Lue keskustelun säännöt.
Olen aikuisena ymmärtänyt että sekä isälläni ja äidilläni rajoittunut empatiakyky
15.07.2022 |
Jotenkin aika pelottavaakin. Lapsena sentään luulin että edes äiti ymmärtää jonkin verran ja on puolellani elämässä
Kommentit (22)
Minulla on myös tunnekylmä äiti. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka, mutta tässä pari:
Kun olin lapsi, meille hankittiin koiranpentu, joka sitten muutaman kuukauden ikäisenä jäi auton alle ja kuoli :( Isäni itki, kuten me lapsetkin, mutta äiti vaan huusi että uutta koiraa ei tule, koska se ensimmäinen oli niin kallis ja kaikki rahat meni nyt hukkaan.
Siskoni tuli raskaaksi aikuisiällä, mutta hankalassa elämänvaiheessa. Sai sitten kuitenkin keskenmenon, josta äitini totesi hänelle päin naamaa, että olipa hyvä asia.
Sellainen rakastava ja myötätuntoinen äiti meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneisyyden vangit taas asialla täällä.
Minkä verran pidätte vanhempianne ongelmienne likasankoina eli soitatte pitkiä valituspuheluita? Ehkä se on osa aikuiseksi kasvamista, että näkee vanhempansa myös kriittisessä valossa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös tunnekylmä äiti. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka, mutta tässä pari:
Kun olin lapsi, meille hankittiin koiranpentu, joka sitten muutaman kuukauden ikäisenä jäi auton alle ja kuoli :( Isäni itki, kuten me lapsetkin, mutta äiti vaan huusi että uutta koiraa ei tule, koska se ensimmäinen oli niin kallis ja kaikki rahat meni nyt hukkaan.
Siskoni tuli raskaaksi aikuisiällä, mutta hankalassa elämänvaiheessa. Sai sitten kuitenkin keskenmenon, josta äitini totesi hänelle päin naamaa, että olipa hyvä asia.
Sellainen rakastava ja myötätuntoinen äiti meillä.
No, oliko äitisi oikeassa näissä parissa asiassa?
Äiti on kunnollisuuden perikuva, antaa kaiken epäedullisen olla tai ärjyy. Kasvatettu ajattelemaan, mitä muut tästäkin ajattelevat mentaliteetilla. Äidillä on sisällä empaattisuutta, mutta entisajan kasvatus. Äiti on aina oikeassa, eikä koskaan väärässä. Ei äidille pysty puhumaan, koska häntä ei ole kasvatettu sellaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyden vangit taas asialla täällä.
Jep. Kovuus on valttia.
Sama juttu. Kumpikaan vanhempi ei ole ikinä kysynyt minulta miltä mikään tuntuu, ja olen kohdannut useita vastoinkäymisiä joita useimmat ei kohtaa ikinä. Puhuvat aina itsestään ja omista asioistaan ja jos kerron itsestäni niin vastassa on joko nopea pikkukommentti tai hiljaisuus. Ja näin oli siis jo kun olin lapsi. Koita siinä sitten kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin teet rajat itselle ja sitten toisille. Tsemiä!
Minä ymmärsin omat lapset saatuani miten luokattoman huonoja vanhempia he olivat!
Ja miten äitini näkee aivan kaiken ja kaikki vain omien tarpeidensa tyydyttäjinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös tunnekylmä äiti. Esimerkkejä riittäisi vaikka kuinka, mutta tässä pari:
Kun olin lapsi, meille hankittiin koiranpentu, joka sitten muutaman kuukauden ikäisenä jäi auton alle ja kuoli :( Isäni itki, kuten me lapsetkin, mutta äiti vaan huusi että uutta koiraa ei tule, koska se ensimmäinen oli niin kallis ja kaikki rahat meni nyt hukkaan.
Siskoni tuli raskaaksi aikuisiällä, mutta hankalassa elämänvaiheessa. Sai sitten kuitenkin keskenmenon, josta äitini totesi hänelle päin naamaa, että olipa hyvä asia.
Sellainen rakastava ja myötätuntoinen äiti meillä.
No, oliko äitisi oikeassa näissä parissa asiassa?
Pointti on varmaan siinä onko ihmisellä mitään kykyä myötätuntoon.
Sisarus käy töissä ja voi huonosti. Kun sisko harvoin kertoo vaikeuksistaan, äiti hiiltyy, älä viitsi, anna olla, volyymi kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti aina muistuttaa kuinka hän on koko elämänsä uhrannut meidän eteen.
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran pidätte vanhempianne ongelmienne likasankoina eli soitatte pitkiä valituspuheluita? Ehkä se on osa aikuiseksi kasvamista, että näkee vanhempansa myös kriittisessä valossa.
En ole puhunut hänelle omista asioistani mitään alaluokkien jälkeen
Hän kyllä mankuu, marisee ja valittaa suut silmät täyteen omia asioitaan. Vaatii rahaa, häiriköi lapsiani ja syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirvittää muistella kuinka kepeästi äiti suhtautui, kun mun sisko pyörtyi äiti vain karjui vieressä.
Ja sit muutkin ihmiset mallinsi äidin välinpitämätöntä asennetta. Vaan omin voimin lähteä tästä jotenkin rakentamaan. Varjoihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menneisyyden vangit taas asialla täällä.
Jep. Kovuus on valttia.
Mitä ruikuttaminen keskustelupalstalla auttaa ketään. Menköön terapiaan, niin kuin muutkin tai hoitakoon itsensä muutoin kuntoon.
Olkoon kovaa tai mitä hyvänsä, mutta tollanen yksipuolinen asian vatvominen ihan väärässä paikassa voi olla vaarallisempaakin kuin alkuperäinen kaltoinkohtelu.
Empatia vaatii sielun viisautta. Ja puhdasta sydäntä!
Kaikilla ei ole kumpaakaan....
Jos sinä kuitenkin huomasit asian ja sinusta tuli empaattinen - eihän silloin kaikki voinut mennä pieleen heidän osaltaan?
Kannattaisi hieman miettiä, mitä sanoo, ettei tee itsestään hölmöä. Elämä opettaa, kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä kuitenkin huomasit asian ja sinusta tuli empaattinen - eihän silloin kaikki voinut mennä pieleen heidän osaltaan?
Kannattaisi hieman miettiä, mitä sanoo, ettei tee itsestään hölmöä. Elämä opettaa, kaikin tavoin.
Hänellä on ollut elämässään joku terve aikuinen. Opettaja, kaverin äiti tms. Mikä ei sekään ole vanhempien ansiota vaan lähinnä onnekas sattuma.
Esimerkiksi olin pitkään sairas ja ilman työtä sen takia ja yritin kertoa että minulla on ulkopuolinen olo kun toiset puhuu töistään ja kaikista normaaleista asioista eikä minulla ole siihen mitään sanottavaa. Sitten myöhemmin äiti kertoi ulkopuoliselle ihmiselle että "kukaan ei sais sen mielestä puhua töistään kun sillä ei oo töitä". En ollut mitään sellaista sanonut, että odotan toisten olevan erilaisia minun seuraksi. Ja siis nykyään kun en kerro mitään, hän syyttää sitten siitä. Eihän sille voi kertoa mitään, kun joka ikinen asia käännetään vastaan ja juoruillaan eteenpäin ihan erilaisena...