Millainen suhde sinulla on äitiisi?
Haluaisin kuulla. Itseä harmittaa, kun on niin vaikea.
Kommentit (28)
Mulla maailman paras äiti 76 vee
Lähdenkin tästä hänelle soittamaan heti
Vaikea. Tänne joku päivä kirjoittelinkin. Hän on aina arvostellut mua. Milloin olen ollut liian hoikka, milloin liian pullea.
Omistan vihreät silmät ja kerran pidin vihreää paitaa. Hän tokaisi , että vihreä väri ei sovi minulle...
Olen aina joutunut lapsesta saakka kuuntelemaan hänen huolet, mutta hän ei minun. Jouduin myös hoitamaan omaa siskoani alaikäisenä.
Tietyllä tavalla olen antanut anteeksi hänelle, mutta välit eivät ole mitenkään lämpimät.
Ennen oli läheiset mutta riitaisat. Nykyään etäiset ja kohteliaan ystävälliset. Minä tein tämän päätöksen, koska kasvoin ulos siitä aikuisen lapsen roolista, jota sopii arvostella ja kommentoida ilman mitään kunnioitusta.
Meillä on hyvät välit ja voidaan jutellakkin melkein mistä vaan asioista, hän on äiti ja ystävä samassa.
Rakastan ja toivon hänelle parasta mutta en halua olla tekemisissä enempää kuin pakko enkä jää kaipaamaan kun aika jättää.
Hyvä. Hän on hieno ihminen, ja arvostan hänen työtään vuosien varrelta. Vietän mielelläni aikaa äitini kanssa.
Se isäsuhde onkin sitten täysin toinen kysymys, ja he ovat edelleen onnellisesti yhdessä.
Ei minkäänlaista. Kuollut on onneksi.
Ennen sitä en ollut missään tekemisissä vuosiin.
No voi sentään. Mikä aiheuttaa huonot välit ja huonot fiilikset? Minun äitini on itsekeskeinen valittaja., joka puhuu taukoamatta itsestään, on vihainen ja katkera muille. Ei ole kiinnostunut kuulemaan minun kuulumisia lainkaan, käyttää minua vain oman mouhuamisensa uhrina.
Nyt ilmoitti ettei halua olla kanssani tekemisissä koska en ole kuulemma mukavaa seuraa.
Paras ystäväni:) minä 47, äiti 66
Vaikea, äiti on erittäin julma ja ilkeä, aina minua kiusannut, narsistinen (olen se syntipukki vaikka olen kunnollisin lapsista). Nyt on välit vuosia poikki jo, oli vaan niin raskasta ottaa äidin huutoa ja haukkuja koko ajan vastaan. Eritoten kun äiti toivoi mulle onnettomuutta, konkurssia, eroa, vaikeuksia, ja tosi ilkeästi aina ääneen muistutti että en ole ollenkaan rakas lapsi toisin kuin hänen suosikkilapsensa.
Haikea olo mutta en voi mitään tilanteelle, on vaan huonoja vaihtoehtoja. Eli se että suren ja kuuntelen loukkauksia, tai se että suren ja en suostu kuuntelemaan niitä.
Vaikea äiti ei yleensä muutu muuta kuin pahempaan suuntaan, niin äidillenikin kävi, ikää kun tulee lisää niin jutut vaan julmenee.
Hyvät on välit äidin kanssa, olleet aina. Äiti ei haasta riitaa eikä utele liikaa.
Isä on jo kuollut, mutta hänen kanssaan oli välillä vaikeeta.
Oltiin samanlaisia jääräpäitä.
Aina rakastavaiset välit rakkaan äitini (nukkunut pois) kanssa. Ei mikään voi korvata hänen rakkauttaan.
Oikein hyvä. Asutaan samassa kaupungissa ja nähdään ehkä parin kuukauden välein tai useamminkin. Joskus myös soitellaan tai laitetaan viestiä.
Minulla on ihana äiti. Voimme puhua kaikesta, ja rakastan ja arvostan häntä suuresti. Äitisuhde on vaikuttanut elämääni ratkaisevan hyvällä tavalla, ja olen ihan hirveän surullinen niiden puolesta, joilla sellaista ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihana äiti. Voimme puhua kaikesta, ja rakastan ja arvostan häntä suuresti. Äitisuhde on vaikuttanut elämääni ratkaisevan hyvällä tavalla, ja olen ihan hirveän surullinen niiden puolesta, joilla sellaista ei ole ollut.
Kiitos, mutta säästä itsesi turhalta surulta. Elämässä nyt ei vaan voi saada kaikkea ja tilanne on mitä se on. Onnellinen voi olla ilmankin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin hyvä. Hän on kuollut.
Paras äiti, kuollut äiti.
Onko ketään, joka oikeasti olisi hyvissä ja sellaisissa terveissä väleissä äitinsä kanssa? Siis ihan aikuisena, itse olen liki 50 ja äiti yli 70