Miksi ulkomaalainen puoliso? Kokemuksia.

Anoppi on yleensä kaukana, eikä puutu asioihin 😅

Ei kai kukaan vartavasten etsi ulkomaalaista puolisoa. Minä ainakin tapasin mukavan miehen, joka vei jalat alta ja naimisiin mentiin. Mies vaan sattui olemaan Yhdysvalloista.

Itselläni sattui kohdalle ihminen kenen kanssa oltiin heti samalla aaltopituudella. Tuli heti alussa jo tunne että olisimme tunteneet kauan aikaa ja yhteiselämässä kaikki alkoi hyvin luontevasti heti alun alkaen.

Nuorena opiskelijana olin viettämässä viikonloppua Ranskassa. Opiskelin sillä hetkellä Saksassa. Ko viikonloppuna kohtasin ihanan miehen (italialaisranskalainen), opiskelija hänkin...Pitkä ja onnellinen yhteinen taival takanapäin; toiv. vielä monta yhteistä vuotta edessäpäinkin.

Miksi? No, kun tämän tyypin kanssa vaan kemiat ja haaveet osui yhteen. :)

Mulla ei ole kokemusta suomalaisesta puolisosta, mutta sen mitä olen puhunut ihmisten kanssa, niin ihan samanlaista perhe-elämää me vietämme kuin kaikki muutkin. Puolisoni saksalaisuus näkyy lähinnä muutamissa ruoka- ja leivonnaisresepteissä ja siinä, että kotimme on kaksikielinen ja että mummolaan mennään lentokoneella. 

Onpa vähän omituinen kysymys: miksi...? No siksi, kun sattui tapaamaan ihmisen, johon rakastui ja joka sattumoisin ei ollutkaan suomalainen. Yhteistä taivalta jo yli 20 vuotta ja olemme onnellisia edelleen.

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Asuin nuoruuteni 25 vuotta italiassa. Tuli ero ja Suomeen muutto.

Kun saavuin, kävin treffeillä suomalaisen miehen kanssa muutaman kuukauden ajan, mutta se tuntui liian vieraalta. Miehen käytös oli sellaista lapsellista, että häntä olisi pitänyt kehua ja nostaa, mutta ei vahingossa voinut sanoa että kiva mekko tms.

Sellaiset pienet kohteliaisuudet puuttuivat, jotka vaikuttavat suhteen dynamiikkaan että onko mies ja nainen vai nainen ja pikkupoika.

Löysin sitten iranilaismiehen, josta löytyy herrasmiespiirteitä vaikka muille jakaa. Muslimi ei ole, mutta sen verran arabikulttuurissa asunut, että osaa kauniisti puhumisen jalon taidon ja hoitaa mukisematta miesten työt.

Sisko joutuu aika käskyttämään miestään ja se saa aikaan tällaisen nalkuttava ämmä kierteen...

Saksalainen puoliso on jotenkin laimein versio ulkomaalaisuudesta. Tuntuu että he ovat ihan samanlaisia kuin mekin, ettei edes kannattaisi mainita.

Ojasta allikkoon

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen puoliso on jotenkin laimein versio ulkomaalaisuudesta. Tuntuu että he ovat ihan samanlaisia kuin mekin, ettei edes kannattaisi mainita.

Ojasta allikkoon

Dito. Vain kieli on eri ja joskus puhuessa tulee sellainen hassu fiilis, että kumpaa kieltä puhunkaan, onko tämä suomea vai saksaa, joka suustani tulee.

M34 ja latino kirjoitti:

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Kylläpäs kirjoitat virheetöntä suomea tuilla taustalla 😉

Vierailija kirjoitti:

M34 ja latino kirjoitti:

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Kylläpäs kirjoitat virheetöntä suomea tuilla taustalla 😉

Kiitos! Olen toki harjoitellut jo yli 10 vuotta. Kirjoitan mielestäni ihan hyvin kun käytän aikaa tekstin luomiseen ja keskityn kielioppiin. Ymmärrän myös hyvin puhetta. Suomenkielen ääntämiseni onkin sitten eri juttu, siinä en ole mitenkään erityisen hyvä.

Valitsen kumppanin hänen persoonallisuutensa mukaan enkä sen mukaan mistä maasta hän on kotoisin. Itse asun Lontoossa ja oma kumppani on englantilainen. 

M34 ja latino kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M34 ja latino kirjoitti:

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Kylläpäs kirjoitat virheetöntä suomea tuilla taustalla 😉

Kiitos! Olen toki harjoitellut jo yli 10 vuotta. Kirjoitan mielestäni ihan hyvin kun käytän aikaa tekstin luomiseen ja keskityn kielioppiin. Ymmärrän myös hyvin puhetta. Suomenkielen ääntämiseni onkin sitten eri juttu, siinä en ole mitenkään erityisen hyvä.

Minulla on sama tilanne. Olen kiinalainen vaihto-oppilas ja ollut vasta 7 kuukautta Suomessa.

Tänä aikana olen harjoitellut ahkerasti kirjoittamista. Tiedän, ettei suomeni ole täydellistä, mutta ainakin voin jo keskustella. Ääntäminen on minulla huomattavasti parempi kuin kirjoitettu kieli.

Luen nyt Eino Leinoa saadakseni kieleen lisää syvyyttä ja runollista ilmaisuleimaa ja uusia taajuksia.

Vierailija kirjoitti:

Saksalainen puoliso on jotenkin laimein versio ulkomaalaisuudesta. Tuntuu että he ovat ihan samanlaisia kuin mekin, ettei edes kannattaisi mainita.

Silti saa aika usein keskustella ihmisten kanssa siitä, miten monikulttuurinen avioliitto toimii, tasa-arvokysymyksistä yms "kulttuurien yhteentörmäyksistä".  Joita en siis koe.

t. 5

Vierailija kirjoitti:

Onpa vähän omituinen kysymys: miksi...? No siksi, kun sattui tapaamaan ihmisen, johon rakastui ja joka sattumoisin ei ollutkaan suomalainen. Yhteistä taivalta jo yli 20 vuotta ja olemme onnellisia edelleen.

Niin tätä minäkin ihmettelen, että miksi siihen pitäisi olla joku eriskummallisempi syy. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten varsin todennäköistä, että se paras mahdollinen kumppani sulle voi olla ihan hyvin muualta kotoisin kuin Suomesta. Jos asuu koko elämänsä pienellä paikkakunnalla, jossa ne muutkin omaavat suomalaiset juuret eikä matkustella muualle, niin todennäköisesti se kumppani silloin on myös suomalainen. Ihminen, joka asuu isossa kaupungissa, tapaa työnsä ja opiskelun puolesta paljon ulkomaalaisia, matkustelee ja mahdollisesti  asuu itsekin jossain vaiheessa ulkomailla taas paljon todennäköisemmin löytää ulkomaalaisen kumppanin rinnalleen kuin tuo edellä mainittu. 

M34 ja latino kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M34 ja latino kirjoitti:

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Kylläpäs kirjoitat virheetöntä suomea tuilla taustalla 😉

Kiitos! Olen toki harjoitellut jo yli 10 vuotta. Kirjoitan mielestäni ihan hyvin kun käytän aikaa tekstin luomiseen ja keskityn kielioppiin. Ymmärrän myös hyvin puhetta. Suomenkielen ääntämiseni onkin sitten eri juttu, siinä en ole mitenkään erityisen hyvä.

Aksentti ei ole virhe. Todennäköisesti puhutkin erinomaista suomea. Älä ole liian kriittinen.

Vierailija kirjoitti:

M34 ja latino kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M34 ja latino kirjoitti:

Me oltiin molemmat ulkomaalaisia opiskelijoita samassa yliopistossa Yhdysvalloissa ja jo opintojen ensimmäisenä syksynä rakastuin vaimooni. Se vetovoima oli suunnatonta, mutta ei yhtään tarkoituksellista. Olin tullut opiskelemaan enkä rakastumaan, mutta onneksi molemmat hoituivat kuitenkin ihan mallikkaasti. Hänen kansallisuudeltaan ei ollut mitään väliä. Vaikka hän on eurooppalainen ja minä etelä-amerikkalainen, meillä ei ole koskaan ollut mitään kulttuurillisia ongelmia, ei kielten, eri uskontojen tai erilaisten tapojen kanssa. Kaikki sujui mutkattomasti heti alusta lähtien. 14v yhdessä olon jälkeen, olemme asuneet yhdessä kolmessa eri maassa ja meillä on kaksi lasta. Opiskelujen jälkeen kokeilimme ensin minun kotimaatani, mutta vaimo ei viihtynyt siellä. Vaimoni toivoi muuttoa Suomeen ja täällä nyt ollaan. Vaimo ei ole suomalainen, vaikka hänellä onkin täällä sukujuuria, hän halusi tulla kokeilemaan elämää täällä. Suomi on hyvä ja turvallinen maa elää ja kasvattaa lapset. Täällä on hyvä olla.

Kylläpäs kirjoitat virheetöntä suomea tuilla taustalla 😉

Kiitos! Olen toki harjoitellut jo yli 10 vuotta. Kirjoitan mielestäni ihan hyvin kun käytän aikaa tekstin luomiseen ja keskityn kielioppiin. Ymmärrän myös hyvin puhetta. Suomenkielen ääntämiseni onkin sitten eri juttu, siinä en ole mitenkään erityisen hyvä.

Aksentti ei ole virhe. Todennäköisesti puhutkin erinomaista suomea. Älä ole liian kriittinen.

Uskon myös että hänen suomensa on täydellistä ja porvoon murteella höystetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa vähän omituinen kysymys: miksi...? No siksi, kun sattui tapaamaan ihmisen, johon rakastui ja joka sattumoisin ei ollutkaan suomalainen. Yhteistä taivalta jo yli 20 vuotta ja olemme onnellisia edelleen.

Niin tätä minäkin ihmettelen, että miksi siihen pitäisi olla joku eriskummallisempi syy. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten varsin todennäköistä, että se paras mahdollinen kumppani sulle voi olla ihan hyvin muualta kotoisin kuin Suomesta. Jos asuu koko elämänsä pienellä paikkakunnalla, jossa ne muutkin omaavat suomalaiset juuret eikä matkustella muualle, niin todennäköisesti se kumppani silloin on myös suomalainen. Ihminen, joka asuu isossa kaupungissa, tapaa työnsä ja opiskelun puolesta paljon ulkomaalaisia, matkustelee ja mahdollisesti  asuu itsekin jossain vaiheessa ulkomailla taas paljon todennäköisemmin löytää ulkomaalaisen kumppanin rinnalleen kuin tuo edellä mainittu. 

Mä olen vähän sellainen boheemi, spirituaalinen hippi. Ei siellä mun pienellä lapsuuden kotipaikkakunnallani ollut juurikaan samanhenkisiä miehiä. Varmaan jostain Helsingistä tai muusta isosta kaupungista olisi saattanut löytyä, mutta sattumoisin tapasin hollantilaisen mieheni kun olimme kumpikin reppureissailemassa Aasiassa. Jonkin aikaa olimme etäsuhteessa kunnes minä muutin hänen luokseen Amsterdamiin. Yhdessä nyt 11 vuotta.

Voisiko joku puolestaan selittää miksi nimenomaan valitsi suomalaisen puolison? Oliko se suomalaisuus tosiaan pääkriteerinä kumppanin valinnalle?