää fyysistä väkivaltaa. Alkoholia ja katoilua. Ja silti kaipaan tuota miestä. Aivan kuin minusta puuttuisi pala nyt... Olen ilmeisesti läheisriippuvainen jollakin tavoin. Vaikka olin useamman vuoden yksin suhteiden välissä. Siksi tuntuukin kummalliselta että tiedän pärjääväni vallan hyvin itsekseni, tunnen että minusta puuttuu osa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä tämän ketjun ap vai tuo, jolla on sama tilanne? Joka tapauksessa, yritä jättää mies taaksesi. Epämääräinen paha olo jatkuu niin kauan kun ole tuossa suhteessa. Tiedän mitä on maata hereillä yöllä miettimässä, missä toinen on ja kenen kanssa se tekstaa kun tulee viesti. Rikkovaa. 

Ei erokaan helppo ole, vieläkin kaipaan ihan päivittäin tuota pettävää miestä... Hullua. Tiedän kyllä. Toksiset suhteet muuttavat aivokemiaa ja saavat toimimaan ihan pähkähulluilla tavoilla. En ikikuuna olisi voinut uskoa katsovani sormien läpi miehen säätämistä muitten kanssa. No niin tein ja kovaa hintaa maksan mielenterveydelläni yhä edelleen. Jotakin meni rikki minussa tuon suhteen aikana ja harmittaa, kun olen lapsillenikin vain varjo siitä mitä olin ennen. 

Olen tuo, jolla sama tilanne. Kiitos tärkeistä sanoistasi. Olen todella pahoillani puolestasi ja tiedän tismalleen, mistä puhut. Olen perusluonteeltani hauska ja menevä, helposti lähestyttävä, iloinen - minuun on myös helppo ihastua, ja olisi ollut vientiä muuallakin kuin tässä suhteessa. Olen vuosia kärsinyt siitäkin, ettei meillä käy ketään (koska miestä ahdistaa sosiaaliset tilanteet) enkä ole enää vuosiin ollut oma itseni. Olin aiemmin energinen ja tartuin heti toimeen. Nykyään en saa mitään aikaiseksi ja myös varjo entisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko sinä tämän ketjun ap vai tuo, jolla on sama tilanne? Joka tapauksessa, yritä jättää mies taaksesi. Epämääräinen paha olo jatkuu niin kauan kun ole tuossa suhteessa. Tiedän mitä on maata hereillä yöllä miettimässä, missä toinen on ja kenen kanssa se tekstaa kun tulee viesti. Rikkovaa. 

Ei erokaan helppo ole, vieläkin kaipaan ihan päivittäin tuota pettävää miestä... Hullua. Tiedän kyllä. Toksiset suhteet muuttavat aivokemiaa ja saavat toimimaan ihan pähkähulluilla tavoilla. En ikikuuna olisi voinut uskoa katsovani sormien läpi miehen säätämistä muitten kanssa. No niin tein ja kovaa hintaa maksan mielenterveydelläni yhä edelleen. Jotakin meni rikki minussa tuon suhteen aikana ja harmittaa, kun olen lapsillenikin vain varjo siitä mitä olin ennen. 

 

Niin jäi lisäämättä, että monta muutakin ongelmaa suhteessa oli. Valehtelua,

Et ole välttämättä läheisriippuvainen kuten en mielestäni minäkään, mutta kuten itsekin totesit aivokemia muuttuu toksisessa suhteessa ja vaikeuttaa irtautumista. Olen onnellinen puolestasi, että olet päässyt irti ja ainakin menossa kohti tulevaa, vaikka kaipaatkin miestä. Sinulle on varmasti tiedossa jotain paljon parempaa vielä.

Siis pettänyt n. 36 kertaa

Vierailija kirjoitti:

Siis pettänyt n. 36 kertaa

Kuka on pettänyt?

Vierailija kirjoitti:

Siis pettänyt n. 36 kertaa

Mihin tällä viitataan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset, jotka selvästi tiedostavat pahoinvointinsa roikkumaan siinä parisuhteessa vuodesta toiseen? Pelottaako yksinolo vai onko kyse rahasta?

Tätä olen itse miettinyt paljon. Miehelläni on oma asunto ja viettää siellä myös useita päiviä. Itse olen lasteni kanssa omassa kodissa ja silloin minulle tulee pikkuhiljaa hyvä olo. Kun mies tulee taas meille, alkaa ahdistaa ja mietin vain että mitäköhän valheita siellä taas peitellään.

Sinulla tilanne hyvä, jos jo asutte erillänne, eikä lapsetkaan ilmeisesti yhteisiä? Nyt vain teet ratkaisun erota lopullisesti. 

Meillä on aina ollut omat asunnot onneksi. Mies on käytännössä asunut meillä, mutta pitänyt kuitenkin mm. etäisyyttä lapsiini (joiden isäkään ei tapaa hei

En usko, että lapsesi on pilalla, jos kuitenkin olet itse ollut heille hyvä ja huolehtivainen äiti. Miehesi on toiminut väärin, ettei ole noin pitkän seurustelun aikana ottanut heitä "omakseen". En tarkoita isäroolia vaan näyttänyt heille, että he ovat tärkeitä ja rakkaita. Ovat olleet ilmeisesti aika pieniä kuitenkin kun hän on tullut kuvioon? Tutkimukset osoittavat, että miespuolisella mallilla on iso vaikutus tyttölapsen itsetuntoon, mutta uskon että sinäkin pystyt kehuilla ja kannustuksella tytärtäsi auttamaan kun näköjään heidän isänsä ja valitettavasti myös poikaystäväsi on olleet luusereita.