Lue keskustelun säännöt.
70-luvun alun lapsena muistan hyvin erilaisen Suomen.
09.07.2022 |
Teininä minulla oli omalääkäri, jolle sain tarvittaessa ajan samalle päivälle. Posti kulki kellontarkasti, kuten junat. Ihmisillä oli oikesti positiivisuutta että tulevaisuudessa kaikki on vielä paremmin.
Mitä tapahtui matkan varrella?
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Posti toimi hyvin, koska se oli ainoa yhteydenotto muoto, eikä edes lankapuhelimia ollut kaikissa talouksissa. Kiireelliset yhteydenotot tapahtui sähkösanomilla ja radiokuulutuksilla.
Lääkärijuttu on ihan huuhaata tai lääkäri on ollut joku perhetuttu, sillä vasta 70-luvulla aloitettiin julkisen terv.hoidon rakentaminen ja uusia terv.keskuksia tuli kuin sieniä sateella, jokaiseen kaupunkiin ja kuntiin. Lääkärit pitivät yksityisvastaanottoa ja niitä käytti keillä oli rahaa, koska Kela ei korvannut. Neuvolapalvelut oli, mutta koulussa kiersi terv.sisaret ja saattoivat pitää joillakin paikkakunnilla vast.ottoa.
Suomessa 70-luvulla oli syvä lama ja energiakriisi ja suurtyöttömyys. Esim. Ruotsiin muutti pelkästään suurista ikäluokista satojatuhansia työnperässä Ruotsiin, tehtaisiin ja lääkärit ja sh perässä.
Ja 70-luvulla oli sodan pommitetun Suomen jälleenrakentamisen aika ohi ja alkoi hyvinvointi Suomen rakentaminen, jota on kestänyt tähän päivään asti.
Kyllä monella tapaa elämä on tänä päivänä helpompaa.
Ehkä ap. on varakkaasta perheestä, sillä taviksille elämä oli kovaa, tukia ei juuri ollut, asuttiin ahtaasti, jopa perheissä oli alivuokralaiset, autoja oli harvalla.
Olen lääkäristä eri mieltä. Olen ollut vauva 60-luvun lopulla ja lääkäriin oli asiaa ison kaupungin kyljessä olevassa pikku kylässä. Lääkäri oli kirjoittanut aina taksilapun ja jonotella ei tarvinnut. Yhteen mun ongelmaan lääkäri oli soitettu vapaa-ajanvietosta, olin silloin jo vähän vanhempi. Palvelu tarjottiin keskussairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -74. Lapsuutta varjosti mm. kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko.
Höpöhöpö, koulussa sinua ei ainakaan ole peloteltu ja ikäisemme olivat kiinnostuneita enemmän vaikkapa ritari Ässästä joka kävi Suomessakin suosionsa huippuaikoina, kukaan tavallinen kouluikäinen ei mitään ydinsotia pohtinut, heh. Kymmenet tuhannet suomalaiset lomailivat joka vuosi mm. Leningradissa, Jaltalla ja Sotshissa.
-toinen vm. 74Juuri näin. Ydinsotapelot on rinnastettavissa tämän päivän ilmastoahdistukseen. Ei koske normaaleja ihmisiä.
Niinpä. Yksikään seiskanelonen ei ole vielä tullut kertomaan missä koulussa tai mediassa lietsottiin ydinsotapelkoa ym. hysteriaa yhtään millään tavalla. Siihen aikaan ei edes ollut nykyisen kaltaista venäläisvihaa, kouluissa veisattiin kymmeniä kertoja vuodessa Uralin pihlajaa musiikkitunneilla ja niin paljon matkusteltiin seuramatkoilla paikkoihin mihin neuvostoaikana turistit ylipäänsä saivat mennä, varsinkin noihin mainitsemiini Mustanmeren rantalomakohteisiin.
Katsoitko viihde-elokuvia lainkaan kasarilla? Venäläiset oli aina pahiksia.
Ja neukkulomat ei nyt paljon mitään kerro. Sinne mentiin kauhistelemaan ja ostamaan halpaa viinaa.Neuvostoliitossa kävivät lomalla vain köyhät duunarit, jotka halvan vodkan takia eivät muistanut matkastaan mitään. Varakkaat kävivät jo silloin lomalla siellä missä nytkin, eli etelä-Euroopassa, Floridassa, Karibialla jne. Ainoa poikkeus on joku Dubai mihin ei kukaan täysijärkinen silloin vielä halunnut
Hee viivaaa espanjaaaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se omalääkäri oli, terveyskeskuksessa?
70-luvulla syntyneenä muistan sen miten lasten hampaat porattiin ilman puudutuksia. Mitä karmeinta, jopa haavat saatettiin tikata puuduttamatta.
Jostain syöpälasten kärsimyksistä en viitsi aloittaa edes (dokumentti Osasto 10).
Asioita on vaikea verrata. Syöpälapsilla on nyt paremmin, mutta toisaalta syövät koko ajan lisääntyvät, myös lasten syövät.
Ja 70-luvulla ei ollut niin paljon huonosti voivia teinejä kuin nykyään. Erityisesti tyttöjä. t. yläkoulun ope.
Teinien itsemurhia oli 70-80-luvuilla paljon enemmän kuin nykyään.
Nykyään saa masennuslääkkeitä ja se diagnosoidaan herkemmin. Tuolloin ei.
Jokainen uutisia seuraava tietää, miten paljon meillä on nuorten mt-ongelmia tänä päivänä, etenkin nuorten naisten mt-ongelmat ovat kasvaneet.-ohis
Mt ongelmat eivät ole kasvaneet, vaan ne diagnosoudaan useammin.
"1950-luvulla alkaneita neuvostomatkoja tehtiin tyypillisesti Leningradiin eli nykyiseen Pietariin, Neuvostoliittoon kuuluneeseen Tallinnaan ja Mustanmeren rannalle Jaltalle. Huippuvuodet koettiin 19701980-luvuilla, jolloin rajan taakse matkasi vuosittain jopa 300 000 suomalaista. "
300 000 suomalaisturistia vuosittain Neuvostoliitossa oli melkoinen määrä koko väkiluvusta, varsinkin kun Suomen väkilukukin oli vielä alle viisi miljoonaa. Ei siis ollut mikään marginaali-ilmiö matkailla Neuvostoliitossa.
Yle esitti radiossa vv. 1978-1985 Näin naapurissa - ohjelmaa, ei siis lietsottu mitään Neuvostoliittohysteriaa Suomen suurimman mielipidevaikuttajankaan taholta
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/09/05/nain-naapurissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se omalääkäri oli, terveyskeskuksessa?
70-luvulla syntyneenä muistan sen miten lasten hampaat porattiin ilman puudutuksia. Mitä karmeinta, jopa haavat saatettiin tikata puuduttamatta.
Jostain syöpälasten kärsimyksistä en viitsi aloittaa edes (dokumentti Osasto 10).
1. Kyllä, terveyskeskuksessa (joka oli maksuton).
2. Ainakin minulla puudutettiin. Neuvostoliitossako kasvoit?
Ohis, ei 70-luvulla kenenkään hampaita puudutettu, eikä terv.keskukset olleet ilmaisia, vaan maksettiin vuosimaksu ja niitä oli harvassa. Ja tämä Keski-Suomesta kaupungista.
Puudutusaineita aloitettiin käyttää joskus 80-luvulla, sitä ennen käytettiin "puudutuksessa" neilikkaa (mauste) jota pureskeltiin suussa.
Älä levitä tuollaista disinformaatiota. Totta kai hampaanpoistossa puudutettiin, ja pyydettäessä sai puudutuksen poraamiseenkin. Neilikkaa käytettiin varmaan joissain kotioloissa 40-luvulla!
Älä jaksa. Kysy joltain tuon ajan hammaslääkäriltä vaikka. Puuduttaminen etenkin porattaessa oli vielä varsin harvinaista, etenkin koulujen hammashoitoloissa. Lasten kipulääkitys oli kyllä muutenkin vielä tosi heikkoa. Esim. aiemmin mainitussa dokumentissa otettiin luuydinnäyte lapselta ilman kivunlievitystä.
Synnytysten hoito on toki vieläkin kivikaudella kun pitää olla luonnollista vaikka juuri mikään asia ei ole enää luonnollista. Jotkut naiset jopa haluavat sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se omalääkäri oli, terveyskeskuksessa?
70-luvulla syntyneenä muistan sen miten lasten hampaat porattiin ilman puudutuksia. Mitä karmeinta, jopa haavat saatettiin tikata puuduttamatta.
Jostain syöpälasten kärsimyksistä en viitsi aloittaa edes (dokumentti Osasto 10).
Asioita on vaikea verrata. Syöpälapsilla on nyt paremmin, mutta toisaalta syövät koko ajan lisääntyvät, myös lasten syövät.
Ja 70-luvulla ei ollut niin paljon huonosti voivia teinejä kuin nykyään. Erityisesti tyttöjä. t. yläkoulun ope.
Teinien itsemurhia oli 70-80-luvuilla paljon enemmän kuin nykyään.
Nykyään saa masennuslääkkeitä ja se diagnosoidaan herkemmin. Tuolloin ei.
Jokainen uutisia seuraava tietää, miten paljon meillä on nuorten mt-ongelmia tänä päivänä, etenkin nuorten naisten mt-ongelmat ovat kasvaneet.-ohis
Mt ongelmat eivät ole kasvaneet, vaan ne diagnosoudaan useammin.
Mistä tiedät? Voi niiden määrä olla kasvanutkin. Vertailukelpoisia lukuja ei vaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -74. Lapsuutta varjosti mm. kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko.
Minä olen saman ikäinen kuin sinä, eikä mitään jatkuvaa ydinsodan pelkoa ollut, kaikki puhuivat, että juuri se "kylmä sota" oli sitä, että kumpikaan suurvalta ei uskalla käyttää ydinpommeja koska sitten toinenkin käyttää, eli todellista pelkoa ei ollut.
Muistan kyllä sen, että Suomi oli niiden suurvaltojen sovittelijana, kokouksia voitiin pitää Suomessa koska Suomi oli puolueeton ja rauhallinen fiksu maa.
Ei kukaan mun luokkakavereista tai sukulaisista koskaan mun lapsuudessa ja nuoruudessa sanonut pelkäävänsä että tulee ydinsota. Ydinvoimalan kärventyminen ja saasteen leviäminen Suomeen oli toki paha juttu, mutta ei siitäkään mitään suurempaa paniikkia tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ydinsodan mahdollisuus oli todellinen (ja on vieläkin). Nixon alkoi Watergate-skandaalin seurauksena dokata ja yritti kännissä määrätä ydinasehyökkäyksen. Neuvostoliiton hälytysjärjestelmä puolestaan teki väärän hälytyksen, joka olisi voinut johtaa ydinsotaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Posti toimi hyvin, tuo omalääkärisi oli aika spesiaali juttu, paljonkohan vanhempasi maksoivat siitä.
Minä en muista mitään tulevaisuudenuskoa, vaan riitaisuutta. Joka paikassa oli poliittista vääntöä, pyrkimystä yhteiseen hyvään ei missään.
Kyllä tuo lääkärijuttu oli paremmin kuin nykyään, siis prusterveydenhuollossa. Itse olin terve enkä paljon lääkäreitä tarvinnut mutta esim äidin luona kävi kotilääkärikin pari kertaa. Vanhemmat olivat duunareita. Muutenkin teinin ja nuoren aikuisen näkökulmasta 70-80 luvut olivat ihan huippua. Ei nillitetty joka asiasta, Helsinki oli lintukoto verrattuna nykyiseen. Töitä oli niin paljon kuin jaksoi, oli kunnon sopparit ja palkat maksettiin, työolot olivat niin kuin sopparissa luki. Käytiin etelässä, tehtiin töitä ja opiskeltiin ja biletettiin. Hyvät muistot niiltä ajoilta, nykyään ei juuri taksilla uskalla ajaa.
Tuo on kyllä ollut ehkä totta Helsingissä, mutta ei muualla. En koskaan muista kuulleenikaan että lääkäri olisi käynyt kotona. Eikä todellakaan tavalliset duunarit 80-luvullakaan käyneet ulkomailla, vain ne hyvätuloiset. Ja työttömyyttäkin oli aina sen mukaan oli tehtaalla hyvin tilauksia vai ei. 70-luvulla taisi olla ihan suurtyöttömyyttäkin ja porukkaa lähti Ruotsiin töihin vielä 80-luvun puolellakin.
-74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydinsodan mahdollisuus oli todellinen (ja on vieläkin). Nixon alkoi Watergate-skandaalin seurauksena dokata ja yritti kännissä määrätä ydinasehyökkäyksen. Neuvostoliiton hälytysjärjestelmä puolestaan teki väärän hälytyksen, joka olisi voinut johtaa ydinsotaan.
Kyllä tuollaiset syyt on erittäin, erittäin epätodennäköisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kaikki syöpään sairastuneet tuttuni kuolivat. Setä 22-vuotiaaana imusolmukesyöpään, leikkikaveri 10-vuotiaana leukemiaan, kaverin äiti rintasyöpään. Naapuriperheen isä johonkin suolistosyöpään.
Joo, oli kaikki paremmin 🤦
Se nyt vielä puuttuisi että lääketiede ei olisi tässä välissä kehittynyt. Sen saaminen on kuitenkin vaikeampaa ja on vaarantunut.
Eli kyllä, silloin oli paremmin, mutta parempia hoitoja ei ollut v
Ehkä pääsi paremmin lääkärin vastaanotolle, koska 70-luvulla ikärakenne oli nuorta (suuret ikäluokat) ja Suomi menetti sodassa lähes parisataatuhatta ja saman verran oli sijoitettu kuntoutuskeskuksiin ja mielisairaaloihin, joita oli joka niemessä ja notkossa. Samoin vammaiset. Ja itsemurhat oli yleisiä. Ja satojatuhansia muutti työnperässä Ruotsiin, Saksaan jne. Myös elinikä oli lyhyt ja ihmisiä kuoli sairauksiin, kun ei ollut lääketiett. hoitoa.
Totta, oikeita vanhuksia oli vähän. Tanakkaa 60+ jonkun verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinsodan mahdollisuus oli todellinen (ja on vieläkin). Nixon alkoi Watergate-skandaalin seurauksena dokata ja yritti kännissä määrätä ydinasehyökkäyksen. Neuvostoliiton hälytysjärjestelmä puolestaan teki väärän hälytyksen, joka olisi voinut johtaa ydinsotaan.
Kyllä tuollaiset syyt on erittäin, erittäin epätodennäköisiä.
Mutta kuitenkin uhat olivat olemassa. Eräs Neuvostoliiton armeijan mies sai protokollan mukaisen rangaistuksen, kun esti ohjus/pommi-iskun Suomeen. Ilman tätä rohkeaa tekoa ei oltaisi nyt tässä.
Vierailija kirjoitti:
Ydinsodan mahdollisuus oli todellinen (ja on vieläkin). Nixon alkoi Watergate-skandaalin seurauksena dokata ja yritti kännissä määrätä ydinasehyökkäyksen. Neuvostoliiton hälytysjärjestelmä puolestaan teki väärän hälytyksen, joka olisi voinut johtaa ydinsotaan.
Tämä tapahtui jo vuonna 1969 ja tuskin sen ajan media on Suomessa mitään yksityiskohtaisempaa informaatiota asiasta antanut. Edelleen aiheena 1970-luvun alun lasten kokemukset millainen Suomi oli silloin heidän kokemanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -74. Lapsuutta varjosti mm. kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko.
Minä olen saman ikäinen kuin sinä, eikä mitään jatkuvaa ydinsodan pelkoa ollut, kaikki puhuivat, että juuri se "kylmä sota" oli sitä, että kumpikaan suurvalta ei uskalla käyttää ydinpommeja koska sitten toinenkin käyttää, eli todellista pelkoa ei ollut.
Muistan kyllä sen, että Suomi oli niiden suurvaltojen sovittelijana, kokouksia voitiin pitää Suomessa koska Suomi oli puolueeton ja rauhallinen fiksu maa.
Ei kukaan mun luokkakavereista tai sukulaisista koskaan mun lapsuudessa ja nuoruudessa sanonut pelkäävänsä että tulee ydinsota. Ydinvoimalan kärventyminen ja saasteen leviäminen Suomeen oli toki paha juttu, mutta ei siitäkään mitään suurempaa paniikkia tullut.
Minä olen vanhempi. Kyllä 1980- lukua leimasi ydinsodan pelko. Ja kun Tserhnobylin ydinvoimala räjähti, niin sen jälkeen pelotti vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin - meille kokeiltiin Pirkkala kokeilua. Ja joukko-oppia. Talvisota oli yksi sivu koulukirjassa.
meillä 90-luvulla skipattiin 2 maailmansota ja suomen sodat kokonaan. ja sen kyllä huomaa 30-39 vuotiaiden yleissivistyksessä.
-sori ohi aloitetun aiheen-
Vierailija kirjoitti:
En enää asu Helsingissä, mutta kävin sielä ihan kivan päiväkierroksen.
Oli niin kaunista ja puhdasta. Oodi-kirjasto oli todella kiva, samoin se puisto siinä kirjaston etuosassa. Lapset pelasi koripalloa ja kiipeili telineillä. Töölönlahti tuli ihan kävellen kierrettyä. Olympiastadionit tsekattua. Metrolla menin vanhojen muistojen siivittämänä päästä päähän - joka matka oli tuplasti pitempi kuin silloin vanhaan aikaan. Redissä kävin syömässä jne.
Kaikkialla oli puhdasta ja siistiä. Ainakin verrattuna niihin vanhoihin aikoihin. Ei enää narkkeja täynnä olevia makasiineja. Ei pultsareita joka pusikko täynnä. Ikivanhat tiiliset rötisköt ja tehtaat oli purettu kalasatamasta. Se oli hirveän rumaa seutua aikoinaan. Uusia rakennuksia loisti silmänkantamattomiin. Sekä ne kolme tornia.
Tampereella, Turussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Oulussa kiertäessä aika lailla samaa havaintoa.
Suomi alkaa etäisesti jo muistuttaa Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Islantia. Takamatkaltahan täällä ollaan lähdetty liikkeeseen. Tottakai vielä työtä on ja paljon. Mutta pikkuhiljaa muututaan saman veroisiksi.
En siis lähtisi nyt äkkiseltään väittämään, että asiat olisi yhtään mitenkään huonommin kuin 70-luvulla. Tai 80. Tai 90. Eiköhän siinä ole vain aika kullannut muistot. Vaikka kylässä ehkä olikin omalääkäri, niin osasiko se tehdä yhtään mitään muuta kuin kertoa tarinoita ja määrätä buranaa? Mihin postia nykyaikana enää tarvitaan? Pakettien kuljettamiseen, ne tulee edelleen ajallaan ja kotiovelle (ei muuten tullut kotiovelle silloin aikoinaan). Laskut voit vaihtaa e-laskuiksi ja loput maksaa sitten kun ne joskus tulee.
Päinvastoin. Ennen Helsinki oli paljon puhtaampi ja siistimpi. Nykyään se on likainen, rähjäinen ja suorastaan pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -74. Lapsuutta varjosti mm. kylmä sota ja jatkuva ydinsodan pelko.
Minä olen saman ikäinen kuin sinä, eikä mitään jatkuvaa ydinsodan pelkoa ollut, kaikki puhuivat, että juuri se "kylmä sota" oli sitä, että kumpikaan suurvalta ei uskalla käyttää ydinpommeja koska sitten toinenkin käyttää, eli todellista pelkoa ei ollut.
Muistan kyllä sen, että Suomi oli niiden suurvaltojen sovittelijana, kokouksia voitiin pitää Suomessa koska Suomi oli puolueeton ja rauhallinen fiksu maa.
Ei kukaan mun luokkakavereista tai sukulaisista koskaan mun lapsuudessa ja nuoruudessa sanonut pelkäävänsä että tulee ydinsota. Ydinvoimalan kärventyminen ja saasteen leviäminen Suomeen oli toki paha juttu, mutta ei siitäkään mitään suurempaa paniikkia tullut.
Se pelko velloi tietyissä ryhmissä kuten rauhanaatetta ajavissa järjestöissä. Kuitenkin, kun Reagan valittiin, alkoi pelko levitä myös laajemmalle. Ihan Syksyn Säveltä myöten. ( "Oi Reikani, Reikani, yhtä vain pyydän.")
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui matkan varrella?
Kokoomus pääsi hallitukseen. Tuloerojen kasvamista ei enää pidetty pahana asiana, mitä olisi yritetty estää.
Neuvostoliitto romahti ja talouteen stabiilisuutta tuonut idänkauppa sen myötä. Ajateltakoon tuosta valtiosta muuten mitä tahansa, niin kyllä se Suomen taloutta tuolloin auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä se omalääkäri oli, terveyskeskuksessa?
70-luvulla syntyneenä muistan sen miten lasten hampaat porattiin ilman puudutuksia. Mitä karmeinta, jopa haavat saatettiin tikata puuduttamatta.
Jostain syöpälasten kärsimyksistä en viitsi aloittaa edes (dokumentti Osasto 10).
Asioita on vaikea verrata. Syöpälapsilla on nyt paremmin, mutta toisaalta syövät koko ajan lisääntyvät, myös lasten syövät.
Ja 70-luvulla ei ollut niin paljon huonosti voivia teinejä kuin nykyään. Erityisesti tyttöjä. t. yläkoulun ope.
Teinien itsemurhia oli 70-80-luvuilla paljon enemmän kuin nykyään.
Psyykenlääkkeiden kulutus sen sijaan kasvanut räjähdysmäisesti.
Ja nyt moni erityisesti koulukiusattu tekee hidasta itsemurhaa istumalla koneella kotona somessa/pelaamassa ja syömällä itsensä pallonmuotoiseksi. Meidän koulukuraattori ihmetteli sitä, että on niin paljon tyttöjä nimenomaan, jotka ei mitenkään osaa nimetä sitä, mikä on huonosti. Että tosi vaikea terapeutinkin lähestyä asiaa, jos nuorella itsellään ei ole mitään hajua sitä, miksi on ahdistunut tai masentunut.
yksinhuoltajuus on myös lisääntynyt räjähdysmäisesti 70 luvulta.
Koronarokotteita saa hankittua myös EU.n ulkopuoliset maat, samoin maskeja voi ostaa ilman EU.ta.
Ihme oletus, että olisimme jossakin pussissa ilman EU.ta.