Miesystävän eksä toivoo että en olisi paikalla kun lapset tulee

Ei ikinä puolisoa jolla on pieni lapsi tai useampia. Täysin tuhoon tuomittu yritys, tuhlaat aikaasi sinua ei hyväksytä koskaan, lapset ja mies unohtaa sinut hetkessä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuo ex, joka toivoo ettei exän uusi olisi paikalla isän tavatessa lastaan. Syy on selvä. Isä ei huomioi lasta juuri ollenkaan ja tapaamiset ovat isän aloitteesta 1x kuukaudessa. Tämän vuoksi olen ikävä ihminen ja toivon, että isä keskittyisi tuona aikana lapseensa. Lapsi ei myöskään hyväksy uutta naisystävää, koska kokee tämän vievän huomion isältä. Ja minä olen ystävällisesti puhunut uudesta naisystävästä.

Ydin on se, että uusi naisystävä ei välttämättä vielä kahdenkaan vuoden jälkeen ymmärrä kaikkea mitä taustalla voi olla. Se ex ei välttämättä myöskään pyyntöään esitä kovin heppoisesti.

Niin, eli ongelma ei ole varsinaisesti uudessa naisystävässä, vaan miehessä, jolla ei ole prioriteetit kunnossa. Jos naisystävä ei olisi paikalla, niin voi olla, että isän keskittyminen ei siltikään ole lapsissa, vaan ihan jossain muualla. Se on hyvä vain vierittää syy siihen ulkopuoliseen kuin kohdata todellinen ongelma, että isä ei osaa olla läsnä lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää se katkeruus, joka huokuu joidenkin kirjoittajien teksteistä. Miksi eksän uusi puoliso koetaan niin negatiivisena asiana? Monet ovat katkeria eksän uudesta suhteesta, vaikka ovat itsekin löytäneet uuden seurustelukumppanin.

Minua ihmetyttää se exän uuden into pyrkiä minun uudeksi parhaaksi ystäväksi. Meidän pitäisi esim tavata. Ja vuosia ennen häntä isä piti esim omat synttärit lapselle ja nyt senkin pitäisi muuttua, että hekin tulisivat meille.

Hieno esimerkki tuosta mainitsemastani negatiivisuudesta. Miksi et halua tavata ihmistä, joka tulee olemaan isosti mukana lapsesi elämässä? Ei teidän tarvitse olla ystäviä, mutta asialliset, aikuismaiset välit olisi hyvä olla olemassa, ihan sen lapsen kannalta. Yhteisiä synttäreitä ei tietenkään tarvitse järjestää, jos koet sellaiset epämiellyttäviksi. Keskustelemalla tuokin asia selviää.

Annan luottoa sille lapsen isälle, että hän osaa valita kyllin hyvän ihmisen lapsemme elämään ettei minun tarvitse häntä tsekata. Meillä on lapsen isän kanssa ollut vuosia erilliset elämät, emmekä tarvitse ketään niitä yhdistämään ja aikusmaiset välit lapsen isään riittää lapsen kannaltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää se katkeruus, joka huokuu joidenkin kirjoittajien teksteistä. Miksi eksän uusi puoliso koetaan niin negatiivisena asiana? Monet ovat katkeria eksän uudesta suhteesta, vaikka ovat itsekin löytäneet uuden seurustelukumppanin.

Minua ihmetyttää se exän uuden into pyrkiä minun uudeksi parhaaksi ystäväksi. Meidän pitäisi esim tavata. Ja vuosia ennen häntä isä piti esim omat synttärit lapselle ja nyt senkin pitäisi muuttua, että hekin tulisivat meille.

Hieno esimerkki tuosta mainitsemastani negatiivisuudesta. Miksi et halua tavata ihmistä, joka tulee olemaan isosti mukana lapsesi elämässä? Ei teidän tarvitse olla ystäviä, mutta asialliset, aikuismaiset välit olisi hyvä olla olemassa, ihan sen lapsen kannalta. Yhteisiä synttäreitä ei tietenkään tarvitse järjestää, jos koet sellaiset epämiellyttäviksi. Keskustelemalla tuokin asia selviää.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ihmetyttää se katkeruus, joka huokuu joidenkin kirjoittajien teksteistä. Miksi eksän uusi puoliso koetaan niin negatiivisena asiana? Monet ovat katkeria eksän uudesta suhteesta, vaikka ovat itsekin löytäneet uuden seurustelukumppanin.

Minua ihmetyttää se exän uuden into pyrkiä minun uudeksi parhaaksi ystäväksi. Meidän pitäisi esim tavata. Ja vuosia ennen häntä isä piti esim omat synttärit lapselle ja nyt senkin pitäisi muuttua, että hekin tulisivat meille.

Hieno esimerkki tuosta mainitsemastani negatiivisuudesta. Miksi et halua tavata ihmistä, joka tulee olemaan isosti mukana lapsesi elämässä? Ei teidän tarvitse olla ystäviä, mutta asialliset, aikuismaiset välit olisi hyvä olla olemassa, ihan sen lapsen kannalta. Yhteisiä synttäreitä ei tietenkään tarvitse järjestää, jos koet sellaiset epämiellyttäviksi. Keskustelemalla tuokin asia selviää.

Miksi?

Pitäähän sinun nähdä miten upean naisen se ex on löytänyt vanhan ja katkeran tilalle.🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuo ex, joka toivoo ettei exän uusi olisi paikalla isän tavatessa lastaan. Syy on selvä. Isä ei huomioi lasta juuri ollenkaan ja tapaamiset ovat isän aloitteesta 1x kuukaudessa. Tämän vuoksi olen ikävä ihminen ja toivon, että isä keskittyisi tuona aikana lapseensa. Lapsi ei myöskään hyväksy uutta naisystävää, koska kokee tämän vievän huomion isältä. Ja minä olen ystävällisesti puhunut uudesta naisystävästä.

Ydin on se, että uusi naisystävä ei välttämättä vielä kahdenkaan vuoden jälkeen ymmärrä kaikkea mitä taustalla voi olla. Se ex ei välttämättä myöskään pyyntöään esitä kovin heppoisesti.

Niin, eli ongelma ei ole varsinaisesti uudessa naisystävässä, vaan miehessä, jolla ei ole prioriteetit kunnossa. Jos naisystävä ei olisi paikalla, niin voi olla, että isän keskittyminen ei siltikään ole lapsissa, vaan ihan jossain muualla. Se on hyvä vain vierittää syy siihen ulkopuoliseen kuin kohdata todellinen ongelma, että isä ei osaa olla läsnä lapsilleen.

Ei mielestäni tässä vieritetty syytä naisystävän harteille, vaan huomioitiin isän kyvyttömyys olla aikuinen lapsen elämässä. Jos lapsi näkee toista vanhempaansa kerran kuussa onko siihen pakko tuoda mukaan naisystävää? Eri asia jos asuvat yhdessä silloin on luonnollisesti toinen mukana.

Oma isäni oli juuri tuollainen kuin tekstissä kirjoitettiin ja paljon mielummin olisin ollut kotona äitini kanssa kuin taistelemassa huomiosta isän naisystävän kanssa.

Tietenkin jos haluaa maalata existä yleisesti pirullisen kuvan se onnistuu tulkitsemalla tekstiä miten haluaa.

No tässä yksi esimerkki, poika 4-vuotias käy isällään joka toinen viikonloppu. Nykyisellä vaimokkeella on 10-vuotias poika. Viikonloppuna exä+avokki käyvät kahdestaan kaupoissa ja asioilla useamman tunnin ajan. Pojat jää keskenään asuntoon. Pojan kanssa isä ei tee mitään kahdestaan, hänelle on rajattu huone verhoilla käytävän päästä. Poika pelkää nukkua yksin eikä ole siihen tottunut. Ruokailua rajoitetaan kahteen kertaan päivässä, sillä naisen mukaan riittää kaikille(yllätys pelkkiä kasviksia jne). Poika on jo alipainoinen, joten pitäisi enemmänkin kannustaa syömään kuin rajoittaa.

Sunnuntaisin haen aina klo 16, avokki alkaa pelaamaan/tekemään jotain pojan kanssa noin puoli tuntia ennen, joten kun menen hakemaan poika on iloissaan että oi kun kivaa ja lähtee harmissaan kesken hauskanpidon. Poika sai kännyn 5-vuotiaana, joka aina laitettiin kaappiin viikonlopuksi. Soitti välillä isomman pojan kännykällä minulle ja kertoi näistä asioista. Joo, joskus olen sitä mieltä että se nainen voisi pysyä kaukana isä-lapsi viikonlopun aikana. Tieten tahtoen tekee hallaa heidän suhteelleen. Korostan ettei minun mielipiteelläni ole sinänsä merkitystä, mutta aikuisen pitäisi miettiä vähän itseään pidemmälle. Poika ollessaan 9-vuotias päätti ettei mene enää isälleen vaikka yritin siihen kannustaa. No okei silloin oli jo uusi avovaimo puikoissa samoilla spekseillä.

Ihan hyvä systeemi, lapset ovat miehen ei sun, hyvin voi nähdä lapsia itsekseen.

Uuden naisen epävarmuus ja huono itsetunto tässä jyllää taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kertoi. Nuorin ei ole vielä koulussakaan ja joutuu tämmöiseen ristiriitatilanteeseen.

Ei tule yhtään mieleesi lapset eivät sinua halua juhlin?Lapset ovat fiksuja ja osaavat valita oikeat sanat loukkaamatta ja oman nahan pelasta,Mutta ajavat omaa etuaan. Eivät uskalla sanoa sinulle,en tykkää sinusta. Äiti on parempi ja en halua sinua mihinkään juhlaan.Sillä on valtava voima kun perheet eronet ja uudet puolisot oikeasti niitä uusia puolisoja ei lapset hyväksy. Selitä mitä selität itse ja luulet.Niin se vaan on!

En ikimaailmassa perustaisi uusperhettä sellaisen miehen kanssa, jolla on alaikäisiä kotona asuvia lapsia. Isäni löysi aikoinaan toisen naisen, mikä johti vanhempieni eroon. Olen kärsinyt tilanteesta tavalla tai toisella koko ikäni ja kuunnellut kummankin vanhemman suunnalta toisen osapuolen halventamista, ollut sanansaattajana ja välikappaleena. Lopulta kyllästyin ja kieltäydyin moisesta, mistä minua tietysti syyllistettiin, vaikka olen koko ajan ollut täysin syytön olosuhteiden uhri.

Minulla on mies, joka todellakin pyrkii olemaan hyvä isä ja jonka ex myös käytti selityksenä, että olin alkuun liikaa paikalla ja mies ei enää tehnyt lapsen kanssa asioita. Se vain ei ollut totta. En oikeastaan koskaan arkena ollut miehen luona, koska minulla on omia lapsia, ja jos viikonloppuna lapsen paikalla ollessa kävin, en ensimmäisen vuoden aikana jäänyt yöksi vaan vietimme yhdessä muutaman tunnin. Olin siis enemmän tuon naisen mielessä kuin lapsen luona.

Olen kylläkin hyvin touhukas ja keksin meille yhteistä tekemistä noiden muutaman tunnin aikana, ja sekös exää harmitti, kun yritin puolelleni sirkushuveilla. Ja siis tekeminen oli metsäretkeilyä, keilausta, leffassa käyntiä, laskettelua, tennistä ja sellaista, mitä nyt omien lastenkin kanssa tein, ja mitä hekin harrastivat. Kanssamme lapsella oli aina hauskaa, mutta kuulemma kotiin palattuaan oli pahalla päällä rasituksesta, mikä oli meidän syytä. Lisäksi halusi enemmän aikaa kuulemma isän kanssa.

Enhän tahallani ainakaan ole pyrkinyt isän ja lapsen väliin tai paikkamaan mitään, vaan tutustumaan hiljakseen. Miehen lapselta mielipidettä kysyttäessä aina kaikki oli ja on nyt teini-iässäkin ihan sama eikä koskaan ole äidilleen kuulemma sanonut mitään sellaista, mitä väitetään. Totuutta en tiedä, mutta vähemmän pyrin olemaan läsnä hänen elämässään rauhan vuoksi.

Olen myös tästä viisastuneena opettanut omille lapsilleni, että oman mielipiteen ja tunteiden kertominen on todella tärkeää. Jos aina sanoo kaiken olevan ihan sama, ei voi valittaa selän takana. Pitää olla rohkeutta keskustella asioista. On karhunpalvelus lapselle katkerana opettaa pahan puhuminen selän takana niin, ettei siitä tarvitse ottaa vastuuta. Tässä tapauksessa tosin asia tuskin on ihan mustavalkoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuo ex, joka toivoo ettei exän uusi olisi paikalla isän tavatessa lastaan. Syy on selvä. Isä ei huomioi lasta juuri ollenkaan ja tapaamiset ovat isän aloitteesta 1x kuukaudessa. Tämän vuoksi olen ikävä ihminen ja toivon, että isä keskittyisi tuona aikana lapseensa. Lapsi ei myöskään hyväksy uutta naisystävää, koska kokee tämän vievän huomion isältä. Ja minä olen ystävällisesti puhunut uudesta naisystävästä.

Ydin on se, että uusi naisystävä ei välttämättä vielä kahdenkaan vuoden jälkeen ymmärrä kaikkea mitä taustalla voi olla. Se ex ei välttämättä myöskään pyyntöään esitä kovin heppoisesti.

Niin, eli ongelma ei ole varsinaisesti uudessa naisystävässä, vaan miehessä, jolla ei ole prioriteetit kunnossa. Jos naisystävä ei olisi paikalla, niin voi olla, että isän keskittyminen ei siltikään ole lapsissa, vaan ihan jossain muualla. Se on hyvä vain vierittää syy siihen ulkopuoliseen kuin kohdata todellinen ongelma, että isä ei osaa olla läsnä lapsilleen.

Meillä ainakaan yläasteikään tullut tyttö ei ole paljon löytänyt yhteisiä mielenkiinnonkohteita isänsä kanssa. Mieheni on kiltti ja haluaa toisille hyvää, mutta olen joutunut silti vähän patistamaan, että tekisivät jotain kahden. Oman teini-ikäisen poikani kanssa mies keksii paremmin juttua ja tekemistä, vaikkeivät edes tunne niin hyvin kuin oman lapsensa kanssa, mutta yhteisiä aiheita on vain niin paljon enemmän.

Jos teemme asioita niin, että minä olen mukana, tyttö kertoo enemmän asioita kuin isänsä kanssa kahdestaan ollessaan. Oma poikani taas aina ennen minua kertoo miehelleni asiat, jotka heitä yhdistävät. Se on varmasti samaistumista ja olen kiitollinen miehelleni, että hän on luonut suhteen lapseeni. Sen ansiosta myös minä tiedän lapsestani enemmän - puhumattakaan, mitä etua siitä on myös lapselle.

Voihan siis olla, että vanhempi on jopa parempi vanhempi, jos hänellä on siinä joku apuna avaamassa tilannetta? Aluksi vieras ihminen voikin olla vaikea ottaa vastaan, mutta mielestäni lasta tulisi ensisijaisesti kannustaa tutustumaan ennen kuin tuomitsee.

Lapatossut antaa eksien hyppiä silmille.

Vierailija kirjoitti:

Nro 8: "Minä valitsin miehen, en hänen lapsiaan ja he ovat erillinen yksikkö."

Ei se noin mene. Lapset ovat eronkin jälkeen isänsä lapsia ja isä lapsilleen eli yksi kokonainen yksikkö. Onko todella niin, että haluat riistää lapsilta heidän ainoan isänsä? Olet tosi kylmä ihminen. 

Jos et halua miehen mukana lapsia, älä ota miestä, jolla on lapsia. Lasten kuuluu olla isänsä prioriteetti numero 1, kun on tietoisesti mennyt lisääntymään ja ottamaan itselleen tällaisen vuosikymmenien vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on mies, joka todellakin pyrkii olemaan hyvä isä ja jonka ex myös käytti selityksenä, että olin alkuun liikaa paikalla ja mies ei enää tehnyt lapsen kanssa asioita. Se vain ei ollut totta. En oikeastaan koskaan arkena ollut miehen luona, koska minulla on omia lapsia, ja jos viikonloppuna lapsen paikalla ollessa kävin, en ensimmäisen vuoden aikana jäänyt yöksi vaan vietimme yhdessä muutaman tunnin. Olin siis enemmän tuon naisen mielessä kuin lapsen luona.

Olen kylläkin hyvin touhukas ja keksin meille yhteistä tekemistä noiden muutaman tunnin aikana, ja sekös exää harmitti, kun yritin puolelleni sirkushuveilla. Ja siis tekeminen oli metsäretkeilyä, keilausta, leffassa käyntiä, laskettelua, tennistä ja sellaista, mitä nyt omien lastenkin kanssa tein, ja mitä hekin harrastivat. Kanssamme lapsella oli aina hauskaa, mutta kuulemma kotiin palattuaan oli pahalla päällä rasituksesta, mikä oli meidän syytä. Lisäksi halusi enemmän aikaa kuulemma isän kanssa.

Enhän tahallani ainakaan ole pyrkinyt isän ja lapsen väliin tai paikkamaan mitään, vaan tutustumaan hiljakseen. Miehen lapselta mielipidettä kysyttäessä aina kaikki oli ja on nyt teini-iässäkin ihan sama eikä koskaan ole äidilleen kuulemma sanonut mitään sellaista, mitä väitetään. Totuutta en tiedä, mutta vähemmän pyrin olemaan läsnä hänen elämässään rauhan vuoksi.

Olen myös tästä viisastuneena opettanut omille lapsilleni, että oman mielipiteen ja tunteiden kertominen on todella tärkeää. Jos aina sanoo kaiken olevan ihan sama, ei voi valittaa selän takana. Pitää olla rohkeutta keskustella asioista. On karhunpalvelus lapselle katkerana opettaa pahan puhuminen selän takana niin, ettei siitä tarvitse ottaa vastuuta. Tässä tapauksessa tosin asia tuskin on ihan mustavalkoinen.

Miesystäväni tytär juttelee kanssani kouluasiat ja ihastumiset, ei puhu isälleen kaikkea. Uusperheessä voi syntyä hyviä uusia ihmissuhteita ja kyllä siinä lapsi vain menettää, jos ei saa olla tekemisissä isän tai äidin uuden puolison kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuo ex, joka toivoo ettei exän uusi olisi paikalla isän tavatessa lastaan. Syy on selvä. Isä ei huomioi lasta juuri ollenkaan ja tapaamiset ovat isän aloitteesta 1x kuukaudessa. Tämän vuoksi olen ikävä ihminen ja toivon, että isä keskittyisi tuona aikana lapseensa. Lapsi ei myöskään hyväksy uutta naisystävää, koska kokee tämän vievän huomion isältä. Ja minä olen ystävällisesti puhunut uudesta naisystävästä.

Ydin on se, että uusi naisystävä ei välttämättä vielä kahdenkaan vuoden jälkeen ymmärrä kaikkea mitä taustalla voi olla. Se ex ei välttämättä myöskään pyyntöään esitä kovin heppoisesti.

Vaikka ymmärränkin pointtisi, niin silti fakta on, ettei sinulla ole mitään sananvaltaa siihen onko uusi naisystävä paikalla vai ei.

Perheenrikkojat yrittää tuppautua lasten kaveriksi. Tätä en hyväksy, en nyt enkä koskaan.

Outoa, minut kyllä kutsuttiin kerrassaan juhliin sinne miehen exän kotiin juhlimaan lapsen synttäreitä. Nainen ei tainnut koskaan käydä meillä koska asuttiin niin kaukana. Vaikka oli riitaisa ero. Nyt lapset on aikuisia.

Jos juhlat ei ole teillä, niin saat vapaapäivän, mutta jos juhlat on sinun kodissasi, niin olet tietysti paikalla.

Yleensä ero tulee, kun puolisot eivät toimi kuten toinen odottaa tai toivoo. Jotenkin hassua, että eron jälkeen silti odotetaan, että toista voisi ohjailla. Ymmärrän äitinä ja bonusäitinä tietysti sen, että haluamme lapsille vain parasta, mutta eron jälkeen ei vain ole enää oikeutta puuttua toisen elämää. Siis ei ole.

Itse päätin, että isä on isä nyt sellaisena kuin hän itse päättää olla enkä minä siihen puutu. Minä voin vain TUKEA lapsen ja isän suhdetta. Isällänsä oli alkuun muutamakin nopeasti vaihtuva suhde, mutta lapset eivät kyllä sen enempää heihin reagoinut kuin isänsä kavereihinkaan. Yksi kesti pidempäänkin ja nainen oli oikein mukava. Tapaavat kavereina miehen ja lasten kanssa edelleen. En näe siinä mitään ongelmaa.

Kauhean vaikeaksi monet tekevät nämä asiat. Mielestäni on ollut hyvä tilaisuus opettaa lapsille, että aina ei asiat mene todellakaan kuten toivoisi ja siitä huolimatta, että ne tuntuvat vaikeilta, jonain päivänä ne eivät enää tunnukaan. Sen sijaan matkalta voi jäädä elämään jotain hyvääkin.

Ei ole ihme, että on niin paljon mielenterveysongelmia, jos elämässä ei osata mennä eteenpäin.