Miksi suomalaiset naiset vihaavat naisia, joiden elämä on ns. helppoa?

Täällä ap. Minä se vasta olenkin riippumaton, ja omatoiminen, koska kukaan ei pomota minua täällä kotona, toisin kuin työpaikalla. Itse keksin kaikki ohjelmat ja aikataulutan päivät ja pitemmän tähtäimen suunnitelmat. Olen kuin oman pienen yritykseni/yhdistykseni toimitus- tai toiminnanjohtaja.



Vaikka elänkin nyt miehen palkalla, on minulla omaakin varallisuutta, joten tämä " riippuvuus" on vain lyhytaikaista. Ja huom. jotkut minua arvostelevista elävät erilaisilla lastenhoito- ja asumistuilla, joten en ihan ymmärrä, miksi se, että mieheni maksaa menot on NIIN kauheaa, mutta se on ihan ok, jos yhteiskunta maksaa elämisen. En sitäpaitsi itse erityisemmin törsäile rahaa, kaikki isommat hankinnat esimerkiksi ovat minulla ja perheelläni ylipäänsä jäissä, joten jostain olemme luopuneetkin.



Teen kaikkea paljon mielekkäämpää kuin mitä työpaikallani tekisin. Kokemusta on. Ja sitten menen takaisin töihin (vakiduuni on), kun on sen aika.



t. ap

sitä sinulle myöntäisi jos tuntisimme :) Nauti olostasi hyvillä mielin, kyllä meitä pakkopuurtajia syö ja h..tisti :)

Suomalaisten kova työnteko on osittain harhaluulo, jopa jenkit tekevät kovemmin töitä kuin finskit ;) suomalaiset vaan tienaavat niin huonosti että siksi vapaaherroja- ja herrattaria kadehditaan niin kovasti.

Ei sinun ap tarvi mulle puolustella, tee miten tykkäät. Mä kuitenkin ihmettelen miksi kukaan haluaa jättäytyä toisen hoteisiin enkä ymmärrä yhteiskunnan tuilla laiskottelevia sen enempää kuin miehen palkalla laiskotteleviakaan.



Ehdottelin vaan kun olit niin varma että kaikki rakkaat ystäväsi ovat sulle silmät päästään kateellisia. Että ehkäpä tilanne voi olla toisinkin päin ja sinun vaan helpompi ajatella asiaa niin, että muut kadehtivat kun todellisuudessa halveksivat.



Taustalla sinällään on varmasti sama suomalainen työmoraali josta tässä ketjussa on puhuttukin.

Hirveesti kysellään että mitä teen ja miten saan ajan kulumaan. Miehellä oma yritys ja töitä välillä kellon ympäri. Joutuu välillä heräämään keskellä yötä jne. Kyllä se muutakin perhettä rassaa kun on epäsäännöllistä työtä. Itsellä niin pieni palkka omalla alalla että mies tienää mun kuukauden palkan muutamassa päivässä. Jos menisin palkkatyöhön niin mies joutuisi vähentämään töitään. Vaikka tätä kuinka tutuille selittäisi niin eivät oikein ymmrrä. Itse menisin mieluummin töihin mutta olemme päättäneet näin että elämä olisi edes jotenkin tasapainoista lapsille.

Vierailija:

Hirveesti kysellään että mitä teen ja miten saan ajan kulumaan. Miehellä oma yritys ja töitä välillä kellon ympäri. Joutuu välillä heräämään keskellä yötä jne. Kyllä se muutakin perhettä rassaa kun on epäsäännöllistä työtä. Itsellä niin pieni palkka omalla alalla että mies tienää mun kuukauden palkan muutamassa päivässä. Jos menisin palkkatyöhön niin mies joutuisi vähentämään töitään. Vaikka tätä kuinka tutuille selittäisi niin eivät oikein ymmrrä. Itse menisin mieluummin töihin mutta olemme päättäneet näin että elämä olisi edes jotenkin tasapainoista lapsille.

Mies nyt saa sentään yöt nukkua, mutta noin muuten. Toiset kaverit ihan selvästi jotenkin halveksivat päätöstämme minun kotiin jäämisestä. Mun toinen lapsi on 4-vuotias, ja mä pidän häntä kuitenkin pienenä vielä, joten on ihana olla kotona. Vanhempi lapsista on 11-vuotias, ja hänenkin takiaan tykkään tästä tilanteesta nyt. Nautin lapsistani ja kotona olosta. Mä aion vielä palata työelämäänkin, mutta juuri nyt se ei ole ajankohtaista.

Sitten tähän päälle vielä se että taloudellisesti menee hyvin, se on kova paikka joillekin. Ihan suoraan kukaan ei ole tullut sanomaan mitään, mutta sellaisi pilkallisia vihjauksia tulee tasasesti. Tosi ikävää!

Minulla ei ole lasta ja opiskelen edelleen tutkintoani. Otan kuitenkin opiskelun löysin rantein ja panostan vapaa-aikaan, urheiluun, kavereihin jne. Arvaa vaan kuinka usein saan kuulla tästä paheksuntaa.

vasemmistolaisia, julkisen sektorin pienipalkkaisia työntekijöitä, teoreettisen filosofian opiskelijoita, tuppautujia, maahanmuuttajia, työttömiä, koti-äitejä ja -isiä, kannabista pössytteleviä, uraohjusäitejä ja kännykkäisiä, joiden lapset hoitaa lähes kokopäivätoimisesti lastenhoitaja.



Jokaisen elämässä on jotain mitä voidaan kritisoida - pikemminkin se, miten ja mitä kritisoidaan, kertoo enemmän kritisoijasta. Ylipäänsä se, että halveksii toisen ihmisen elämää jollakin tapaa (jos nyt ei kyse ole rikollisesta toiminnasta tms), on mielestäni vastenmielistä.



Itse kunnioitan sellaista ihmistä, joka pyrkii aidosti ymmärtämään toista ja toisen elämänvalintoja.



t. ap

on aivan sinun ja miehesi välinen asia, miten käytätte aikaanne ja hankitte toimeentulonne. itse teen osa-aikatöitä, koska miehelläni on erittäin vaativa ja epäsäännöllinen työ. itse tienaan aivan murto-osan miehestä, mutta hoidan vastapainoksi täysin kodin ja lapset. en koe olevani mitenkään sorrettu tai mieheni elätti, koska olemme yhteisesti sopineet homman toimivan näin kunnes lapset ovat kouluikäisiä. lisäksi katson, että tienaan meille taloudellista hyvinvointia tekemällä paljon itse. koen olevani varsin omatoiminen, riippumaton ja oman itseni pomo tässä asetelmassa. ja uskon, että tätä asemaa kadehtii moni...

Siis ei kadehdittuja tai halveksittuja vaan sellaisia jotka ovat valinneet ' ' toisin' ' . Meillä myös mies tekee pitkää päivää ja minä olen kotona, meillä on kolme lasta joista nuorin on kohta 5 ja kaksi kolmesta on erityislapsia joiden hoito ja lääkäri-ja terapiakäynnit vievät melko paljon aikaa. En tiedä kadehditaanko tai halveksitaanko minua, kukaan ei ole suoraan mitään sanonut mutta ihmetelty kyllä on. Jos joku kysyy kerron miten asiat ovat, muuten en jaksa välittää. Läheisemmät tietysti tietävät, ja osa heistäkin ihmettelee mutta hyväksyy ratkaisumme.

Minä osaan olla iloinen, kiva kun tältäkin palstalta löytyy joku jolla on asiat hyvin.

että Suomessakin on saatu tapella helkutisti tasa-arvon takia.



Jos on vain yksi lapsi ja muuten käy tanssitunneilla niin se sotii jotenkin tuota vastaan ja samaten sitä luterilaista työmoraalia.



En usko, että ystäväsi ovat kateellisia, eivät vain ymmärrä.



Meidän alueella on kyllä paljon kaltaisiasi naisia ja täällä on vähän vanhempiakin rouvia, jotka eivät ole koskaan olleet töissä. Minusta se on kunkin perheen oma asia. Eli jos miehesi on tilanteeseen tyytyväinen, ei sen pitäisi muille kuulua.

Tosin mun elämä ei ole ns. helppoa niin kuin ap:lla, ihan sen lapsen sairauden vuoksi. Ja omaishoitajana olen lähes aina töissä, mikä ei ole sama asia kuin terveen lapsen kanssa kotona.



Ja koska vain lusmuan monien mielestä kotona, meille voi tulla käymään koska tahansa, tai jättää tulematta viiden minuutin varoitusajalla " sillä sähän olet kotona kumminkin aina" . Yhtenä päivänä tässä lähiaikoina istuin pihalla penkillä odottamassa lapsen taksia ja siihen jo naapurin piti tulla mulle kertomaan kuinka helppoa mulla on kun vaan istuskelen pihalla kaiket päivät... Saan kuulla esitelmiä siitä kuinka mun pitäisi mennä töihin, eikä omaishoidontuen pienuudesta tietenkään saa valittaa. Ja kateellisille kerrottakoon että mun palkka on parisataa euroa kuukaudessa, sillä rahalla ei saisi laitospaikkaa tai päivähoitopaikkaa mun lapselle edes puoleksi päiväksi..



Eli varsinaiseti ei liity ap:n aloitukseen koska tilanne ei ole läheskään sama, mutta kumminkin...

koska eikö naisten tasa-arvoa ole nimenomaan se, että naisilla on mahdollisuus valita, mikä heille tuntuu oikealta? Eikä niin että pakotetaan yhteen muottiin, joko " pakkotyöhön" tai sitten haaremineidoksi/kotirouvaksi.



Niin ja ap:lla ei tosiaankaan aina ole ollut kaikki hyvin, tiedän kyllä omasta kokemuksesta että ihmisillä voi olla paljon ongelmia, jotka eivät näy päällepäin. Minulla on ollut ja on isoja ongelmia. Olen myös hyvin yksin.



t. ap

" Miksi se on niin helvetin vaikea iloita toisen puolesta, miten tämä elämäntilanteeni on heiltä pois?"



Tätä aina kysellään, kun on puhe kateudesta.

Mitä se on heiltä pois?



Siinähän se juju juuri onkin, että kun se sinun helppo elämäntyylisi on heiltä pois. Hekin haluaisivat elää niin, mutta eivät syystä tai toisesta pysty.

...joutilaisuus on kuulema pahin synti. Ilmeisesti mistään ei saisi myöskään nauttia.



Paskat sanon minä. Nauti elämästäsi!

Vierailija:

" Miksi se on niin helvetin vaikea iloita toisen puolesta, miten tämä elämäntilanteeni on heiltä pois?"

Tätä aina kysellään, kun on puhe kateudesta.

Mitä se on heiltä pois?

Siinähän se juju juuri onkin, että kun se sinun helppo elämäntyylisi on heiltä pois. Hekin haluaisivat elää niin, mutta eivät syystä tai toisesta pysty.

en ymmärrä logiikkaasi.

t: eräs, jolla samanlainen tilanne. tosin toinen lapsi jo tulollaan, joten voi tämä ' helppo' elämä hieman vaikeutua.

Tasa-arvo on pyhä asia ja luterilainen työmoraali kunniassaan. Monilla pariskunnilla on jopa perheenlisäyksen jälkeenkin omat ihan erilliset tilit ja maksavat kaiken fiftyfifty, vaikka toinen tienaisi puolet enemmän - ja ne naiset, jotka sattuvat olemaan vähemmän tienaava osapuoli, usein pitävät tätä hyvänä asiana.

Mulla ei ole tuota mahdollisuutta ja voin hyvin kuvitella, että jos olisin ap:n " kaveri" tuhahtelisin hänen ratkaisulleen silkkaa kateuttani. On se niin perkeleen väärin, että mulla ei ole tuota vaihtoehtoa ja eräillä on!



Siis kaikkea hyvää vaan ap:lle, mahtavaa, että pystyt nyt ottamaan rennommin ja laadukasta aikaa itsellesi. Toivottavasti osaat arvostaa (ja varmasti osaatkin) mahdollisuuttasi.

Sulje vaan korvasi ja silmäsi moiselta. Ymmärrän täysin tilannettasi. Itsekin ns. ' vedän lonkkaa' , olen akateeminen, en vaan tällä hetkellä pidä järkevänä käydä kieli pitkällä töissä.