Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaa masennukseen ( muuta kuin lääkitys)
14.07.2022 |
Kertokaa omia kokemuksianne, mistä olette saaneet apua. On taas toivoton olo en tiedä enää jaksanko tai haluanko elää. Olen väsynyt olemaan niin väsynyt.
Kommentit (48)
Liikunta, lemmikkieläimet, ystävät. Reippaasti vaan joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta, hyvät elintavat, uni, seesteinen katsantokanta
Elä itse, muista ei kannata välittää
Syön terveellisesti (laihtunut normipainoon) kasviksia paljon, ei sokeria. Liikun ulkona joka päivä vähintään 45 min. Teen työtä josta joskus olen nauttinut. Harrastan lasten kanssa. Matkustan. Tapaan ystäviä, vietän miehen kanssa aikaa. Juhlistamme pieniä hetkiä (kotiin hyvää syötävää, kukkia). Harrastan itse opiskelua kiitettävällä menestyksellä.
Silti olen masentunut.
Olisi kiva tuntea joskus sellainen entisenlainen ilon/onnen/jännityksen/kivan odotuksen tunne, ei vaan pysty. Ilman mustinta pilveä kuljen niin kauan kun teen jotain, yöllä pyörin ahdistuksessa kun tekeminen on lakannut, eikä enää tietoisesti pysty pitämään itseään "miettimässä kivoja".
Auttaako lääkkeet? Vai tasaako ne vaan sitä surupuolta...
Ne lääkkeet auttavat nimenomaan siihen, että saat itsesi ylös ja tekemään jotakin. Se kaikki muu sitten sen jälkeen tukee sitä kuntoutumista. Mutta tosiaan, jos tosiaan olet niin väsynyt, että mikään ei huvita, niin eipä sitä tosiaan jaksa millään liikkua, tavata ihmisiä, lukea, käsitellä mahdollisia traumoja tms. mitä täällä nyt on ehdotettu.
Vierailija kirjoitti:
Syön terveellisesti (laihtunut normipainoon) kasviksia paljon, ei sokeria. Liikun ulkona joka päivä vähintään 45 min. Teen työtä josta joskus olen nauttinut. Harrastan lasten kanssa. Matkustan. Tapaan ystäviä, vietän miehen kanssa aikaa. Juhlistamme pieniä hetkiä (kotiin hyvää syötävää, kukkia). Harrastan itse opiskelua kiitettävällä menestyksellä.
Silti olen masentunut.
Olisi kiva tuntea joskus sellainen entisenlainen ilon/onnen/jännityksen/kivan odotuksen tunne, ei vaan pysty. Ilman mustinta pilveä kuljen niin kauan kun teen jotain, yöllä pyörin ahdistuksessa kun tekeminen on lakannut, eikä enää tietoisesti pysty pitämään itseään "miettimässä kivoja".
Auttaako lääkkeet? Vai tasaako ne vaan sitä surupuolta...
Jos löytyy sopiva lääke, niin kyllähän niiden pitäisi normalisoida sitä tunnepuolta. Se vaan siinä on, että kaikki eivät löydä heti sopivaa lääkettä tai lääkeyhdistelmää. Eli pitäisi asennoitua niin, että jaksaa kokeilla useampaa eikä pety, jos heti ei natsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kamalaa. Suurin osa masennus diagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on. Se ei ole edes niin yleinen mitä annetaan ymmärtää. Voimia pimeyden keskellä , tiedän miltä se tuntuu.Sähköhoito oli itselleni tehokas
Sait ikävän monta alapeukkua. Minä yläpeukutin, koska ymmärrän mitä tarkoitat. Ja minä en sentään ole vielä koskaan saanut sitä sähköhoitoa, vaikka olen useasti pyytänyt - olen kuulemma siihen liian hyväkuntoinen. Nooo, voinnin heikkenemistä odotellessa ;) Mutta joo, ei auta oikeasti vakavaan masennukseen mitkään elintavan muutokset, ei. Niihin miedompiin muotoihin toki.
Alapeukutin, koska särähtää tuo "suurin osa masennusdiagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on". Vähättelevää monia masentuneita kohtaan. Mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun toisen pään sisälle ei kuitenkaan pääse? Masennus on yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lääkkeet on hyvä keino vakavaan ja sitkeään masennukseen.
elämän kuormittavuus ja tekijät ,mitkä aiheuttaa pahaa mieltä, pitää saada minimiin. esim. muutto,opiskeleen lähtö ym pois huonosta ympäristöstä ja ihmissuhteista, saattaa auttaa toipumista.
hyvien asioiden lisääminen kuten harrastuksiin lähtö,käy kaupassa ,kirjastossa,ym vaikka olisi paha mieli. niin poistut kotoa edes hetkeksi ja pysyt ihmisten ilmoilla.
joskus joillain puhkee masennus vasta turvallises olossa ,eli huono ihmissuhde katkee ja masennus tulee vasta sen jälkeen, kun on tilaa tunteille.tämä hyvä huomata.eli juurisyy masennukselle hyvä tunnistaa.työstressi,läheisen kuolema ym
Riippuu millaista masennusta sairastaa ja sittenkin hoito on yksilöllistä? Kevyeen alakuloon auttaa todennäköisesti ne perinteiset tilanneselvitys, liikunta ja auringossa oleilu( talvella D- vitamiinilisä) , psykoottistasoinen masennus vaatii osastojakson ja pitkän hoitopolun, maanidepressiivinen masennus samoin + hoitoon ja lääkitykseen sitoutuminen.
Monet vakavaa masennusta sairastavat ovat saaneet apua uusista laitehoidoista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kamalaa. Suurin osa masennus diagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on. Se ei ole edes niin yleinen mitä annetaan ymmärtää. Voimia pimeyden keskellä , tiedän miltä se tuntuu.Sähköhoito oli itselleni tehokas
Sait ikävän monta alapeukkua. Minä yläpeukutin, koska ymmärrän mitä tarkoitat. Ja minä en sentään ole vielä koskaan saanut sitä sähköhoitoa, vaikka olen useasti pyytänyt - olen kuulemma siihen liian hyväkuntoinen. Nooo, voinnin heikkenemistä odotellessa ;) Mutta joo, ei auta oikeasti vakavaan masennukseen mitkään elintavan muutokset, ei. Niihin miedompiin muotoihin toki.
Alapeukutin, koska särähtää tuo "suurin osa masennusdiagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on". Vähättelevää monia masentuneita kohtaan. Mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun toisen pään sisälle ei kuitenkaan pääse? Masennus on yksilöllistä.
Onhan se tosi yksilöllisestä, toki, mutta silti, hei, kamoon: jos jolla kulla auttaa masennukseen lenkkeilyn aloittaminen, ja toisella ei mikään muu kuin sähköhoito, niin voidaanko puhua ihan saman tasoisesta ongelmasta? Mua on aina vähän rasittanut se, kun mediassakin ovat esillä nämä lievästi masentuneet, jotka parantuivat joogalla, liikunnalla, kasvisruokavaliolla tms. Ja täällä netissäkin ovat heti virkeinä sormi pystyssä neuvomassa millä masennus kyllä lähtee, nih! Masennus-diagnoosin saa nykyään sitä paitsi todella helpolla, ei välttämättä kerro että diagnoosin saanut olisi ihan oikeasti varsinaisesti edes masentunut. Masennuksesta kun voi antaa saikkua ja määrätä lääkitystä, kun taas tyyliin burnoutin takia tai elämän tilanteesta, esim. läheisen kuolemasta, johtuvan normaalin suremisen tai väsymyksen takia ei tuollaisia potilaalle voida myöntää. Eli helpointa lääkärille ja potilaallekin, kun laitetaan se masis-diagnoosi, vaikka ei varsinaista depressiota olisikaan.
Pskaahan tämä on, mutta kun on muutaman masennuksen käynyt läpi tietää että jossain vaiheessa se olo helpottaa.
Sitä odotellessa, lämmintä kesää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pskaahan tämä on, mutta kun on muutaman masennuksen käynyt läpi tietää että jossain vaiheessa se olo helpottaa.
Sitä odotellessa, lämmintä kesää kaikille.
Mulla on ehkä eniten auttanut riman laskeminen, unelmista luopuminen, ja musta huumori. Surullista mutta totta. Hiukan myös terapia ja lääkityskin. Silti on yhä varsin pskaa.
Riippuu vähän mistä masennus johtuu. Esimerkiksi liiaallisesta stressistä johtuvan masennuksen saa, yllättäen, pois stressiä ja sen lähteitä vähentämällä. Siis, tapauskohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköhoito on tehokas masennukseen
Äänikirjojen kuuntelu kävelyllä toimii mulla.
Auttaisiko ympäristön ja työn vaihdos, vaihda asuntoa, paikkakuntaa, käy ulkomaan reissulla ja ihmettele normaalia oloa. Jatkuvasti löytyy nettilehdissä juttuja etelä-eurooppaan muuttaneista onnen elämäänsä löytäneistä suomalaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kamalaa. Suurin osa masennus diagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on. Se ei ole edes niin yleinen mitä annetaan ymmärtää. Voimia pimeyden keskellä , tiedän miltä se tuntuu.Sähköhoito oli itselleni tehokas
Sait ikävän monta alapeukkua. Minä yläpeukutin, koska ymmärrän mitä tarkoitat. Ja minä en sentään ole vielä koskaan saanut sitä sähköhoitoa, vaikka olen useasti pyytänyt - olen kuulemma siihen liian hyväkuntoinen. Nooo, voinnin heikkenemistä odotellessa ;) Mutta joo, ei auta oikeasti vakavaan masennukseen mitkään elintavan muutokset, ei. Niihin miedompiin muotoihin toki.
Alapeukutin, koska särähtää tuo "suurin osa masennusdiagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on". Vähättelevää monia masentuneita kohtaan. Mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun toisen pään sisälle ei kuitenkaan pääse? Masennus on yksilöllistä.
Onhan se tosi yksilöllisestä, toki, mutta silti, hei, kamoon: jos jolla kulla auttaa masennukseen lenkkeilyn aloittaminen, ja toisella ei mikään muu kuin sähköhoito, niin voidaanko puhua ihan saman tasoisesta ongelmasta? Mua on aina vähän rasittanut se, kun mediassakin ovat esillä nämä lievästi masentuneet, jotka parantuivat joogalla, liikunnalla, kasvisruokavaliolla tms. Ja täällä netissäkin ovat heti virkeinä sormi pystyssä neuvomassa millä masennus kyllä lähtee, nih! Masennus-diagnoosin saa nykyään sitä paitsi todella helpolla, ei välttämättä kerro että diagnoosin saanut olisi ihan oikeasti varsinaisesti edes masentunut. Masennuksesta kun voi antaa saikkua ja määrätä lääkitystä, kun taas tyyliin burnoutin takia tai elämän tilanteesta, esim. läheisen kuolemasta, johtuvan normaalin suremisen tai väsymyksen takia ei tuollaisia potilaalle voida myöntää. Eli helpointa lääkärille ja potilaallekin, kun laitetaan se masis-diagnoosi, vaikka ei varsinaista depressiota olisikaan.
Ei. Siksi puhutaankin lievästä, keskivaikeasta, vaikeasta ja psykoottisesta masennuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kamalaa. Suurin osa masennus diagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on. Se ei ole edes niin yleinen mitä annetaan ymmärtää. Voimia pimeyden keskellä , tiedän miltä se tuntuu.Sähköhoito oli itselleni tehokas
Sait ikävän monta alapeukkua. Minä yläpeukutin, koska ymmärrän mitä tarkoitat. Ja minä en sentään ole vielä koskaan saanut sitä sähköhoitoa, vaikka olen useasti pyytänyt - olen kuulemma siihen liian hyväkuntoinen. Nooo, voinnin heikkenemistä odotellessa ;) Mutta joo, ei auta oikeasti vakavaan masennukseen mitkään elintavan muutokset, ei. Niihin miedompiin muotoihin toki.
Alapeukutin, koska särähtää tuo "suurin osa masennusdiagnoosin saaneista ei todellisuudessa edes tiedä mitä masennus on". Vähättelevää monia masentuneita kohtaan. Mistä sellaisen johtopäätöksen voi tehdä, kun toisen pään sisälle ei kuitenkaan pääse? Masennus on yksilöllistä.
Onhan se tosi yksilöllisestä, toki, mutta silti, hei, kamoon: jos jolla kulla auttaa masennukseen lenkkeilyn aloittaminen, ja toisella ei mikään muu kuin sähköhoito, niin voidaanko puhua ihan saman tasoisesta ongelmasta? Mua on aina vähän rasittanut se, kun mediassakin ovat esillä nämä lievästi masentuneet, jotka parantuivat joogalla, liikunnalla, kasvisruokavaliolla tms. Ja täällä netissäkin ovat heti virkeinä sormi pystyssä neuvomassa millä masennus kyllä lähtee, nih! Masennus-diagnoosin saa nykyään sitä paitsi todella helpolla, ei välttämättä kerro että diagnoosin saanut olisi ihan oikeasti varsinaisesti edes masentunut. Masennuksesta kun voi antaa saikkua ja määrätä lääkitystä, kun taas tyyliin burnoutin takia tai elämän tilanteesta, esim. läheisen kuolemasta, johtuvan normaalin suremisen tai väsymyksen takia ei tuollaisia potilaalle voida myöntää. Eli helpointa lääkärille ja potilaallekin, kun laitetaan se masis-diagnoosi, vaikka ei varsinaista depressiota olisikaan.
Ei. Siksi puhutaankin lievästä, keskivaikeasta, vaikeasta ja psykoottisesta masennuksesta.
Puhuttaisiinkin. Melkein aina puhutaan vain yksiselitteisesti pelkästä masennuksesta.
Sait ikävän monta alapeukkua. Minä yläpeukutin, koska ymmärrän mitä tarkoitat. Ja minä en sentään ole vielä koskaan saanut sitä sähköhoitoa, vaikka olen useasti pyytänyt - olen kuulemma siihen liian hyväkuntoinen. Nooo, voinnin heikkenemistä odotellessa ;) Mutta joo, ei auta oikeasti vakavaan masennukseen mitkään elintavan muutokset, ei. Niihin miedompiin muotoihin toki.