Olenko mielestänne outo, kun minulla ei oikeastaan ole yhtään ystävää? Kuitenkin esim. töissä olen paljon tekemisissä eri ihmisten kanssa (asiakkaat ja kollegat)
ja tulen hyvin toimeen muiden kanssa, eli en ole mikään erakko. Hyvänpäiväntuttujen kanssa vaihdan kuulumiset jne.
Mutta ei ole ketään, kenen kanssa voisi käydä esim. syömässä (paitsi työkavereiden kanssa työpäivinä) tai mennä johonkin matkalle tai muuta. Enkä välttämättä osaa edes kaivata sellaista seuraa, koska tilanne on ollut näin oikeastaan siitä lähtien, kun koulut loppui ja ns. koulukaverit jäi. Arkena tätä ei edes sillain huomaa, koska päivät menee töissä ja harrastukset on sellaisia, missä puuhailen yksin (liikunta ym). Nyt ehkä lomalla miettii, että ehkä olisi kiva vaikka reissuun mennä jonkun kanssa.
Mitä ajatuksia herättää?
Kommentit (22)
Mulla sama. On kyllä perhe, lapsetjoaikuisiaja omillaan. Lomilla reissaan ja tapaan vieraita ihmisiä. Ystävät puuttuvat elämästäni, tuttuja on.
Tämä pätee myös itseeni. Aikoinaan koulussa oli kiva olla kavereiden kanssa. Myös työssä olen mielestäni sosiaalinen. Mutta se on aina riittänyt itselleni. Vapaa-aikana viihdyn itsekseni tai perheeni kanssa, enkä kaipaa seuraa. Satunnaiset illanvietot tai muut juhlat isommassa rasittavat ja olen niiden jälkeen yleensä aika kuitti.