Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttävää kun viime kädessä vastuu kodista ja lapsista on aina minulla
16.07.2022 |
Ja ärsyttää jopa niin paljon, että olen nyt tosissani miettinyt eroa sen takia. Miehelle olen yrittänyt puhua asiasta, mutta hän ei halua ymmärtää ollenkaan. Hänen mielestäni aina vaan liioittelen ja toisaalta hän taas mielellään liioittelee omaa osuuttaan.
Minun vastuullani on kuitenkin käytännössä lähes kaikki: siivoaminen (esim viikkosiivous), kaupassa käynti, ruoanlaitto, kaikki tekeminen lasten kanssa kesällä ja ylipäänsä heidän kanssaan oleminen kun miehellä ei ole lomaa töistä (toki arkenakin yhtä lailla). Kaikki perheen yhteiset tekemiset suunnittelen myös, muutenhan ei koskaan varmaan tehtäisi mitään. Huolehdin lasten vaatteet ja varusteet, lääkärit ym ym. Ja kyllä, olen itse myös työelämässä ja tienaan suunnilleen saman verran kuin mieheni, ja kaikki laitetaan puoliksi, vaikka vuosien aikana olen varmasti maksanut enemmän perheen yhteisiä menoja.
Mies saattaa joskus tehdä kotitöitä, mutta se on aika pientä kuitenkin ja tekee vähän silleen miten nyt sattuu huvittamaan. Jos minua ei satu joskus huvittamaan, niin tiedän että ne työt odottaa minua sitten myöhemmin, kunnes hukun niihin.
Tänään taas riideltiin aiheesta, kun mies eilen pitkän työpäivän jälkeen meni suoraan kaverilleen juomaan vähän olutta, eikä edes vaivautunut ilmoittamaan että menee myöhään. Oletti taas että hoidan vaan kaiken yksin itsestäänselvyys kun olen. Ok olen toki itse lomalla, mutta ei se ole kiva että kaiken joutuu hoitamaan yksin. Kyllä mieskin voisi iltaisin lasten kanssa jotain tehdä, vaikka esim tällä viikolla minä olin se joka illalla lasten kanssa lähdin rantaan, kun pyysivät, vaikka mieheltä oli loppunut jo työt ja olisi ihan hyvin voinut lähteä itse. Mutta harvoinpa mitään tekee oma-aloitteisesti. Vain jos vaadin, että nyt otat lapset ja lähdet piste. Enkä jaksa sellaista!
Miehen mielestä ei tietty ole syytä eroon, mutta itse en jaksa tätä enää, enkä varsinkaan sitä että mies ei halua nähdä minun puoltani asioissa lainkaan.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies kuitenkin hoitaa perheen talouden niin onhan se edes jotakin....
Tuttu juttu. Suosittelen harkitsemaan tarkkaan kenen kanssa perustaa perhettä. Siis rima pitää laittaa todellakin korkealle.
No tuon takia meillä ei ole lapsia. Toki kotitöiden kaatuminen minulle vtuttaa silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo.
Eräänä päivänä kun mies tulee kotiin, ei ole vaatteita puhtaana, ei ruokaa, lapset kiljuu kintuissaan, istut sohvalla ja juot kaljaa.
Sitten kun se alkaa raivoamaan ettet ole tehnyt mitään niin sanot että nä'in sinäkin teet! Et mitään.
Tyynesti isket ulkovaatteet päälle ja menet...äidille...tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin hoitaa perheen talouden niin onhan se edes jotakin....
Ap sanoi, että hoitaa ainakin melkein puoliksi. Eikö siis olisi reilua, että kaikki muukin hoidetaan suunnilleen puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kuitenkin hoitaa perheen talouden niin onhan se edes jotakin....
No ei edes hoida! Opettele lukemaan. Kaikki kulut laitetaan TASAN.
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit erota jos haluat. Ei miehen tarvitse sitä haluta.
Ja näin kannustetaan pilaamaan lasten elämä. Siinä sivussa myös miehen ja kyllä, myös naisen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samassa tilanteessa. Tällä hetkellä suunnittelen eroa. Kun on yhteisiä lapsia ja yhteinen talous, niin pitää se eronkin toteutus miettiä etukäteen. Olen liian monta vuotta odottanut, että toinen hoitaisi osansa. Mitkään keskustelut eivät ole auttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Montako lasta ja iät?
Kolme lasta, pieni koululainen, eskari- ja päiväkoti-ikäinen. Joo ja kyllä ei varmasti ole tullut tarpeeksi tarkkaan mietittyä kenen kanssa sitä lisääntyy. Olin aika nuori ja naiivi kun tapasimme ja tässä sitä nyt sitten ollaan.
Toisaalta olen myös tosi lapsirakas ja viihdyn kyllä lasteni kanssa, jotka on onneksi ihan terveitä, fiksuja lapsia, ja olenhan nyt tottunutkin sitten hoitamaan (lähes) kaiken yksin, mutta sitä vaan tässä mietin, että mihin miestä enää tarvitsen, kun lapsilukukin on kerta täynnä? T. Ap
. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanne helpottuu, kun lapset kasvaa. Meillä vähän samantyyppistä, mutta hoidan kaiken jo niin rutiinilla, että en miestä edes tarvitse mihinkään. Ja kyllä, ero on mielessä, toteutan sitten kun lapset isompia.
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. Tällä hetkellä suunnittelen eroa. Kun on yhteisiä lapsia ja yhteinen talous, niin pitää se eronkin toteutus miettiä etukäteen. Olen liian monta vuotta odottanut, että toinen hoitaisi osansa. Mitkään keskustelut eivät ole auttaneet.
Joo kyllä. Ei voi vaan vuosikausia odottaa että toinen muuttuu, harvemmin kai ihmiset muuttuu edes? Meillä ainakaan mies ei edes ymmärrä tai myönnä että tekisi jotain väärin, joten ei varmasti ole muutosta luvassa. Ja samoista asioista ollaan riidelty jo vuosia. Ei vaan jaksa enää, se on niin turhaa. Itsekin olen asuntoja katsellut ja todennut että yksinhuoltajana minulla jäisi varmaan enemmän rahaa käteenkin kuussa kun voisin asua vähän vaatimattomammin ja saisin ehkä jotain tukiakin.. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanne helpottuu, kun lapset kasvaa. Meillä vähän samantyyppistä, mutta hoidan kaiken jo niin rutiinilla, että en miestä edes tarvitse mihinkään. Ja kyllä, ero on mielessä, toteutan sitten kun lapset isompia.
Kyllä varmasti helpottuu ja on helpottanutkin. Nyt ei esim ole kolmea pientä lasta hoidettavana, joista yksi vastasyntynyt. Mutta miten voin ikinä kunnioittaa sellaista miestä, joka on jättänyt minut yksin silloin kun olen ollut uupunut ja olisin tarvinut kumppania jakamaan arjen? En tiedä voinko ikinä antaa anteeksi sellaista. En tietenkään voi, jos toinen ei ole edes aidosti pahoillaan, koska jos olisi, niin varmaan tekisi jotain tilanteen korjaamiseksi?
Ja huomautan vielä, että kaikki kolme lasta olivat myös miehen toivomia. Alunperin mies toivo esikoista jopa enemmän kuin minä. T. Ap
Kaikki miehet eivät ole tuollaisia. Oma isäni on aina ollut tosi osallistuva.
Kunnioitus toista kohtaan tuossa tosiaan taitaa rapistua.
Eroaisin enkä jäisi odottamaan mitään "tilanteen helpottumista"
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus toista kohtaan tuossa tosiaan taitaa rapistua.
En kyllä kunnioita varmastikaan miestäni. Hän ei mielestäni anna minulle aihetta siihen. Sitä en tiedä miksi hän ei minua kunnioita, kun kuitenkin moitteettomasti hoidan tyyliin lähes kaikin. Luulisi että se olisi kunnioitettavaa ja arvostusta löytyisi, mutta ei.. T. Ap
Alue: Aihe vapaa
Sinä voit erota jos haluat. Ei miehen tarvitse sitä haluta.