Yliopistoon 35-vuotiaana, palkkaako kukaan 40-v maisteria jolla vain duunarityökokemusta?
Pääsin heti lukiosta yliopistoon, mutta mt-ongelmat veivät pitkille sairauslomille ja lopulta jätin opinnot kesken. Sen jälkeen olen tehny vaihtelevasti erilaisia duunarihommia; siivousta, hyllytystä ja sen sellaista. Välillä olen koittanut palata opintojen pariin, mutta lopulta aina jättänyt kesken. Välissä suoritin ammattitutkinnon, mutta kroppa ei harmillisesti kestänytkään sitä työtä, joten taas olisi otettava uutta suuntaa.
Sain kevään yhteishausta juuri paikan yliopistosta, yhteiskuntatieteiden kandiohjelmasta. Sen verran selvittelin, että saan 90 op hyväksiluettua, eli suoritettavaa jäisi puolikas kandi ja maisteri. Mt-ongelmat ovat jokseenkin rauhoittuneet, mutta ei ole realistista suunnitella, että opiskelisin normaalissa vauhdissa koko kolmea ja puolta vuotta, vaan todennäköisesti realistisempi suunnitelma olisi 5 vuotta.
Valmistuisin siis 40-vuotiaana ilman mitään relevanttia työkokemusta ja aukkoisen CV:n kanssa. Harjoittelupaikoista käy kuulemma kova taisto, joten sellaisen saamisen varaan ei voi laskea. Alentuneen stressinsietokyvyn takia työt opintojen ohessa eivät ole järkevä ratkaisu.
Kovasti tekisi mieli lähteä opiskelemaan, mutta onko tässä mitään järkeä? Opintotukikuukausia on jäljellä, joten niillä elelisin opiskeluvuodet. Hyvänä kautena pärjään opinnoissa erinomaisesti, arvosanani ovat tavallisesti 4-5, mutta ongelmana on ollut pysyä kursseilla alusta loppuun asti... Mutta tosiaan nyt vanhempana mieli on jo huomattavasti tasaantunut.
Mielipiteitä?
Myös muita vaihtoehtoja saa heitellä. Rajoitteina astma, kädet eivät kestä raskasta fyysistä työtä ja vuorotyö johtaa sairaslomaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen yliopisto taitaa olla aika pahassa mallissa. Kannattaa lukea viime aikaisia kirjoituksia yliopistojen tilasta, ei kovin hyvää kuvaa kyllä anna. Yliopiston ei muutoinkaan pitäisi olla mikään ammattikoulu, johon kuka tahansa keski- ikäinen voi mennä milloin vain opiskelemaan, kun kyllästyy omaan ammattiinsa / työhönsä. Nuorten suosiminen ensikertalaiskiintiössä on kyllä hyvä asia, ja varsinkin , mikäli jollakulla on jo tutkinto korkeakoulusta. Suosittelen mieluummin vaikka perheen perustamista, mikäli sellaista ei vielä ole.
Hyvästä ammatista saa enemmän rahaa kuin lapsilisistä.
Olen btw ensikertalainen 39v. Olenko siis nuori?
Riiippuu varmaan siitä mitä osaat ja mitä saat aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Riiippuu varmaan siitä mitä osaat ja mitä saat aikaiseksi.
Esiim nokiialla huippuvuosina käsittääkseni oli niin että se uudenoppiminen oli jokapäiväistä ja jokapäivä tuli paljon uuutta tietoa mikä piti sisäistää nopeasti.
Kyllä palkkaa kunhan vain osoitat olevasi sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riiippuu varmaan siitä mitä osaat ja mitä saat aikaiseksi.
Esiim nokiialla huippuvuosina käsittääkseni oli niin että se uudenoppiminen oli jokapäiväistä ja jokapäivä tuli paljon uuutta tietoa mikä piti sisäistää nopeasti.
Se vaatiii hyviä hoksottimia.
Kiitoksia vastauksista, paljon tässä on vielä mietittävää. Otin paikan vastaan, mutta täytyy vielä miettiä asiaa tarkemmin.
Yrittäjäksi tai sosiaalityöntekijäksi minusta ei ole.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ikäähän ei kannata ilmoittaa hakemuksessa. Itse olen karsinut omaa cv:tä niin, että vaikutan vähintään 10 vuotta nuoremmalta.
N41
Näkyyhän henkilötunnus työtodistuksissa. Lisäksi monen yrityksen sähköinen hakemus edellyttää syntymäajan kirjaamista.
Suomalainen yliopisto taitaa olla aika pahassa mallissa. Kannattaa lukea viime aikaisia kirjoituksia yliopistojen tilasta, ei kovin hyvää kuvaa kyllä anna. Yliopiston ei muutoinkaan pitäisi olla mikään ammattikoulu, johon kuka tahansa keski- ikäinen voi mennä milloin vain opiskelemaan, kun kyllästyy omaan ammattiinsa / työhönsä. Nuorten suosiminen ensikertalaiskiintiössä on kyllä hyvä asia, ja varsinkin , mikäli jollakulla on jo tutkinto korkeakoulusta. Suosittelen mieluummin vaikka perheen perustamista, mikäli sellaista ei vielä ole.