Miten te muut jaksatte näiden ainaisten huonojen uutisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lohdutan itseäni sillä että sain elää nuoruuden kun maailma oli vielä normaali.

Ihan samanlaista on ollut aina. 80-luvun lopussakoko Eurooppa oli sekaisin, pahemmin kuin nyt. Tsernobyl, noottikriisi 60-luvulla, energiakriisi 70-luvulla.

Et vain saanut tätä loputonta uutisvirtaa, ei ollut nettiä eikä somea. Uutiset luettiin kerran päivässä. Tieto lisää tuskaa.[/quote

80-luvun lopulla nuoruuteni eläneenä en voi sanoa, että asiat oli pahemmin. Tsernobyl pysähdytti, mutta suurvalta ei hyökännyt pienempään maahan ja sen aikaiset sodat eivät aiheuttaneet koko Eurooppaan/maapallolle tällaista tilannetta kuin nyt. Tulevaisuuden näkymät oli optimistiset eikä tarvinnut olla huolissaan.

Tämän ajan juttuja kestää välillä aina huonommin, mutta sitten tilanne omassa mielessä tasoittuu. Ukrainan sotaa ei pidä unohtaa ja on hyvä auttaa heitä heidän taistellessaan lopulta koko Euroopan puolesta. Oon asettanut omat sietäminen rajat normaalia korkeammalle. Yritän pitää jalat maassa, avustaa, kasvattaa omaa varallisuutta, jotta pärjää tulevaisuudessakin ja pystyy antamaan humanitääristä apua. Jonninjoutavia hömppäuutisia tai ihmisten kotkotuksia ei viitsi enää seurata. Prioriteetit niissä asioissa jotka vaikuttavat ja joilla voidaan vaikuttaa.

Asioita mille en mahda mitään en pyörittele mielessäni, se tulee mikä on tullakseen.

Kun on jo tarpeeksi masentunut muutenkin niin ei haittaa, vaikka mennään huonompaan suuntaan.

Se on tietysti ikävää jos rahat on vähissä, mutta yleisesti ottaen mehän elämme onnen ja rauhan paratiisissa. En tiedä siitäkö tämä jatkuva valitus johtuukin, asiat ovat liian hyvin niin on aikaa keskittyä etsimään vikaa milloin mistäkin. Juuri luen kirjaa suuresta pohjan sodasta, tapahtui siis 1700-luvun alussa ja ihan hivenen kovempaa on elämä ollut silloin. Tai suuret nälkävuoden tai isoviha, näitähän riittää.

En oikein jaksakaan.

Tämä nykyinen sota on suistanut minut uuteen masennukseen.

Edellisen kärsin 2012-13.

1. Lapsen kehitysvammaisuus. 2. lapsen kehitysvammaisuus, kahdella terveellä lapsella puhjennut epilepsia, kuopuksen lukivaikeus+asperger+add+epilepsia, puolison syöpä, korona vei lapsilta rippileirit ja penkkarit, nyt tämä sota vie toimeentulon ja uhkaa kaikin puolin perusturvallisuutta.

Ehdimme tottua tähän olemassaoloon jossa ei mitään suurempia katastrofeja tapahtunut (ei ainakaan niin lähellä että olisimme niistä välittäneet) ja sitten tuli corona, sotatilanne lähettyvillä ja hintojen nousut ja monelta näyttää perusturvallisuuden tunne näiden vuoksi särkyvän. Itse en ala huolehtimaan tai voimaan huonosti asioiden, joihin en voi itse vaikuttaa, takia koska se ei tule näitä mitenkään muuttamaan ja minusta on tärkeintä elää ja voida niin hyvin kuin mahdollista myös vaikeinpina aikoina.

Hyvin jaksaa! Mielestäni meneillään on monta todella kiinnostavaa tapahtumaa. / kehityskulkua, joita seuraan uteliaalla ja analyyttisella mielellä. Olen järjestänyt oman elämäni niin, että minulla on valinnanvaraa, tapahtuipa maailmassa mitä tahansa (ts. riittävästi omaisuutta ja täten riippumattomuus kenestäkään tai mistään).

Tietenkin monet tapahtumat ovat inhimilliseltä kannalta surullisia ja traagisia. Tiedostan asian, mutta suljen tämän näkökulman uutisten seurannassani tietoisesti ulkopuolle. Siitä ei ole kenllekään mitään hyötyä, että alkaisin rypemään muiden kärsimyksessä.

Olen aina ollut pessimisti (ja Raamattuun uskova siihen lisäksi). Tajusin jo teininä 1990-luvulla, että ei kannata kauheasti odottaa mitään hienoa, koska pahemmaksi  tää touhu menee. Puolison kanssa asutaan kahdestaan, lapsia ei olla hommattu koska puoliso on aina ollut 0-tuloinen tai vähätuloinen. Nyt lähestymme viittäkymppiä, eikä hyvältä näytä tämä maailmanmeno. Monet vuosikymmeniä sitten tehdyt päätökset ovat hyviä.

Jouduimme vasta muuttamaan ja asumiseen menee jatkossa 300 euroa enemmän. (Oltiin siis aikaisemmin tutunkauppaa todella edullisella vuokralla). Eikä tämä ruoan hintojen nousu paljoa naurata. Autokin huollossa ja sinne palaa rahaa. Kun auto hajoaa, niin taidetaan olla jatkossa ilman? Tänä vuonna vielä kesälomareissulle. Tulevaisuudesta ei tiedä mihin  rahat riittävät.

Pitää vaan koettaa ajatella, että asioiden täytyy ensin mennä huonoksi ennenkuin voivat kääntyä hyväksi. Ei kai nyt loputtomiin voi vaan pelkkää syöksyä olla. Toki jos vielä joku asteroidi jysähtäisi maapalloon niin se olisi sitten siinä.