Te, joilla on ocd. Millaisia pakkoajatuksia teillä on

Minä olen kärsinyt näistä ajatuksista lapsesta saakka, ensin pelkäsin erästä sairautta, jonka näin televisiosta, muista vielä, että oli A studio tai vastaava ohjelma.

Sitten oli vähän helpompaa aikaa, kunnes rupesin pelkäämään HIV tä vaikka en harrastanut seksiä kenenkään kanssa enkä käyttänyt huumeita.

Välissä monia ei niin pahaksi äityneitä ajatuksia.

Lapsen kuolema, pelkäsin lapseni kuolevan ja tämän takia en oikein uskaltanut nukkua.

Sairauksien pelkoa

Mutta pahimpana on seksuaaliset pakkoajatukset, ne suorastaan pelottaa ja saa ahdistumaan. Esim. Tänään meinasin törmätä nuoreen naiseen kaupassa, pääsin kassalle, kun aloin päässäni miettiä, että koskinko häneen, en kait puristanut tissistä yms.. aivan järjettömiä mutta aivan kauheita. Olen nyt sitten pyöritellyt ajatuksia päässäni ja ahdistunut kunnolla .

Kauhean pelottava sairaus, joka vähitellen on vienyt elämästä ilon. Kokoajan saa pelätä sekoavansa

Kun yhdestä pääsee tulee uusi. Liittynyt minulla erityisesti täysin turha pelko hiviin ym. tauteihin. Käynyt testaamassa monta kertaa ja maksanut itseäni kipeäksi. Sitten aina jos mikään oire niin muutkin taudit... :) Välillä tosi vaikea olla ja tiedän että kun olen tehnyt rutiinit, helpottaa hetkeksi vain. Ei ole mitään pelkoa, että pelot olisi oikeita, mutta ei aivot usko.

Mihin sinulla liittyy?

Pelkään että olen ajanut autolla jonkun ihmisen päälle, pelkään että jätän hellan/kahvinkeittimen/kynttilän päälle. Lisäksi pelkään lähes kokoajan että lapsilleni sattuu jotain kamalaa esim hukkuvat, jäävät auton alle tms.

Aiemmin minulla oli paljon vaikeampi vaihe ocd:n kanssa. Nyt on mennyt monta vuotta että oireet ovat aika hyvin hallinnassa. Raskas sairaus tämä on.

Onko mursun jatkuva ajattelu OCD:n kriteerit täyttävä piirre?

Nro 4 jatkaa.

Aiemmin minulla oli myös tarttuvien tautien pelkoa ja pakonomaista käsienpesua. Enää en juurikaan pelkää tauteja mutta olen hyvin tarkka hygieniasta.

Minulla pelko, että läheisilleni tapahtuu jotain pahaa. Esim. jos ajattelen tiettyä sanaa tai numeroa, se merkitsee pahaa. Myös joidenkin sairauksien pelko; varpaaseeni ilmestyi luomi, jonka oletin olevan ihosyöpää. Käynyt lääkärissä ja vaikka luomi oli normaali, niin siitä huolimatta koko ajan mietin sitä. Lisäksi hullu tarkistelu: hellannappulat, vesihanat, ovi. Hulluksi tulee, ellei jo ole. 🤭

Nosto

Mulla väheni kun aloin syödä chiaa. Ennen sitä oli samantyylisiä kuin teillä. Jos tulee aloitan taas chian syönnin. Ehkä liittyy jotenkin gabaan?

Yleensä naureskelen itselleni aina kun tajuan että meni taas yli mutta ei siinä hetkessä tai ajatushautomossa, mikä voi kestää päiviä ja viikkoja, nauru auta. Kellekään en ole kertonut tästä mutta varmaan sen jotkut tajunneet. Pidän itseäni sekopäänä joka selviää hyvin ulkoisesti elämässä ja koitan ajatella että tästä on jotain hyvää. :) T. Nro 3

Puolisoon ja parisuhteeseen liittyviä oli nuorempana (ollaan oltu yhdessä nyt jo kohta 20v), kun lapsi syntyi, oli häneen liittyviä. Sit on puhtauteen liittyviä, esim. pyykinpesuun liittyviä, kun joudun käymään töissä rakennuksessa, jossa varmasti sisäilmaongelmia. Oli ja on edelleen myös seksuaalisuuteen liittyviä, joista en halua edes tässä avautua -ovat niin kamalia. Eikä ole kyse mistään omasta suuntautumisesta. 

Tiedän kyllä, että en ole sellainen, ja se on vain ocd, mutta ne ahdistaa silti.

Pelkään aina tullessani yksin kotiin, että se on räjähtänyt tai tulipalo syttynyt jostain ja kissat kuolleet.

Kurkkuviipaleita saa ottaa 10 kpl ja kirsikkatomaatteja 6 kpl.

Nuorempana, jossain 2035v välissä oli todella pahana:

- jos olin bussissa,junassa tms. Pelkäsin että joko alan lyömään vieressä istujaa tai Kajaani seksuaalisesti.

- julkisissa ja kaupoissa pelkäsin, että tulen hulluksi ja heitän vaatteet pois, masturboin tai muuta vastaavaa

- jonkun ihmisen ollessa lähellä, esimerkiksi keskusteltaessa, pelkäsin lyöväni tai tekeväni jotakin seksuaalista, riippuen sukupuolesta.

- puukkoja ym. Teräaseita en voinut sietää lähelläni. Pelkäsin tekeväni sellaisella jotain.

- junalaiturilla pelkäsin työntäväni jonkun junan eteen tai meneväni itse

- korkeilla paikoilla pelkäsin hyppääväni

- autolla ajaessa pelko, että tulen hulluksi ja ajan alas sillalta tai ajan päin rekkaa

Nyt kun ikää on paljon yli 40, on osa peloista helpottanut tai poistunut.

Enää lähinnä pelkään sekoavani korkeilla paikoilla ja auton ratissa.

Junalaiturilla myös ehkä, en tiedä kun en vuosiin ole ollut.

Julkiset kulkuneuvot ovat pääosin Ok.

Onhan tämä syvältä ja rajoittavaa. Varsinkin nuoren aikuisen elämä meni aika pieleen ocd:n takia.

Nykyään perheellisenä ocd ei kauheasti haittaa, mutta aiheuttaa välttelykäytöstä (korkeat paikat, sillat jne)

Pääseeköhän tästä koskaan eroon?

Minä taas sain yhden todella pitkään piinanneen pakkoajatuksen hoidettua perjantaina. Olin antanut sen paisua niin isoksi että aloin saada paniikkikohtauksia. Jouduin turhasta varmistelusta maksamaan lääkärikäynnin koska minulla tämä liittyy terveyteen. Helpotuksen myötä huomasin tänään sykkeeni laskeneen paljon, noin kymmenyksen verran, alhaisempi kuin yleensä lenkillä. Uskon että stressitasot laski sen verran kovasti... Että tämä sairaus näkyy kaikkialla terveydessä ja olen vasta 26. Enää en jaksaisi palata pakkoajatuksiin, olen tuhlannut elämääni liikaa, mutta tiedän että sieltä tulee uusia.

Mitkä keinot teillä auttaneet?

Olen kokeillut meditaatiota ja YouTube videoita itse avuksi.

Pakkoajatuksia siitä, että lapsille sattuu jotain. Ne ovat pahimpia. Pelkään myös tartuttavani tauteja muihin ihmisiin. Olen siis hoitaja ammatiltani. (Oh the irony... ) Enpä ole kamalasti tästä huudellut, mutta välillä on ollut niin huonoja kausia, että haluan vaihtaa alaa tartuttamispelkoni vuoksi. Lievempinä oireina esim. askelten sovittaminen viivoihin. Monesta oireesta olen päässyt ohikin, joten enää en ahdistu niin paljon tästä. Toki tässä kirjoittaessani tajusin että en ole koskaan kertonut kenellekään minulla olevan ocd. En häpeä, mutta en oikein tiedä miten muut siihen suhtautuisivat. Oireeni ovat onneksi lieviä ja pystyn järkeilemään osan pois.

Eroon näistä ajatuksista, en tiedä pääseekö koskaan.

Itselläni on taas pahempi vaihe, pelkään tehneeni jotain tosi väärää, olen kauhean ahdistunut. Pelkään todella.

Vaikka järjellä ajateltuna ei ole mitään pelättävää.

Välillä toivon, että aamulla en enää aukaisi silmiäni.

Täällä yksi "kärsijä", olen kolme viikkoa kärsinyt piinaavasta pakkoajatuksista, että olenko tehnyt jotain sopimatonta. Yritän muistella tilannetta kokoajan, joka askelta, joka ajatusta, jokaista katsetta. Tuntuu, että pelko vain kasvaa. Pelkään kokoajan, että entäs en muista? En jos oikeasti olenkin tehnyt jotain mitä en muista. Hirveän rasittavaa. Olen tällä hetkellä muutenkin sairas fyysisesti joten, tämä alkaa viedä kokonaan ilon elämästä. Eräs läheinen jo huomautti, että vaikutan jotenkin oudolta.

Up

Minä pelkään tarttuvia tauteja vaikka järjellä ajateltuna mitään syytä sellaiseen ei ole.

Esimerkiksi pyykinpesu on raskasta. Olen vaikka ottanut pyykit koneesta ja sitten kopasta nostelen niitä kuivumaan. Otan kopasta jonkun random vaatteen (yleensä kyse on lempivaatteesta tai sitten jostain harvemmin pestävästä, vaikka takista), ja kuin salamaniskusta päähän iskeytyy päähänpinttymä, että oliko tämä nyt varmasti pesussa. Siis kostea vaate, joka juuri oli pyykkikorissa, jonka koko sisältö oli koneessa.

Ja tämä ei liity omaan pöpökammoon, vaan pelkoon siitä, että muut ihmiset saavat minun pöpöjäni ja olen jotenkin erityisen ällöttävä ja likainen. Kyse ei siis ole puhtaasta tarkistamisen tarpeesta sinänsä, vaan taustalla on ylikorostunut vastuuntunto ja jokin käsittämätön syyllisyys omasta olemassaolosta, joka sitten nousee esiin tällaisina yksittäisinä käytännön tilanteina.