Tuijottaako teillä lapsen isoäiti lasta, kun lapsi vaikka pukee, että miten pukeminen sujuu? Ym?
Siis seuraako kaikkea lapsen tekemistä haukkana, että miten lapsi suoriutuu? Ja usein sitten vielä tekee loppusilauksen itse, esimerkiksi vaikka lapsen puettua laittaa lapselle hupun päähän tai suoristaa takin helman. Ja höystää tekemistä sanomalla hyvä, noin tms.
Eli ei anna olla rauhassa, vaan koko ajan seuraa suoritusta. Ymmärrättekö yhtään, mitä tarkoitan? Oletteko törmänneet tällaiseen kontrollointiin? Meillä on sellaista.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aikoihin eletty kun nuori äiti ei tykkää kun isoäiti katsoo lasta! Itse nykyään 65-vuotiaana tuijotan pieniä lapsia kassajonoissa ja kaduilla, koska ne ovat niin ihmeellisiä ja suloisia. :) En ikinä uskonut joutuvani tähän tilaan, jolle nauroin kun äitini oli samassa tilassa, silloin kun mulla oli pienet lapset.
Omalle äidille oma lapsi on tietysti nähty jo, mutta mummo näkee harvemmin.
Sinulla on ilkeä ja ymmärtämätön asenne.
Enhän minä ole siitä mitään isoäidille sanonut. ap
Asenteen voi aistia sanomattakin. Ja on selvää, että et luota anoppiisi. Kyllä tällaiset asiat vaistotaan.
Missä sanoin, etten luota anoppiin. ap
No on kokemusta. Ei tuossa mitään pahaa ole mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
No on kokemusta. Ei tuossa mitään pahaa ole mielestäni.
Ei tämä minustakaan mikään kauhean iso asia ole. Minua se vähän ärsyttää, mutta en aio tehdä asialle mitään. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on kokemusta. Ei tuossa mitään pahaa ole mielestäni.
Ei tämä minustakaan mikään kauhean iso asia ole. Minua se vähän ärsyttää, mutta en aio tehdä asialle mitään. ap
Kyllä sitä ihmiset kaikesta ärsyyntyvät.
Miksihän koet katseella seuraamisen tuijottamiseksi? Aikuisen katse on lapsen peili, josta lapsi näkee olevansa kiinnostava, merkityksellinen, ihana. Onko sinua katsottu? Katsotko itse? Jotkut ihmiset välttävät katsekontaktia, koska kokevat sen ahdistavana tai eivät osaa liittää siihen merkityksiä.
Anoppihullu taas tarinoi.
Jotenkin alun kuvauksesta tuli mieleen se Pulmuset-sarjan alku, jossa äiti aina hieman vielä ojentaa (ison) lapsensa kauluksia tms. ennen kuin hän lähtee ulos.
Pieni hellyydenosoitus siis.
Meillä lapsia ei saa katsoa. Jos äitinä katson, kysyvät heti: *mitä?* tai kommentoivat *älä katso minua!* :(
Mäkin aina oion lasteni vaatteita. Pukevat ihan huithapelisti.
Lapset tarvitsee huomiota
Surullista jos sitä eivät saa isoissa perheissä
Vierailija kirjoitti:
Anoppihullu taas tarinoi.
Jotenkin alun kuvauksesta tuli mieleen se Pulmuset-sarjan alku, jossa äiti aina hieman vielä ojentaa (ison) lapsensa kauluksia tms. ennen kuin hän lähtee ulos.
Pieni hellyydenosoitus siis.
Ei se ole hellyydenosoitus, vaan nimenomaan kontrollointia (ele alleviivaa, että sen äidin mielestä perheen piti näyttää virheettömiltä. Itsekin laittautui aina järkyn paljon ja oli olevinaan. Toki satiiri, mtta se ele on nimenomaan kontrollointiele. Meillä äitini oli samanlainen (täydellisyyden tavoittelija, ei bimbo) ja ainoa, kenestä sellainen sillä eleellä välittää, on hän itse. Ettei kukaan pääse arvostelemaan MINUN lastani!)
Ei ap
Löytyi vielä yksi moitittava asia anopista.
Sitä sanotaan lapsen hoitamiseksi... Kannattaa kokeilla itsekin...
Olen kahden lapsen mummo. Näitä keskusteluja lukiessa tulee väkisinkin mieleen, kuinka vaikeaa mummona oleminen on. Milloin tuppaudun liikaa lapsiperheen arkeen, milloin taas en huomioi ja auta heitä tarpeeksi. Ja nyt ilmeisesti lapseen katsominenkin on kiellettyä.
Miksi ette kerro mummoille suoraan mitä haluatte ?
Mikä teitä kommentoijia oikein vaivaa? Eikö teiltä saa kysyä yhtään mitään ilman, että triggeröidytte heti?
Ei ap