Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Burn out, mutta ei työstä johtuva. Kerro tarinasi, mitä elämässäsi tapahtui tuolloin sekä voinnistasi.
16.07.2022 |
Itse koen olevani tällä hetkellä loppuunpalanut, mutta se ei johdu työstä vaan kuormittavasta tilanteesta henkilökohtaisessa elämässäni, joka on jatkunut jo pitkään. Nyt haen sille loppua, jotta pääsisin viimein toipumaan pitkittyneestä surusta ja pitkittyneen tilanteen aiheuttamasta voimakkaasta ahdistuksesta.
Tällä hetkellä ahdistus on erittäin voimakasta ja päivittäistä. Välillä se on niin voimakasta, että ahdistavat ajatukset ja ns. kauhukuvat vyöryvät ylitseni, enkä pysty hallitsemaan niitä. Nukun huonosti ja levottomasti, herään yleensä viimeistään aamuyöllä ja hankalat ajatukset alkavat kiertämään päässä samantien ja ahdistus nousee. Olen herkistynyt siten, että itku nousee helposti. Päivittäisten rutiinien hoitaminen vaatii ponnistelua, mutta teen ns.pakolliset. Työssä käyn kuitenkin koko ajan ja koen sen tilanteessani hyväksi, koska saan nähdä samalla työtovereitani ja ajatukset hetkeksi johonkin muuhunkin, kuin ahdistusta aiheuttaviin asioihin. Välillä ajattelen, että jos tämä tunne ja tilanne jatkuu ikuisesti niin en tule tätä jaksamaan, enkä halua tällaisena elämää elää.
Kertoisitko sinä jotakin samanlaista kokenut tilanteestasi ja pääsitkö joskus tuon tilanteen yli niin, että pystyt nykyään nauttimaan elämästäsi ja et enää aktiivisesti ajattele noita asioita koko ajan? Mikä auttoi?
Kommentit (38)
Tutustu HOT- terapiaan, Arto Pietikäinen kirjoittanut useita kirjoja ja videoitakin löytyy. Myös itseapuna MBB- tekniikka. Minua ovat auttaneet. Myös huolihetkien pitäminen ja tunnepäiväkirja. Mutta koska kaikki ongelmat ovat pitkälti pään sisällä, MBB on auttanut pääsemään "ulos päästä" aistikokemusten maailmaan ja elimistö näin rauhoittunut stressin aikana.
Jos ei itse jaksa oma- apuohjelmia, terapia ja sielunhoito(srk ilmaista keskusteluapua) tuovat tukea elämään.
Voimia sinulle! 💚
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutustu HOT- terapiaan, Arto Pietikäinen kirjoittanut useita kirjoja ja videoitakin löytyy. Myös itseapuna MBB- tekniikka. Minua ovat auttaneet. Myös huolihetkien pitäminen ja tunnepäiväkirja. Mutta koska kaikki ongelmat ovat pitkälti pään sisällä, MBB on auttanut pääsemään "ulos päästä" aistikokemusten maailmaan ja elimistö näin rauhoittunut stressin aikana.
Jos ei itse jaksa oma- apuohjelmia, terapia ja sielunhoito(srk ilmaista keskusteluapua) tuovat tukea elämään.
Voimia sinulle! 💚
Täytyy korja mitä sanoin. Eivät kaikki ongelmat tietenkään ole vain pään sisällä! Elämä on välillä tosi epäreilua! Mutta monia huolia ja ahdistushäiriötä hoidattaneena voin sanoa että ISO OSA ongrlmista tässä hetkessä tapahtuu ajatustasolla tyyliin "en kuitenkaan selviä", "jotain kauheeta tapahtuu ", "olen huono", "olen ruma" jne Ja kun ajatukset ja minäkuva kiertävät negatiivista kehää
kehossa on paljon tuntemuksia koska stressi lisää niitä. Tämä kehä pitäisi saada jotenkin purettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu HOT- terapiaan, Arto Pietikäinen kirjoittanut useita kirjoja ja videoitakin löytyy. Myös itseapuna MBB- tekniikka. Minua ovat auttaneet. Myös huolihetkien pitäminen ja tunnepäiväkirja. Mutta koska kaikki ongelmat ovat pitkälti pään sisällä, MBB on auttanut pääsemään "ulos päästä" aistikokemusten maailmaan ja elimistö näin rauhoittunut stressin aikana.
Jos ei itse jaksa oma- apuohjelmia, terapia ja sielunhoito(srk ilmaista keskusteluapua) tuovat tukea elämään.
Voimia sinulle! 💚
Täytyy korja mitä sanoin. Eivät kaikki ongelmat tietenkään ole vain pään sisällä! Elämä on välillä tosi epäreilua! Mutta monia huolia ja ahdistushäiriötä hoidattaneena voin sanoa että ISO OSA ongrlmista tässä hetkessä tapahtuu ajatustasolla tyyliin "en kuitenkaan selviä", "jotain kauheeta tapahtuu ", "olen huono", "olen ruma" jne Ja kun ajatukset ja minäkuva kiertävät negatiivista kehää
kehossa on paljon tuntemuksia koska stressi lisää niitä. Tämä kehä pitäisi saada jotenkin purettua.
Onhan tuo tottakin. Elämässäni on siis ihan konkreettinen tilanne, mikä aiheuttaa erittäin suurta kuormitusta ja se on saanut alkunsa hankalasta kriisiytyneestä tilanteesta. Tilanne on nyt eskaloitunut tässä kahden vuoden aikana ja uupumus voimistunut pikku hiljaa, tullen ehkä nyt huippuunsa niin, ettei sitä pysty enää ajatuksen voimallakaan olemaan huomioimatta. Voimakas uupumus aiheuttaa tietenkin sitten huoliajatusten eskaloitumisen ja niiden vyöryn, ajatukset pyörittävät koko ajan uutta huolta ja niistä tulee kohtuuttoman suuria ajan mittaan, eikä niitä pysty enää järkeistämään. Kuin tyhjästä nousee koko ajan joku uusi huoli aiheeseen liittyen ja se todella lähtee vyörymään hallitsemattomasti niin, että kohta koko elimistä on hälytystilassa ja päässä hakkaa vain ajatus, etten selviä tästä/näistä.
Olen valmis kokeilemaan mitä tahansa keinoa, joka voisi auttaa tässä tilanteessa ennenkuin pääsen lopullisesti tästä ahdistusta aiheuttavasta asiasta eroon. Pelkään kuitenkin, että minkälaisia lähtemättömiä vaikutuksia tämä on aiheuttanut jo ehkä mielen ja kehon tasolla, että toivunko tästä enää koskaan ennalleni. Nyt jo pienikin asiaan liittyvä juttu tai tuohon asiaan liittyvä hoidettava asia aiheuttaa tunnepuolen aktivoitumisen ja esim. henki tuntuu "salpautuvan" ajoittain jo ihan pienestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu HOT- terapiaan, Arto Pietikäinen kirjoittanut useita kirjoja ja videoitakin löytyy. Myös itseapuna MBB- tekniikka. Minua ovat auttaneet. Myös huolihetkien pitäminen ja tunnepäiväkirja. Mutta koska kaikki ongelmat ovat pitkälti pään sisällä, MBB on auttanut pääsemään "ulos päästä" aistikokemusten maailmaan ja elimistö näin rauhoittunut stressin aikana.
Jos ei itse jaksa oma- apuohjelmia, terapia ja sielunhoito(srk ilmaista keskusteluapua) tuovat tukea elämään.
Voimia sinulle! 💚
Täytyy korja mitä sanoin. Eivät kaikki ongelmat tietenkään ole vain pään sisällä! Elämä on välillä tosi epäreilua! Mutta monia huolia ja ahdistushäiriötä hoidattaneena voin sanoa että ISO OSA ongrlmista tässä hetkessä tapahtuu ajatustasolla tyyliin "en kuitenkaan selviä", "jotain kauheeta tapahtuu ", "olen huono", "olen ruma" jne Ja kun ajatukset ja minäkuva kiertävät negatiivista kehää
kehossa on paljon tuntemuksia koska stressi lisää niitä. Tämä kehä pitäisi saada jotenkin purettua.Onhan tuo tottakin. Elämässäni on siis ihan konkreettinen tilanne, mikä aiheuttaa erittäin suurta kuormitusta ja se on saanut alkunsa hankalasta kriisiytyneestä tilanteesta. Tilanne on nyt eskaloitunut tässä kahden vuoden aikana ja uupumus voimistunut pikku hiljaa, tullen ehkä nyt huippuunsa niin, ettei sitä pysty enää ajatuksen voimallakaan olemaan huomioimatta. Voimakas uupumus aiheuttaa tietenkin sitten huoliajatusten eskaloitumisen ja niiden vyöryn, ajatukset pyörittävät koko ajan uutta huolta ja niistä tulee kohtuuttoman suuria ajan mittaan, eikä niitä pysty enää järkeistämään. Kuin tyhjästä nousee koko ajan joku uusi huoli aiheeseen liittyen ja se todella lähtee vyörymään hallitsemattomasti niin, että kohta koko elimistä on hälytystilassa ja päässä hakkaa vain ajatus, etten selviä tästä/näistä.
Olen valmis kokeilemaan mitä tahansa keinoa, joka voisi auttaa tässä tilanteessa ennenkuin pääsen lopullisesti tästä ahdistusta aiheuttavasta asiasta eroon. Pelkään kuitenkin, että minkälaisia lähtemättömiä vaikutuksia tämä on aiheuttanut jo ehkä mielen ja kehon tasolla, että toivunko tästä enää koskaan ennalleni. Nyt jo pienikin asiaan liittyvä juttu tai tuohon asiaan liittyvä hoidettava asia aiheuttaa tunnepuolen aktivoitumisen ja esim. henki tuntuu "salpautuvan" ajoittain jo ihan pienestä.
Kyllä sä toivut! Ihminen on luova ja kekseliäs olento. Reaktio on ihan normaali kun on vaikeeta. Jokaisella on omat tapansa reagoida stressaavassa tilanteessa. Ja muista, sinä et ole sama kuin ajatuksesi ja reaktiosi. Sinä olet arvokas ja tärkeä sellaisena kuin olet. Älä tuomitse itseäsi vaikka nyt tuntuukin ettet täytä sitä 'vaatimustasoa' minkä olet laittanut itsestäsi. Saat olla heikko ja uupunut ja sinä riität tuollaisena.
Tutustu noiden aiempien vinkkien lisäksi myös itsemyötätuntoharjoituksiin ja esim mielenterveystalo.fi antaa hyviä työkaluja selvitä erilaisista vaikeuksista. Monesti ottaa aikaa saada balanssia elämään. On yritettävä olla armollinen itseä kohtaan. Ja kannattaa puhua rehellisesti asioista jollekin johon voi luottaa, jaettu suru on helpompi kestää. Seurakunnilla on koulutettuja ammattilaisia jotka tuntevat monet kriisit ja saat aika nopeastikin keskusteluavun kun otat yhteyttä. Jos et kehtaa omaan srk olla yhteydessä, mene johonkin toiseen.
Kun ahdistaa, voit suhtautua siihen hyväksyen kuten HOT- terapia (kognitiivinen) suosittaa. Voit todeta "minulla on tämä ahdistus" ja antaa sen olla, se helpottaa kohta. Kun yrität torjua sen eri tavoin, se on kuin kiukutteleva lapsi, meuhkaa entistä enemmän ja uuvuttaa sinua.
Kaikkea hyvää sinun taisteluusi.
Terv. se sama aiempi
Menin lääkäriin ja sain lieviä rauhoittavia kuurina sekä lääkkeen nukkumiseen. Kun sain nukkumisen kuntoon ja jatkuvan ahdistuksen katkaistua, sain hoidettua asioita tilanteen ratkaisemiseksi ja asiat alkoivat pikku hiljaa menemään parempaan päin. Ei ole väärin käyttää pientä kainalosauvaa vaikeassa tilanteessa, joka ei muuten ratkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengitys- ja rentoutusharjoitukset elämäntavaksi. Muun tuen ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulisin mielelläni vielä teidän muidenkin kokemuksia asiaan liittyen.
Kuormittava elämäntilanne täälläkin. Sisar sairastui vakavaan mt-häiriöön ja elo on yhtä vuoristorataa. On sairaudentunnoton, lääke- ja hoitovastainen ja tukeutuu voimakkaasti omaisiinsa. Vanhemmat vanhoja ja tarvitsevat apua, ovat sisaren takia on ihan lopussa. Lisäksi heillä muuan taloudellinen vastoinkäyminen, aiheutti hirveän selvitystyön ja kymmenien tuhansien laskun.
Kaikki tukeutuvat minuun. Jouduin myös hakeutumaan hoitoon ja syön nyt säännöllisesti sekä ahdistus- että nukahtamislääkettä ja käyn terapiassa. Olen opettelemassa prosessia, jossa keskityn omaan elämääni ja rajaan perheen kanssa asioinnin ja huolet tietyihin aikoihin. Rajaan viestien katsomista ja pidän puhelinta äänettömällä. Vaikeaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin samanlaisessa tilanteessa 16 vuotta sitten. Olin silloin 34-vuotias, kahden pienen lapsen äiti ja vakituisestsa työssä. Oloni tuntui silloin tosi pahalta, nukuin ainoastaan kunnon unilääkkeillä noin 4-6 yössä. Paha olo oli koko ajan, en voinut esim. käydä päivällä makaamaan sohvalle kun tuntui, että ahdistuksen vuoksi oksennan. Mikään ei tuntunut miltään, yritin ottaa kovia löylyjä, että edes kuumuus tuntuisi iholla. Pelkäsin lopullista romahdusta. Pyysin, että puoliso vie tarvittaessa sairaalaan. Ensimmäisen kerran ymmärsin, että miksi joku tekee itsemurhan. Koko ajan kävin töissä ja hoidin kodin & lapset.
Siitä selviää! Sen läpi voi mennä. Löysin terapeutin, kävin hänen luonaan purkamassa pahaa olo kerran viikossa. Söin unilääkkeitä 3 kk. Myöhemmin söin masennuslääkkeitä. Terapian avulla pystyin tekemään ratkaisuja, että mitä elämässä tuli muuttaa. Tein muutokset. Terapian avulla opettelin nimeämään tunteet. Vuosi meni pahimmassa vaiheessa. Myöhemmin kävin mm. Mindfullness-kurssin, opin tunnistamaan omia tarpeitani ja sitä kautta tekemään itselle hyviä asioita sekä rentoutumaan.
Nyt olen 50-vuotias. Erittäin onnellinen. Muistelen kaikkea kokemaani lempeästi.
Lämmin kiitos vaikeiden kokemusten jakamisesta. Helpottaa tietää, että tästä voi selvitä vielä elämään tasapainoista elämää. Sama tunne ja ymmärrys on tullut itsemurhaan päätyneistä ihmisistä. Jos loppuelämän joutuisin viettämään tässä tunnetilassa niin en varmasti jaksaisi minäkään.
Koitan nyt katsoa päivän kerrallaan eteenpäin luottaen siihen, että tämä ehkä joskus helpottaa. En ole vielä hakenut apua itselleni mistään vaikka tarvetta olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat tarpeet ja tunteet on hyvä oppia nimeämään vaikka päiväkirjaa kirjoittamalla. Ja se rajan veto! Se on yks tärkeimpiä mitä ite opin kriisissä, missä kulkee mun rajat. Opin sanomaan EI, mikä ollut tämmösellä kiltillä tytöllä yks vaikeimpia asioita oppia.
Ohiksena sanon, että voi olla huomamattaan todella huonossa kunnossa. Ihminen on sitkeä, jatkaa ja jaksaa vaan, vaikka ei enää voimia olisi. Minulla asiat ovat kuormittuneet, monta eri asiaa. Olen käynyt parista puhumassa työterveyden psykologilla, mutta en riittävästi. Nyt tajuan olleeen kuin laastari millä selvinnyt hetken, mutta en "toipunut" ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena sanon, että voi olla huomamattaan todella huonossa kunnossa. Ihminen on sitkeä, jatkaa ja jaksaa vaan, vaikka ei enää voimia olisi. Minulla asiat ovat kuormittuneet, monta eri asiaa. Olen käynyt parista puhumassa työterveyden psykologilla, mutta en riittävästi. Nyt tajuan olleeen kuin laastari millä selvinnyt hetken, mutta en "toipunut" ole.
Totta. Tunnen kyllä itsessäni, että olen nyt huonossa henkisessä kunnossa ja se vaikuttaa arkeenkin osin. Mieliala on matala ja ahdistunut, ilo on kadonnut, keho on jatkuvassa jännityksessä ja ahdistuksessa, ruoka maistuu huonosti ja tekee pahaa, ajatukset kiertää kehää huolissa, nukkuminen huonoa. Ymmärrän, että jos tämä tila jatkuu niin käy huonosti.
Ap
Yhtäkkinen ruma ero, lapsen romahtaminen ja itsetuhoisuus, oma yhtäkkinen vakava ja pysyvä sairastuminen. Joka päivä oli vuoristorataa, exän terrorisointi ja lapsen holhoamista 24/7 hänen pahasta olosta johtuen. Talousongelmat ja vaativa asiantuntijatyö, apua ei saanut mistään ja se taistelu sen kanssa alkoi kuormittamaan vielä enemmän. Oli siinä vielä muutakin..
Juuri tuollaisia oireita kun täällä on kuvattu. En voi sanoa että olen vielä maaliviivan yli, mutta opamox, armon antaminen itselle ja työntekoon pakeneminen. Olin saikulla, mutta se oli ehkä pahempi kun ei päässyt tilanteesta yhtään irti.
Omat ajatusmallit turvaavat vain tiettyyn rajaan saakka. Minulla on korkea resilienssi, mutta parin vuoden jälkeen se väistämättä alkaa murenemaan ja sitä ei vaan enää jaksa. Tai tietty jaksaa, mutta psyyke alkaa pettämään ja "sulkeutumaan".
Niin ja uni millä hinnalla hyvänsä. Jos ruoka ei mene alas, niin syö mitä tahansa pitkin päivää jonka saat alas, esim pari pähkinää tai joku hedelmä.
Äläkä koske alkoholiin tai muihin päihteisiin. Tämän mokan tein minä. Se tietty helpottaa, mutta luo ihan täysin uuden ongelman.
En ehdi kirjoitella pitkästi, mutta kokemusta täälläkin. Minulla on sellainen käsitys, että useimpien työuupumustenkin taustavaikuttajina on useamman elämänalueen kuormittavuus yhtä aikaa. Kamelin selkä katkeaa paljon herkemmin, jos missään ei saa palautua hetkeäkään, vaikka se näkyy ulkopuolisille ehkä ensin töissä.
Itselläni oli yhtä aikaa ero/puolison psyykkisen sairastuminen, läheisen ihmisen kuolema, hometalo ja edellisiin liittyen taloudellisesti haastava tilanne, ja sitten vielä stressaava työ. Ainoa mikä kannatteli oli läheiset ystävyyssuhteet. Romahdus oli totaalinen ja tunsin häpeää siitä että en pystynyt hoitamaan vastuitani. Käsittelen tuota tilannetta varmasti vielä kauan, vaikka siitä on jo 15 vuotta. Vaikka olen nykyään täysin kuivilla esim. taloudellisesti, silti sydän hyppää kurkkuun aina kun postilaatikossa on valkoinen kirjekuori tai kun täytyy maksaa laskuja ja samalla joutuu näkemään, paljonko on tilillä. Pelkään järjenvastaisesti sitä, että siellä näkyisi taas saldona se -0,50. Samoin on, kun puhelin soi ja soittaja on tuntematon. Tai vaikka tuttukin, jos en ole puhunut hänelle hetkeen.
Hae apua nyt, kun vielä jaksat. Ensin ahdistus kuntoon, sitten nukkuminen (joka paranee varmasti kun ahdistus laskee). Itse en osannut hakea apua, vaan lopulta sairastuin psykoosiin. Syynä kuten sinulla, vuosia jatkunut erittäin raskas ja stressaava elämäntilanne, joka vei unet ja voimat. Ihminen kestää vain tietyn määrän murhetta särkymättä.
Alue: Aihe vapaa
Rankkka työ, rankat huvit.