Lasten kanssa matkustaminen

Vierailija kirjoitti:

Matkarattaat Kätevimmät jos kaupunki loma. Roomassa kovat ruuhkat ja isot rattaat hankalat esm. busseissa ja metrossa ja Pariisin metrot. Pienillä pärjää paremmin. Budapestin kadut ja kivetykset tosi hankalia. Rantakohteet suositeltavia. Pääasia että uskaltaa lähteä, ihmiset on ihmeen avuliaita rattaiden kanssa muualla paitsi H:gissä.

Helsingissä minua on aina autettu rattaiden kanssa. (ohis)

Vierailija kirjoitti:

Matkarattaat Kätevimmät jos kaupunki loma. Roomassa kovat ruuhkat ja isot rattaat hankalat esm. busseissa ja metrossa ja Pariisin metrot. Pienillä pärjää paremmin. Budapestin kadut ja kivetykset tosi hankalia. Rantakohteet suositeltavia. Pääasia että uskaltaa lähteä, ihmiset on ihmeen avuliaita rattaiden kanssa muualla paitsi H:gissä.

Joo ei siellä paikallisillakaan ole kuin semmoisia ihan rimpuloita matkarattaita.

Riippuu kauheasti lapsista ja heidän luonteestaan.

Meillä lapset olivat sitä luokkaa, että yhteiset lomamatkat oli suoraan ja rehellisesti sanottuna aivan saatanasta.

Ei siinä rentoutuminen tullut kyseeseenkään.

Kuitenkin tällä kokoonpanolla paras kreikanloma oli kohteessa, jossa oli lastenhoitohuone, tai oikeastaan talo ja lastenhoitajia.

Homma meni silleen, että hotellilla oli omakotitalo, jossa oli kaikkea leikkikalua yms. aktiviteettia.

sinne sai mennä tyyliin klo 12-20 välisenä aikana miten halusi, henkilökuntaa oli paikalla useampi koko aukioloajan.

He leikittivät ja laulattivat ja viihdyttivät lapsia. Jonkun vanhemman tuli kuitenkin olla paikalla, eli lapsia ei saanut jättää sinne omin päin.

Siinä sai vanhemmat kivasti vapaa-aikaa, kun edes toinen pääsee yksin uimaan, rannalle, kaupungille.

Illalla lapset sammui kuin saunalyhdyt kun olivat leikkineen ja riehuneet koko päivän.

Koko porukalla ei käyty yhtäaikaa missään, sitä huutoa ja riehumista ei olis kuunnellut erkkikään.

M40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen vielä lisää: Jos menette kaupunkilomalle, niin raskaat "emmaljungat" on paremmat kuin matkarattaat. Ainakin, jos näissä vanhoissa kaupungeissa on mukulakiviä yms. Mutta se suurin syy on se, että jopa 5v. voi uuvahtaa kävelyyn ja hätätilanteessa ne "emmaljungat" kantaa kahta lasta.

Me otettiin poikkeuksellisesti juuri raskaammat rattaat Roomaan, kun tiedettiin, että siellä on niin epätasaista monissa paikoissa + aavisteltiin, että 6v. ei välttämättä jaksa kävellä koko päivää. Niinhän siinä kävi, että iltapäivällä hyppäsi rattaisiin ja piti pienempää sylissä. Näin päästiin päivä loppuun paloissa.

Voi elämää. Esikoululainen matkustaa rattaissa. Minun 6 v kantoi koko reissun oman reppunsa. Toki välillä väsytti, kuten aikuistakin. Silloin istuttiin levähtämään. Luulen, että kuskaatte sen lapsenne vielä kutsuntoihinkin niillä Emmaljungilla.

Riippuu ehkä matkoista. Urheilulliset vanhemmat voi helposti kävellä päivän aikana parikymmentä kilometriä, ja haluaakin tehdä niin, lapsi ei.

Huh, mihinkään hieman pidemmälle ulkomaille en lähtisi vaippaikäisen kanssa. Luoja sentään, hermo menisi lentokoneessa vaipanvaihdossa.

Aika paljon matkusteltiin, kun lapset olivat pieniä. Muutama valmismatka, mut useimmim itse suunniteltu ja toteutettu reissu. Kotimaassa kylpylät olivat lasten mieleen ja tietty huvipuistot. Talvella laskettelukeskukset. Ruotsi ja Viro useasti. Kerran asuttiin Pärnussa koko heinäkuun ja se oli kivaa. Pärnu on lasten kanssa superhelppo ja kiva! Thaimaa, Kiina, Italia, Kreikka, Espanja, Ranska, Puola. Ei ihan pienten kanssa pelkkää kaupunkilomaa, kun eivät lapset nähtävyyksistä niin nauti. Joku Barcelona on kiva, siellä on rantakin helposti saatavilla.

Kantoreppu on ihan paras, ei tarvitse kantaa rattaita, pääsee mihin tahansa lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen vielä lisää: Jos menette kaupunkilomalle, niin raskaat "emmaljungat" on paremmat kuin matkarattaat. Ainakin, jos näissä vanhoissa kaupungeissa on mukulakiviä yms. Mutta se suurin syy on se, että jopa 5v. voi uuvahtaa kävelyyn ja hätätilanteessa ne "emmaljungat" kantaa kahta lasta.

Me otettiin poikkeuksellisesti juuri raskaammat rattaat Roomaan, kun tiedettiin, että siellä on niin epätasaista monissa paikoissa + aavisteltiin, että 6v. ei välttämättä jaksa kävellä koko päivää. Niinhän siinä kävi, että iltapäivällä hyppäsi rattaisiin ja piti pienempää sylissä. Näin päästiin päivä loppuun paloissa.

Voi elämää. Esikoululainen matkustaa rattaissa. Minun 6 v kantoi koko reissun oman reppunsa. Toki välillä väsytti, kuten aikuistakin. Silloin istuttiin levähtämään. Luulen, että kuskaatte sen lapsenne vielä kutsuntoihinkin niillä Emmaljungilla.

Juuri näin. Rattaat ymmärtää silloin isoilla lapsilla kun ne ovat pakolliset vaikka pitkien päivittäisten päiväkoti matkojen takia, eikä ole vaikka sitä autoa millä kulkea. Mutta tuntuu tosi pahalta että lomalla iso lapsi juoksutetaan niin puhki että haluaa rattaisiin, usein se on lapsesta jo noloa. Lapsen pitää saada nauttia lomasta. Vaikka se ois aikuista tylsää istua jossain lasten uima-altaassa...

Ei se iso lapsi mene sinne rattaisiin jos se on hänestä noloa, aivan turha olla huolissaan siitä. Mutta samaa mieltä siitä, että lasten kanssa lomailun ei pitäisi olla semmoista että kävellään päivät pitkät, vaan ne reissut pitää suunnitella lapsen ehdoilla. Lyhyempiä päiviä kaupungilla, leikkipuistoja ym. viihdykkeitä väliin, enemmän liikkumista julkisilla välineillä jne. Sitä ehtii turistinähtävyyksien kiertämis-lomalle sitten kun lapset on isompia ja ymmärtääkin paremmin esim historiasta.

Minusta lapsista ei pidä kasvattaa 6-vuotiaana vauvoja leikkiviä vätyksiä, sillä hevosetkin nauraa, jos lapsi menee pian KOULUUN ja on tottunut, että äiti lykkii rattaissa. Lapset on luotu liikkumaan, ei leikkimään ikuista vauvaa.

Toinen kommentti. Moni neuvoo matkustamaan täysin lapsen ehdoilla. Itse näen, että lomailussa on huomioitava lapsi kyllä, mutta että koko kööri matkustaisi niin, ettÄ lapsi nostetaan universumin keskipisteeksi? Ehei. Johan tuolla asenteella aiheuttaa kaikille ongelmia. Meidän lapset ovat tottuneet siihen, että kaikkien toiveet huomioidaan. Tehdään lasten juttuja, mutta välillä myös aikuisia kiinnostavia asioita. Lapset ovat mukautuvia, eivätkä kärsi siitä, että heidät kasvatetaan välillä joustamaan ja huomioimaan myös muut.