Parisuhde saa minut voimaan pahoin.

Oikein. Ero oli minullakin ainoa mikä auttoi. Ei ole mitään järkeä voida pahoin vuodesta toiseen, jos on jo parhaansa tehnyt. 

Sama vaikkakin mulle parisuhteessa eläminen on stressaavaa ja raskasta silloinkin kun ei edes ole väkivaltaa tai pettämistä.

Jotenkin sitä vaan saa olla kokoajan varpaillaan eikä mihinkään voi luottaa, koska toinen voikin olla jo tänä iltana eri mieltä kuin oli aamulla niin koko parisuhteesta kuin vaikkapa vaan yhteisestä leffaillastakin. Jatkuvasti saa olla tekemässä kompromissia ja mukautumassa lennossa ihan uuteen suunnitelmaan.

Toisille parisuhde ilmeisesti antaa jotain sellaista että tuon kaiken muun sietää.

Voimia sinulle eroon. Koitan itsekin saada erottua, koska en jaksa enää. Vaikeaa on.

Mun mies tekee mun vuoksi paljon ja on mieliksi. Ainoa huono puoli on se, että valehtelee ja salailee niissä asioissa, joissa olen pyytänyt olemaan rehellinen. Kaikki hyvä ja kaunis katoaa, kun ei ole perus luottamusta. Siksi minäkin eroan vaikka se sattuu kovasti

No ap kyllä sä tiedät mitä pitää tehdä jos parisuhteilu ei enää maita. Et sä tarvii meitä kertomaan sitä.

Ei luottamusta, ei parisuhdetta.

Samoin. Muutaman vuoden olen tätä oloa kestänyt lasten takia. Normaalisti hyväntuulinen ja kaikki menee kivasti. Mutta samaan aikaan pimittää minulta asioita, jotta pysyisi hyvä fiilis kotona. Hyvä mies menee täysin hukkaan sillä, että valehtelee ja pimittää pieniäkin asioita. Muutoin teoissaan tekee kyllä kaiken mitä vaimo voi toivoa. Ja pahinta, että hän itse itselleen todistelee kuinka hyvä aviomies on eikä millään halua ymmärtää, että valehtelu vie pohjan kaikelta, ihan sama miten kiva ja huomaavainen on.

Kuinka pitkä on teidän pitkään jatkunut paha olo?

Jos kerran on pettänyt, niin mikset heti jättänyt vaan? Luuletko ettet saa toista suhdetta enää?

Vaikuttaa vähän keksityltä tää tarina, ei kukaan tollanen voi olla.

No eihän läheskään kaikki eroa pettämisen takia, se on itse asiassa monesti vain seuraus muista ongelmista.

Game over?Moro ja näkemiin?

Mikä saa ihmiset, jotka selvästi tiedostavat pahoinvointinsa roikkumaan siinä parisuhteessa vuodesta toiseen? Pelottaako yksinolo vai onko kyse rahasta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tekee mun vuoksi paljon ja on mieliksi. Ainoa huono puoli on se, että valehtelee ja salailee niissä asioissa, joissa olen pyytänyt olemaan rehellinen. Kaikki hyvä ja kaunis katoaa, kun ei ole perus luottamusta. Siksi minäkin eroan vaikka se sattuu kovasti

Tämä! Mieheni on ollut ihana siinä, miten huomioi minua ja yllättää tosi kivoilla jutuilla. Mutta - jos meillä on ollut vähänkin "huonompi kausi", saattanut kestää 1-3 päivää, kun minua on alkanut ahdistaa se, että tunnen hänellä olevan salaisuuksia (piilottelee siis puhelintaan koko ajan), mitkä täytyy ehdottomasti pitää minulta piilossa, on hän kokenut meillä menevän niin huonosti, että on päätynyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Hän on siis koko meidän 12 -vuotisen seurustelun aikana heti langennut toiseen sänkyyn kun on muutaman päivän huonompi kausi. Emme edes tuona aikana ole riidelleet, koska hänhän ei siis kykene siihen vaan poistuu aina paikalta välittömästi, jos pienikään konfliktin riski leijuu ilmassa. Näitä lyhyitä "huonoja" kausia on ollut kaiken lisäksi hyvin harvassa, ehkä pari kolme kertaa vuodessa, joten nuo pettämiset ei ole edes tapahtunut aina ns. huonona kautena.

Nuo kaikki on nyt tullut kerralla päivänvaloon ja olemme yrittäneet pariterapiassa tätä ratkoa, mutta minä voin niin hirvän huonosti, etten saa öisin nukuttua ja päivisin töistäkään ei tahdo tulla mitään. Suutahdan lapsilleni ja sitten itken.Olen koko ajan väsynyt ja pelkään, että sairastun kohta. Minun on vaan pakko irrottautua tuosta ihmisestä, joka on yhtä aikaa minulle tosi mukava ja ihana ja sitten kuitenkin kohtelee toimillaan kuin olisin täysi nolla. En luota mieheeni enää yhtään ja tunnen olevani täysi ihmisraunio. Mies ei suostu puhumaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä on teidän pitkään jatkunut paha olo?

Kamalaa sanoa tämä ääneen, mutta minulla paha olo on jatkunut 12 -vuotisen suhteemme aikana jo 7 vuotta. Olen yrittänyt itselleni selittää, että se vaan johtuu mun temperamentista ja hormoneista, mutta en minä tyhmä ole ja olin oikeassa aina kun epäilin miehen pettäneen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset, jotka selvästi tiedostavat pahoinvointinsa roikkumaan siinä parisuhteessa vuodesta toiseen? Pelottaako yksinolo vai onko kyse rahasta?

Tätä olen itse miettinyt paljon. Miehelläni on oma asunto ja viettää siellä myös useita päiviä. Itse olen lasteni kanssa omassa kodissa ja silloin minulle tulee pikkuhiljaa hyvä olo. Kun mies tulee taas meille, alkaa ahdistaa ja mietin vain että mitäköhän valheita siellä taas peitellään.

Vierailija kirjoitti:

Sama vaikkakin mulle parisuhteessa eläminen on stressaavaa ja raskasta silloinkin kun ei edes ole väkivaltaa tai pettämistä.

Jotenkin sitä vaan saa olla kokoajan varpaillaan eikä mihinkään voi luottaa, koska toinen voikin olla jo tänä iltana eri mieltä kuin oli aamulla niin koko parisuhteesta kuin vaikkapa vaan yhteisestä leffaillastakin. Jatkuvasti saa olla tekemässä kompromissia ja mukautumassa lennossa ihan uuteen suunnitelmaan.

Toisille parisuhde ilmeisesti antaa jotain sellaista että tuon kaiken muun sietää.

Kaikki ihmiset ei käy kaikille ja sitä varten se seurusteluaika pitäs pitää. Tossa toisessa keskustelussa valitettiin, kun toinen roikottaa tapailusuhteessa vuosia, mut kun se pitäs just opetella toinen tuntemaan tavoiltaan ennen parisuhdetta. Sittulee näitä ahdistuksia ja ties mitä, kun hypätään heti parisuhteeseen.

M49

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset, jotka selvästi tiedostavat pahoinvointinsa roikkumaan siinä parisuhteessa vuodesta toiseen? Pelottaako yksinolo vai onko kyse rahasta?

Tätä olen itse miettinyt paljon. Miehelläni on oma asunto ja viettää siellä myös useita päiviä. Itse olen lasteni kanssa omassa kodissa ja silloin minulle tulee pikkuhiljaa hyvä olo. Kun mies tulee taas meille, alkaa ahdistaa ja mietin vain että mitäköhän valheita siellä taas peitellään.

Sinulla tilanne hyvä, jos jo asutte erillänne, eikä lapsetkaan ilmeisesti yhteisiä? Nyt vain teet ratkaisun erota lopullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä on teidän pitkään jatkunut paha olo?

Kamalaa sanoa tämä ääneen, mutta minulla paha olo on jatkunut 12 -vuotisen suhteemme aikana jo 7 vuotta. Olen yrittänyt itselleni selittää, että se vaan johtuu mun temperamentista ja hormoneista, mutta en minä tyhmä ole ja olin oikeassa aina kun epäilin miehen pettäneen.

Minusta sinä kyllä olet tyhmä, kun 7 vuotta elämääsi tuhlannut.

Etteks te tiedä että parisuhde perustuu vapaaehtoisuuteen?

Huono ja epäluotettava kumppani on aina miinusmerkki elämään. Parempi yksin, kuin huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa ihmiset, jotka selvästi tiedostavat pahoinvointinsa roikkumaan siinä parisuhteessa vuodesta toiseen? Pelottaako yksinolo vai onko kyse rahasta?

Tätä olen itse miettinyt paljon. Miehelläni on oma asunto ja viettää siellä myös useita päiviä. Itse olen lasteni kanssa omassa kodissa ja silloin minulle tulee pikkuhiljaa hyvä olo. Kun mies tulee taas meille, alkaa ahdistaa ja mietin vain että mitäköhän valheita siellä taas peitellään.

Sinulla tilanne hyvä, jos jo asutte erillänne, eikä lapsetkaan ilmeisesti yhteisiä? Nyt vain teet ratkaisun erota lopullisesti. 

Meillä on aina ollut omat asunnot onneksi. Mies on käytännössä asunut meillä, mutta pitänyt kuitenkin mm. etäisyyttä lapsiini (joiden isäkään ei tapaa heitä) ja tämä on ahdistanut minua valtavasti kun olen kokenut, ettei hän halua heihin mitään suhdetta. Tyttärelläni on huono itsetunto ja kokee huonommuutta kaikessa. Koen, että miehen mallilla olisi ollut sen parantamiseen suuri positiivinen merkitys, mutta mies ei ole koskaan edes halannut lapsiani. Tämä etäisyys on ollut yleensä se suurin riidan aihe ja nyt kun mittani on tullut täyteen olen katkeroitunut myös siitä, että olen ehkä pilannut lastenikin tulevaisuuden huonolla miesvalinnallani.