Mitä tästä pitäisi ajatella? Ms tautia sairastava iäkäs isäni tulee jatkuvasti vierailulle kutsumatta.

Se on poikki matkan teosta. Kyllä sulla on oikeus kieltäytyä.

Ei sairaatkaan ihmiset saa mielin määrin vaatia palveluksia.

Voi olla ihan todellista. Isäsi ehkä kokee tarmottomuutta ja motivaation puutetta, joka on hyvin yleistä ms taudista.

Jos on taustalla on todellista uupumusta niin ei ihminen ei saa patisteltua itseään epämielyttäviin asioihin.

Siis juttuseuraa se on vailla. Mukava kun sairaudesta huolimatta jaksaa tulla kylään. On sulla sekin vaihtoehto, et huudat sen pihalle ja kiellät tulemasta takas. Paitsi siin vaihees, kun aika jättää, se tulee kummittelemaan kostona ja jankkaa niitä satuja ja sit et saa sitä millään pihalle.

Varmana teeskentelee ja esiintyy! Voi olla pientä fatiikkia MS-taudissa, mutta jos vain haluaa, niin voi juosta vaikka maratonin!

Itse ms-tautia sairastavana tiedän, että ikävämmän asian aloittaminen on joskus todella vaikeaa.

Kuitenkin usein vauhtiin päästessä myös uupumus helpottaa ja huomaakin, että ei se niin mahdotonta ole sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Varmana teeskentelee ja esiintyy! Voi olla pientä fatiikkia MS-taudissa, mutta jos vain haluaa, niin voi juosta vaikka maratonin!

Periaatteessa puhut osittain totta. Jos fyysinen kunto riittää, mutta teeskentelyksi en sanoisi. Sitä uupumusta on niin vaikea kuvailla. Joskus se on niin voimakasta, ettei jaksa edes matkan tekoa, mutta monesti minuakaan ei kesken liikkumisen ala uuvuttaa, pikemminkin usein se piristää ainakin hetkellisesti, mutta siitä voi seurata voimakas voimattomuus.

Vaikea sanoa. Minulla on MS, ja olen ajoittain täysin sänkykuntoinen, välillä pyörätuolissa, mutta kävelen myös. Huonoina päivinä - joita on nykyisin jo paljon - jaksan tuskin puhua fatiikiltani, mutta muulloin turpa jauhaa vanhaan entiseen malliin scheissea 24/7. Tauti on vaikuttanut paljon aloitekykyyni, ja uskon kyllä ettei isäsi välttämättä pysty pyytämiisi toimiin. Minulta on jäänyt ihan kaikki, jopa ne vuosikymmeniä treenatut harrastukset. Ei vain pysty enää.

Ms-taudin vakavuudella ja oireiden voimakkuudella ei voi suoraan päätellä millaiseen fyysiseen suoritukseen ihminen kykenee.

Hyvä pohja kunto voi hyvinkin mahdollistaa liikkumisen.

Tunnen kaverin, joka harrastaa patikointia ja todellakin voi kävellä huikeita matkoja.

Ei siltikään olen terve ja tuo monesti hämää ihmisiä.

On väsynyt, ei jaksa tai ei ole sen tyyppinen että omien asioiden lisäksi jaksaisi toisen. Vanhempi sukupolvi voi taas väsyneenäkin punnertaa, mutta onko se hyvä asia. Älä pyydä häneltä sitä, katso toinen sukulainen, onko sinulla äiti, serkku, kummitäti tai täti - vai setä. Ei ole pakko ottaa kylään kutsumatta ja pitkäksi aikaa, vie kotiinsa jos on auto ja hän tekee pienempiä lenkkejä - soittelee. Voisi olla muista sukulaisista seuraa, siis hänen omista. Jos on rahaa, niin hanki vuora-aviomiespalvelusta asennusapua. Anna hänen mennä vapaa-ajan riennoissa, hän on vanhempi ja on ms, miksi sitä ei voisi ymmärtää. On selvää että voi hätääntyä jos oma vanhempi ei auta, mutta on muitakin sukulaisia tai vaihtoehto kenties. Ehkä ajatellut että kävelylenkit auttavat kroppaa, mutta ne väsyttävät jos pitkä matka.

Vielä tulee aika kun ikävöit lämmöllä hänen vierailujaan. Yritä muistaa nauttia yhteisistä hetkistä, jossain vaiheessa se on myöhäistä.

Ajattele vaikka, että hikkori tikkori toikki hiiri se kelloon loikki!

Kysy häneltä? Että miten jaksat kävellä mutta et tehdä pieniä toimia. Sen lisäksi marise hänelle, että epäilyttää sairaalta ihmiseltä tuollaiset aktiiviteetit, ja että suu kyllä käy, mutta sinua ei auta. Loppuu varmasti lyhyeen nuo isäsi kyläily kun olet rehellinen kerrankin aivoituksistasi 🙄

Jos joku päivä istuu pyörätuolissa tai sitten, kun kuolee eikä enää soittele, että tulee kylään niin sitten on turha vetistellä tyyliin, että "oi niitä aikoja"

Totta kai jaksaa mieluisia asioita ja haluaa jaksaa, vaikka ei jaksaisikaan.

Ms- taudissa on erityisen tärkeää, ettei jää makaamaan kotiin jos suinkin vointi sallii, sitä painotetaan jo kuntouksessa. Se liikkumattomuus ei ole todellakaan hyväksi. Ms-tautia sairastava myös tiedostaa, että aikaa ei ole loputtomiin. Se saa ihmisen kiirehtimään ja nauttimaan hetkistä täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Ms- taudissa on erityisen tärkeää, ettei jää makaamaan kotiin jos suinkin vointi sallii, sitä painotetaan jo kuntouksessa. Se liikkumattomuus ei ole todellakaan hyväksi. Ms-tautia sairastava myös tiedostaa, että aikaa ei ole loputtomiin. Se saa ihmisen kiirehtimään ja nauttimaan hetkistä täysillä.

Olin kirjoittamassa samaa. Tuon kiireen ymmärtää oikeasti vasta sitten, kun se iskee. Jokainen varmasti voi yrittää ymmärtää, mutta se ei ole pelkkää levottomuutta vaan siihen liittyy myös ahdistusta ja pelkoa väistämättä.