Teinkö tyhmästi kun lähdin?
Seurustelin reilun vuoden miehen kanssa, jonka ajattelin olevan mulle loppuelämän kumppani. Meillä on tosi hyvä henkinen yhteys, yhdessä on hauskaa ja ajankulua ei ees huomaa, samanlainen arvopohja ja tulevaisuudensuunnitelmat sekä käsitys siitä, mitä haluamme suhteelta. Myös vetovoimaa on. Voin luottaa tähän ihmiseen 100%, hän on mun tuki ja turva, kommunikaatio toimii ja mun toiveiden mukaisesti mies haluaa johtaa eikä oo mikään perässä vedettävä lapanen. Hän aattelee aina mun parasta. Vielä kuukausia eron jälkeen molemmat ikävöi ja aina tavatessamme kaikki on kuin ennen.
Vaikutti siis siltä, että kaikki on täydellisesti, mutta suhteen ongelmaksi koitui miehen mieltymys (aika äärimmäiseen) hoikkuuteen, eli toive minun laihtumisestani. Tästä puhuttiin jo aiemmin, olin silloin vähän ylipainoinen ja tiputinkin kevään aikana 6kg. Se ei kuitenkaan ollut riittävästi, eikä enää keksitty muuta vaihtoehtoa kuin ero. Tääkään ei kuitenkaan tunnu hyvältä ratkaisulta, suorastaan hirveältä.
Teinkö nyt tästä jotenkin liian ison asian? Voiko kaiken muun hyvän takia antaa tämmösen toiveen anteeksi? Haluaisin itsekin tiputtaa vielä pari kiloa, mutta toisaalta hirvittää vaatimus koko elämän aikaisesta hoikkuudesta. Nyt painoindeksi 23.50.
Toivottavasti kukaan tuttu ei lue tätä. :| En vaan keksinyt mitään muuta väylää asian pohtimiseksi, koska en halua asettaa miestä huonoon valoon puhumalla tutuille.
Kommentit (12)
Et tehnyt tyhmästi. Mies ei rakastanut sinua vaan haavekuvaa.
Löydät paremman, ja viimeistään silloin silmäsi avautuvat.
Teit aivan oikein, kun lähdit. Älä missään tapauksessa edes harkitse paluuta äläkä tapaa miestä enää koskaan uudestaan.
Kontrolloiva mies on karmea. Painovaatimukset ovat vain ensimmäinen askel. Niitä on luvassa lisää, ja pahempia.
Hyvä kun lähdit. Monesti tuollaisille miehille ei riitä mikään. Jos olisit hoikka, sinun pitäisi olla muodokkaampi jostain kohtaa, tai hiukset pitäisi blondata jne. Noita miehiä riittää, joilla on ihan oudot vaatimukset. Suosittelen, että unohdat koko tyypin.
Tässä pari oman elämäni kokemusta:
Yksi exäni (mittani ovat 159cm 48 kg) antoi minulle anteeksi, että olen niin pulska. Pulska! Kuulemma hänen kaverinsakin olivat todenneet, että otit sitten pyöreän naisen.
Kerran kävin treffeillä yhden miehen kanssa ja hän sanoi että on vaikea tottua siihen miten iso olen. Hänen exänsä oli kuulemma sirompi. Että jos vähän laihtuisin niin olis kiva. Tämä kyseinen mies oli kyllä itsekin lyhyt, noin 165 cm, eikä sieltä hoikimmasta päästä. Silti oli varaa ladella tuollaisia vaatimuksia.
Olen harrastanut kestävyysjuoksua lukiosta saakka, lähes 20 vuotta. Eräs exäni komensi minua lopettamaan harrastuksen, koska esittelen itseäni juostessani ja tapahtumiinkin menen vain esittelemään itseäni juoksutrikoissa.
Hulluja piisaa.
Kun sinä olet sen painoinen ja näköinen kuin olet. Jos ei kelpaa niin ri mies sua rakasta
Juokse, tyttö!
Olen seurannut läheltä kahta suhdetta, joissa kontrollifriikin miehen yksi päähänpinttymä oli juuri tuo, että puolison pitää olla laiha. Molemmilla liitoilla oli kauhea loppu, kun mies ryhtyi sitten vainoamaan.
Teit oikein. Kehonkuvaa ei tarvitse muokata toista miellyttääkseen, sen täytyy tapahtua omasta tahdosta.
Ei sen tyyppisessä suhteessa voi olla ja yrittää miellyttää loputtomiin toista. Mies oli liian vaativa painon suhteen. Osa ihmisistä voi lihoa keski-ikäisenä vaikka 20 kiloa, joksikin aikaa ainakin ja eroko sitten tulisi.
Teit viisaasti ja säästyt monelta harmilta.
Joo aina ne kaksi kiloa uudelleen ja uudelleen
Ja sitten kohta vaatteet mitä saa käyttää
Ja sitten saako kohta kotoa poistua?
Jne
Jos et saa elää niin ei sillä miehellä tee mitään. Laihduttakoon mies itseään eikä muita. Sd on friikki ja ei se sua rakasta. Oikeasti tukisi sun toiveita eikä omiaan jos rakastaisi
Löydätkö niin paljon itsetuntoa että mies voi toivoa hoikkuutta ja voit sanoa aina että paskat sun hoikkuudelle? Ja olla sen painoinen kuin olet
Eli ei sitten kuitenkaan aina ajattele parastasi, tuo mies. Luulenpa, etteivät vaatimukset siihen loppuisi, että laihduttaisit hänen ihannemittoihinsa. Perustyytymätön keksii aina lisää vaatimuksia. Joten ihan hyvä, että lähdit. Olet ihana omana itsenäsi.
Hei! Luulen sinun löytävän sopivammankin miehen. Aika rankkaa elää jatkuvasti sellaisen paineen alla että pitäisi olla tietyn näköinen. Sitten kun löydät sopivan miehen niin hän hullaantuu sinusta ihan tuollaisena. Tuo mies ei kuulosta kovin kypsältä, miksi edes lähteä suhteeseen jos toinen ei kelpaa omana itsenään.
Tulee vähän mieleen yksi nuoruuteni suhde, se loppui kun en päässyt lukemaan haluamaani alaa ja olin miehelle liian alhaisesti koulutettu kun pelkkä amk-tutkinto ei riittänyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä että se päättyi vaikka silloin tuntui että maailma kaatuu.