Ne oudot tyypit yläasteella/lukiossa?

Pahasti änkytyksestä kärsineestä poliisin pojasta tuli urheilukentän hoitaja.

Kahdeksannen luokan kaunein tyttö veti shakkikuvio-sivusiilin ja mohikaanin. Ryyppäsi ja bailasi raskautensa ajan ja lapsi syntyi siitä vanmautuneena. Nykyään repeilee joskus FB:ssä.

Itse olin "outo tyyppi". Sittemmin FT ja tähän mennessä 25 vuotta valtion virassa.

Yksi tosi hiljainen, mitäänsanomattoman näköinen ja ujo tyttö on nykyään kunnon instabeibe.

Ujoista ja hiljaisista, epäsosiaalisista pojista yksi meni lääkikseen, ja se kaikkein hiljaisin ja vähän outo opiskeli koodariksi, lähti vaihtoon Kiinaan ja tuli sieltä pois vaimo mukanaan.

Pari tyyppiä tuli mieleen.

Eka oli hiljainen, sosiaalisesti taitamaton poika. Varmasti koulukiusattu. En tuntenut häntä, vaikka oli samanikäinen. Asui melko lähellä ja äitimme oli työkavereita. Hän on jäänyt mieleen, kun hän tuli yksin ravintolaan, joi itsensä tolkuttomaan humalaan ja kosketteli itseään tanssilattialla. Hän oli niin surkea, että tunsin suunnatonta sääliä. Hän päätyi ottamaan hengen itseltään.

Toinen oli kummallinen hiippari. Hän lenkkeili paljon ympäri pientä kaupunkiamme ja stalkkasi nuoria tyttöjä. Hänestä tulikin tunnettu paparazzi ja "laatulehden" päätoimittaja. Oli todella luotaantyöntävä jo nuorena.

Pysähdyn aina välillä pohtimaan että mitähän tapahtui meidän yläasteen oudoimmalle pojalle, sille josta sanottiin että se osaa puhelinluettelonkin ulkoa. Ei mitään tietoa hänestä aikuisiällä.

Mä olin itse se outo. Tuli varhaiseläkkeelle joutunut lapseton, sinkku ja muutenkin täysin epäonnistunut yksilö. Päihteitä en sentään käytä.

En tiedä oikeastaan ketään ns. outoa. Kaikki oli ihan ns normaaleja. Joku oli hiljaisempi kuin toinen. Toinen levottomampi kuin toinen. Yläasteelta tulee vähän persoonallisempi tapaus mieleen mutta en muista tarkemmin edes nimeä. Jotenkin kaikki oli työlästä ja hankalaa hänelle ja vähän persoonallisempi ulkonäkö. Ehkä hänestä tuli taiteilija tai "geikku" ??

Oikeastaan kaikista niistä lukion taidehörhöistä tuli ihan arkisen harmaita peruskansalaisia. 

En tiedä onko tämä nyt niin outo tyyppi, mutta erottui joukosta silloin, kun oli graffitimaalari. Silloin oli sellanen vähän outo, kun poikkesi muista.  Täysin eri vaatteet kuin muilla enkä nyt tarkoita leveitä hopparihousuja vaan osasi pukeutua jo nuorena upeasti. Oli se coolein tyyppi, mutta ei todellakaan mikään kovis. Liikkui eri piireissä myös ton maalaus homman takia ja tuli kouluun suoraan junavarikoilta 13 vuotiaana. Hänellä on kaksi kaveripiiriä, me ja ne muut. Se oli sitä kultaista 90-luvun alkua.

  Oli hyvästä perheestä ja keskiarvo oli 9.8, kun meni lukioon sitten ja kirjoitti sieltäkin huippupaperit. Nykyään työskentelee isoissa tuotantoprojekteissa ja välillä on muissa maissakin töissä. Erittäin arvostettu tossa graffitijutussa ympäri maailman ja tekee niitä juttuja edelleen, mutta laillisia. Seuraan hän instassa ja olen miettinyt monesti, että kyllä se tuntee paljon ihmisiä ja mitkä verkostot hänellä on. Hän tekee harrastuksellaan rahaa. Hän on silti edelleen yhteydessä meihin muihin eikä ole muuttunut ylimieliseksi mllää lailla.. Hieno mies.

Se oudoin on nykyään työtön mielisairas, ei mt-ongelmainen, vaan oikeasti sairas, avohoidossa sentään. Skitsofreniaan sairastutaan kai yleensä nuoruusiässä, mutta oli siis jo lapsena outo.

Siitä, joka lukiossa ei puhunut kenellekään mitään (siis oikeasti), tuli ihan normaali, kova urheilija ja voisi sanoa menestynyt opiskeluissa ja töissä.

Yhdestä nenänkaivaja-koulukiusaaja-törpöstä tuli lounasravintolaketjun toimitusjohtaja.

Olin yläasteella luokan "toiseksi oudoin" ja musta tuli raksainssi.

Luokan oudoin vaihtoi sukupuolta.

Olenko minä outo kun minulla ei ole hajuakaan mitä suurimmasta osasta luokastani tuli isona?

Minä olin outo. Pukeuduin erikoisesti (nykyään itsekin ihmettelin, mitä päässäni oikein liikkui), olin pikkuvanha ja erotuin pikkukaupungissa porukasta. Mielenkiinnonkohteet oli tosi erilaisia kuin ikäisilläni ja siitä kiusattiin. Melko yksin sain olla, eikä tuolta ajalta ole jäänyt yhtään kaveria.

Päädyin yliopistoon ja olen tehnyt ikäisekseni kivasti uraa. Perhekin löytyy. Nykyään olen niin tavallinen perheenäiti, että minut nuorempana tunteneet eivät tunnistakaan. Jos tulee puheeksi, että olin se x ja y näköinen tyttö, niin muistavat mut heti.

Lihavasta ja haisevasta mykästä kiusatusta tytöstä tuli kouluttamaton aborttimaakari.

Missä pikkukylillä te asutte kun tiedätte noin tarkkaan?

Minulla ei ole mitään hajua mitä muut luokkakaiseni nykyään tekevät ja peruskouluajoista vain 5 vuotta aikaa ja olin kuitenkin itsekin useammassa kaveriporukassa mukana.

Yksi "outo" oli jo yläasteella nisti, ongelma vain syveni niin että taitaa olla jo kuollut.

Minä olin myös outo, mutismista kärsinyt wannabe-gootti.

Työttömänä tällä hetkellä ja avoimia opintoja yritän suorittaa, kuitenkin työhistoriaa jonkin verran jo takanakin.

Kävin ilmaisulukiota joten meillä oli paljon "outoja" tyyppejä. Tosi moni on luovalla alalla. On pelisuunnittelijaa, kirjoittajaa, stripparia, joogaohjaajaa, kustantajaa ja kaikenlaista teatteriin liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Missä pikkukylillä te asutte kun tiedätte noin tarkkaan?

Minulla ei ole mitään hajua mitä muut luokkakaiseni nykyään tekevät ja peruskouluajoista vain 5 vuotta aikaa ja olin kuitenkin itsekin useammassa kaveriporukassa mukana.

Yksi "outo" oli jo yläasteella nisti, ongelma vain syveni niin että taitaa olla jo kuollut.

Minä olin myös outo, mutismista kärsinyt wannabe-gootti.

Työttömänä tällä hetkellä ja avoimia opintoja yritän suorittaa, kuitenkin työhistoriaa jonkin verran jo takanakin.

Etkö seuraa instagramissa tms. Sieltähän nuo päivitykset näkee. Ja Suomessa on pienet piirit. Ainakin täällä Turussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä pikkukylillä te asutte kun tiedätte noin tarkkaan?

Minulla ei ole mitään hajua mitä muut luokkakaiseni nykyään tekevät ja peruskouluajoista vain 5 vuotta aikaa ja olin kuitenkin itsekin useammassa kaveriporukassa mukana.

Yksi "outo" oli jo yläasteella nisti, ongelma vain syveni niin että taitaa olla jo kuollut.

Minä olin myös outo, mutismista kärsinyt wannabe-gootti.

Työttömänä tällä hetkellä ja avoimia opintoja yritän suorittaa, kuitenkin työhistoriaa jonkin verran jo takanakin.

Etkö seuraa instagramissa tms. Sieltähän nuo päivitykset näkee. Ja Suomessa on pienet piirit. Ainakin täällä Turussa.

Ja ainakin keskisuuresta paikasta äitini kautta kuuden juttuja, useamman ikätoverini vanhemmat on hyvänpäivän tuttuja joiden kanssa vaihtaa kaupassa välillä kuulumisia.