Vähenisiköhän pettäminen, jos siitä seuraisi aina ero

Pohdin. Tuntuu, että pettämisestä on tullut jotenkin sallitumpaa toisille, kun monet eivät eroa vaan nielevät yhden itsetunnolle eniten traumatisoivimmista teoista, yrittävät antaa anteeksi ja jatkavat suhdetta, vaikka lopulta kaikki tietää, että suhde ei ole enää ikinä samanlainen kuin se oli ennen pettämistä.

Olen itse pettänyt ennen tosi paljon. Se on tietenkin mun syy ja mun vastuulla. Aloin kuitenkin miettiä, kun olen lukenut ihmisten kirjoituksia asiasta, että jos mulle olisi laitettu rajat eikä annettu aina anteeksi, olisin todennäköisesti hakeutunut terapiaan huomattavasti aiemmin ja lopettanut pettämisen. Mielestäni pettämisestä pitäisi seurata ero.

Terapian avulla ymmärsin kunnolla, miten valtavan itsekäs olin ja miten paljon olen aiheuttanut tuskaa muille. Se on hirveää ja totta kai kannan vastuun ja kärsin nyt oman osani. Edellisestä omasta pettämisestäni on nyt jo vuosia ja silti usein mietin tekojani ja kadun. En tiedä miettivätkö kaikki muut, on nimittäin alkanut vaikuttaa, että nykyään osaa ei edes kiinnosta. Uskoakseni se johtuu liiallisesta vapaudesta ja individualismista, missä ei enää hahmoteta itseä osaksi paria ja ryhmää, vaan on vain Minä ja Mun oikeudet ja Mun vapaus. Se on hurjaa.

T. Entinen pettäjä