Onko ilman somea tosiaan helpompaa?
Monta vuotta minulla on ollut some, mutten juuri ikinä sinne ole mitään lisäillyt, koska se tuntuu turhamaiselta, enkä itsekään katsele esim muiden ig-tarinoita, koska ne eivät kiinnosta.
Nyt kesän aikana olen lisäillyt esim. ig-storyja, ja vaikka tiedän, että 2% seuraajista ehkä ne kiinnostaa ja loppuja ei voisi vähempää, on sinne lisääminen hyvin koukuttavaa ja koukuttavan huomion hakua/saamista parhaimmillaan. Joka muuta väittää, ettei niillä hae huomiota, niin huijaa.
Sitten tavallaan kuitenkin ärsyttää, kun jos ottaa kuvan, se pitää lisätä muille nähtäväksi. Ärsyttää oma pinnallisuus, vaikka sillä saa ja hakeekin tietynlaista "katsokaas nyt".
Olen miettinyt, pitäisikö some poistaa kokonaan, olisiko onnellisempi? Olisi vaan fb:n ryhmissä, missä tarttee ja pitää messengeriä.
Kommentit (25)
Miksi jakaisin elämääni somessa? Harvassa on ihmiset joita kotiinikaan kutsun. Some on nykypäivänä riita- ja negatiivisen arvostelun tanner. Ei kiinnosta lukea miten joku palvelu ei ole taaskaan toiminut tai kuva jostain bussissa olevasta ihmisestä arvostelevalla tekstillä höystettynä. Ensinäkin en pidä siitä, että julkisella paikalla kuvataan ihmisiä salaa ja julkaistaan arvostellen someen enkä siitä, että parisuhde ym. torat käydään somessa. Pinnallista elämää. Keskustelen sitten irl kännyn välityksellä ja kasvokkain.
Jos some tekee elämästä jotenkin vaikeampaa, silloin sitä käyttää väärin.
Itselläni on käytössä Facebook ja Instagram. Molemmissa seuraan muutamia ystäviä, bändejä joista pidän, luontokuvaajia ja eläinsuojelutilejä. Facebookia käytän myös harrastusryhmän kanssa kommunikoimiseen. Some-alustojen tekoäly on todella nopea oppimaan ja sen myötä tarjoaa sinulle juuri sellaista sisältöä mitä tykkäät selata. Jos törmäät somessa jatkuvasti johonkin, mikä ärsyttää, se johtuu vain siitä, että itse hakeudut moisen sisällön pariin.
On helpompaa.
Poistin fb ja instan reilu kk sitten. En ole kaivannut.
Somessa on jo kaikki nähty. Ihmiset toistavat itseään ja päivittävät keskenään yhtä tylsiä juttuja olipa missä päin maailmaa tahansa. Jos joukossa on yksiki helmi, joka jää mieleen, ovat ne laskettavissa noin kertaan vuodessa. Ikäni puolesta olen nähnyt ne samat asiat ilman somea ja nyt niitä tursuaa somessa läkähdyksiin asti.
Ymmärrän, että nuorena kaiken on tunnuttavakin ainutkertaiselta ja uudelta. Niistä kokee tarvetta kertoa ja kaikilla on jännää. Some on kuin pohjaton kaivo, ettei se täyty riittävästi peukutuksilla ja kavereiden kehuvilla vastineilla.
Lopetin päivittämästä enää mitään Faceen neljä vuotta sitten. En halua väkisin vääntää joka kesäkukasta ja merimaisemasta juttua. Karsin "kaverit" 50 tuttavaan ja Instassa en seuraa kuin kahta tuttavaa. Haluan somen tarjoavan muuta viihdettä kuin tuttujen lomakuvia tai kaveritapaamisia. Koen, että jossakin ikävaiheessa on osattava arvostaa omaa elämäänsä kailottamatta siitä ympäriinsä.
N57
Itselläni on FB ja Insta. En enää lisäile sinne mitään (en koe asioiden olevan lisäilyn arvoisia) ja twitterkin on. Twitteristä en pidä yhtään; ihmiset vaan tappelevat siellä.
Yritän välttää vertailua toisiin ja riitelyä; lisää vaan turhaa stressiä.
Monet ihmiset käyttäytyvät somessa huonommin kuin ikinä uskaltaisivat irl.