Tervehdinpä minäkin uutena tulokkaana teitä kaikkia ujosti...

Eli pienet esittäytymiset lienevät paikallaan :) Ja mielipiteitännekin kovasti kaipailisin....



Olen 25- vuotias äiti-ihminen. Esikoiseni on jo 2,5 vuotias rämäpäinen pikkumies ja tätä mamaa vaivaa parhaimman laatuinen vaavikuume :D



Kierukka ehti olla heti pojan syntymästä viime kuun 25 päivään. Edelliset menkat olivat 15.7 ja tuo aika on jo ylitetty.



En tohdi intoutua ollenkaan vielä kun niin monenlaista tietoa olen saanut siitä, että kuinka nopeasti poiston jälkeen menkat ovat tulleet. Toisilla heti, toisilla eivät vielä vuoden päästäkään, vaikka eivät odottaisikaan. Peuhattu on meillä juuri noina otollisina päivinä (oikee neuvolan täti lateli päivät jollo tärpit )



Mutta kun näitä oireita on ollut alavatsan vihlomisista ja nipistelystä, totaaliseen väsymykseen( päikkärit on saatava) ja närästykseen, omituista kyllä. Nimittäin minua ei koskaan närästä. Alaselänkivut ja jopa pientä huimausta. Vessassa täytyy käydä heti jos pikkaseki juo ja ilmanki. Rinnat on arat. Maitoo niistä ny tulee vieläki, niinko on tullu viimest 2,5 vuotta, eli siitä ei mitää voi päätellä.. Tälläistä esikoista alettaessa odottamaan myös oli....



Hartaasti toivon ja (pelkään), rakastan ajatusta, ettäs saisin taas tulla äidiksi ja olla raskaana. Kantaa elämää.



Viikko on nyt kohta siitä kun menkat olisi pitänyt tulla. Testata taidan uskaltaa vasta kuun lopussa tai aikaisintaan ensi viikolla kun ovat 2 vko myöhässä. Niin paljon jännittää...



Siis ihmiset, voisiko olla että sisälläni kasvaisi pieni vauvantaimi? :)



Kiitos vastauksistanne jo etukäteen ja anteeksi tämä lyhytmuotoinen romaani :x :) ;)