Lue keskustelun säännöt.
Tätäkö on mies isolla M:llä??
Hämmästynyt
08.07.2022 |
Pahoitteluni pitkästä viestistä, mutta ehkä joku jaksaa lukea edes osin...
Olen viestinyt epäsäännöllisesti erään miehen kanssa jo pari vuotta, ehkä silloin enemmän satunnaista kuulumistenvaihtoa. Tapasimme viimein livenä toukokuussa ja sen jälkeen viestienvaihto on ollut päivittäistä, soittelemme myös päivittäin lyhyesti. Pidimme tavatessamme heti toisistamme, ulkonäkö miellytti ja kaikki alkoi lupaavasti. Hän on hyvin periaatteellinen, mistä pidän ja on alusta alkaen sanonut, ettei etsi säätöä vaan kaipaa elämäänsä pysyvää suhdetta. Samat ajatukset siis kuin minulla.
Mies on lapseton 50v, minä 45v ja lapsia on, mutta se ei ole kuulema "ongelma" hänelle. Miehellä on tapoja ja jyrkkiä periaatteita, joita hämmästyin, mutta hän selittää ne miehisiksi piirteiksi. Itse pidän niitä ehkä hieman epäkohteliaina tai tylyinä.
Hän on selkeästi hyvin varovainen, kuitenkin hyvin dominoiva, ehkä myös aika mustavalkoinen monissa asioissa. Meidän "suhteemme" hän on määritellyt tarkkaan vain tapailuksi, ei tapailla muita, tutustutaan vain toisiimme, ei olla sinkkuja mutta ei myöskään varattuja, sitten sen näkee kehittyykö seurusteluksi asti.. Huomiota en häneltä juuri saa, ei koskaan kehuja tai mitään positiivista, ja syyksi sanoo, että ei koko ajan tarvitse tuoda esiin fiiliksiä eikä tarvitse olla lääppimässä, koska hän on mies isolla M:llä ja muunlaiset miehet on lapasia. Suhteessa pitää riittää, jos välittämisen kertoo pari kertaa viikossa, mustasukkaisuus on epänormaalia jne..
Olen käynyt kolmesti hänen luonaan, ensimmäisellä kerralla hän aikalailla nukkui ja vietin iltaa yksin, toinen kerta meni paremmin. Kerran myös yövyin hänen luonaan. Harmitti, ettei minulle tullut mieleeni ottaa omia eväitä mukaan, itse hän aina syö ja juo, ottaa limun jääkaapista tms, mutta minulle ei ole koskaan tarjonnut mitään. En sitten kehtaa mitään pyytäkään (vieraskoreus varmaan ja kuitenkin toisen kotona ollaan), itse taas olen aika vieraanvarainen.
Näemme yleensä pari kertaa viikossa (täysin hänen rytminsä mukaan) ja soittelemme kyllä päivittäin, mutta puhelut voi koskea mitä tahansa, päivän politiikkaa,
säätä tai uutisia lyhyesti, yleensä kertoo, miten hänen päivä on mennyt jne... On vaikea saada suunvuoroa ja minusta tuntuukin, ettei elämäni oikeasti kiinnosta häntä, hän ei edelleenkään muista mitään perheestäni, ei useinkaan edes kuuntele, kun kerron jotain minulle tärkeää. Usein tuntuu, että hän soittaa vain, jos hänellä on tylsää tai kaipaa juttuseuraa. Välillä laittaa viestissä jonkin pusuhymiön, välillä nimittää muruksi, sitten äkisti käytös on taas selvästi kylmempää ja tuntuu, että olen satunnaista seuraa tylsyyden ja yksinäisyyden keskellä. Tämä kylmää-kuumaa tuntuu todella raskaalta, pieniä murusia silloin tällöin, jolloin naiivi toiveeni herää. Tuntuu vaikealta ymmärtää, että hän on aiemmin syöksynyt muutaman kuukauden jälkeen suhteessaan yhteiseen taloprojektiin ja asuntolainaan. Varovaisuuden hän selittää tuon suhteen epäonnistumisena ja muun käytöksen miehisenä ja ongelma on vain minussa, jos ei miellytä.
Kaikesta huolimatta ja jollain kummallisella tavalla tämä mies on kuitenkin löytänyt tien sydämeeni. Tämä kylmyys vain vaivaa minua, minusta tuntuu, että olen varalla, jos parempaa sattuisi löytymään. Vai onko tämä kaikki todella vain maskuliinista ja kaikki on ok, kuten hän itse sanoo?! Olen yrittänyt jutella, ettei tuhlattaisi aikaamme, jos asiat ei vain tunnu kolahtavan meillä, mutta mies sanoo vain, että tapaillaan nyt ja katsotaan. En saa hänestä mitään irti. Onko jollakulla vastaavia kokemuksia jaettavaksi ja vertaistueksi?
Kommentit (60)
Jos haluat väen väkisin huonoon, alistavaan parisuhteeseen,niin odota edes, että lapsesi ensin kasvavat aikuisiksi ja muuttavat pois kotona. Älä anna heille sairasta mallia parisuhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näet sen pikkupojan.
Ei tarvi ruveta äidiksi.
Jos haluat, niin rupea.
Et voi ruveta aikuista kasvattamaan. Tai toki voit ja voit yrittää.
Mitä sinä haluat? Sehän se ydin on.
Voisiko olla viitteitä autismiin? Kertomasi mukaan...mies käyttäytyy todella "erikoisesti!" Ole varovainen!
Vierailija kirjoitti:
Ko miehellä taitaa olla ongelmia vähän joka on "saralla." Käytösongelmainen... hän on ilmiselvästi; miehisyys ja mitä se ylipäätään on; tuntuu hänellä olevan myöskin aika hakusessa. Outo tyyppi kaiken kaikkiaan; itse en tuhlaisi aikaani häneen...
Voi olla, että tuo joka saralla on vaan yksi juttu. Ei uskalla luottaa.
Ne joka saran ongelmat yleensä laukeaa, kun se yksi sara laukeaa. Yksi vaikuttaa kaikkeen.
Niin, ehkä
Aapee näkee sen potentiaalin.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla viitteitä autismiin? Kertomasi mukaan...mies käyttäytyy todella "erikoisesti!" Ole varovainen!
Kuin vaarallista autismi siis on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Olen alistuvaa sorttia ja kokenut väkivaltaa suhteissani. Minut on kasvatettu niin, että naisen tulee aina seisoa miehen rinnalla oli tilanne tai kohtelu mitä tahansa.
En ole mielestäni läheisriippuvainen, mutta toivoisin kyllä löytäväni itselleni kumppanin. Ehkä suurin ongelmani sietämisen lisäksi on, että minulla on taipumus antaa lukemattomia uusia mahdollisuuksia, ihan liikaa.
Nyt sitten rupeat heti kasvattamaan itse itseäsi. Minutkin kasvatettiin noin, mutta hankasin koko ajan vastaan ja kasvatin aikuisiällä itse itseni. Tuollaisen tollon kanssa en viettäisi päivääkään.
Voiko pöljempää olla :D Sekä aloituksen mulkkumasiina että akka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vertaistukea siihen, että suostuu vanhemmalla iällä hyväksikäytettäväksi?
Jos on illuusio toisesta, eikä väliä ole suhteella vaan just sillä illuusiolla ja sen elättämisellä, on turha kysyä, mitä toinen haluaa. Vastaus on: pillua. Koska et tunnu arvostavan itseäsi, hän ei sinua kauan siedä, vaan alkaa ehkä jopa halveksia. Ehkä ällötys sitten auttaa sinua, kun et muuten tajua.
"olen alistuvaa sorttia" (ap) - ÄLÄ LATELE ITSESTÄÄNSELVYYKSIÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rupees nyt aikuinen nainen vähän miettimään, mitä suustas päästät.
Kaikkea miehet kans sietää pillu vuoksi (jopa lahnan?) - käsittämätöntä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap, kertomasi ei kuulosta hyvältä tai sinun hyvinvointia tukevalta. Käytöstavat ja tunnetaidot eivät ole sukupuolisidonnaisia eli miehen on turha mennä miehisyytensä taakse. Hyvästä suhteesta tulisi saada iloa, kertomuksesi mukaan olet saanut päänvaivaa ja huonoa kohtelua. Sinä ansaitset parempaa <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla viitteitä autismiin? Kertomasi mukaan...mies käyttäytyy todella "erikoisesti!" Ole varovainen!
Kuin vaarallista autismi siis on?
Tapailu, seurustelu ja parisuhde mahd. autismia sairastavan henkilön kanssa saattaa olla hyvinkin ahdistavaa, syntyvien tunteiden kaaosta! Jos ei halua ehdoin tahdoin hakeutua tällaiseen tunteiden kaaokseen, kannattaa olla "varovainen"eikä hyökätä suinpäin suhteeseen......
Ei kai se autismi sinällään ole sen vaarallisempaa kuin mikään muukaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin alkoivat hälytyskellot soida. On sen verran erikoinen mies, että naisen jolla on lapsia pitää pysyä kaukana. Seurustele jos haluat tutustua hänen ongelmiinsa lähemmin, mutta vain omilla ehdoillasi, äläkä sekoita lasten elämää tähän suhteeseen. Tulee mieleen käytöksestä, että hän on ollut jossakin eristyksessä, poissa normaali kuvioista pitkään ja se vaikuttaa hänen käytökseensä. Hän salaa jotain. Kun tulee ensimmäinen asia jota et voi hyväksyä, ota jalat allesi. Ja sinne kämpälle jääkaapin kylkeen älä mene enää kärkkymään, nolo mies. Tapaatte vai julkisilla paikoilla.
Onko mies juntti?
Tuo miehistelyn korostaminen ja siihen liittyvät stereotypiat oudoksuttaa. Oikea alfa huomioisi sinut, ajattelisi koko yksikön parasta ja olisi sulle tuki ja lapsillesi tuki.
Pahoin tuntuu, että esim tuo ruoan säännöstelyyn liittyvä kontrollointi laajenee tulevaisuudessa muihinkin elämän osa-alueisiin.
Kannattaa olla tosiaan skarppina, ettet vaan huolimattomasti liuu vakavampaan suhteeseen ilman, että pelisäännöt ovat sinunkin puoleltasi selvät.
"Mies on 50v, lapseton."
Tuo kertoo jo riittävästi, kun ei ole kenellekään kelvannut lapsentekoon puoleen vuosisataan.
Juokse!
Olen nyt hissukseen ja varovasti katsellut tätä kuviota meillä, olen ottanut selvää Aspergerin oireista ja onhan miehen käytöksessä paljon siihen viittaavaa. Olen yrittänyt keskustella miehen kanssa, mitä tapahtui, kun kaikki kaipaus, ikävä ja vähänkään positiiviset ilahduttavat sanat/viestit katosi kuin seinään. Ei kuulema tarvitse koko ajan hokea, että olen tärkeä ja hän välittää, hän näyttää sen muutoin. Tosin ei kyllä nähdäkään kuin kerran tai kaksi viikossa. Hän kävi meillä sunnuntaina ja tapasi ensimmäistä kertaa esikoiseni ja tämän kihlatun. Odotin edes pientä halua tutustua, jutustelua, mutta mies istui täysin hiljaa sohvalla sanomatta sanaakaan, paitsi moit. Ei muuta. Se tuntui epäkohteliaalta.
Mies haukottelee koko ajan, on väsynyt ja siksi sanoo, ettei voida nähdä. On tosi paljon yksin kotonaan ja soittelee kitaraa. Jotenkin hänen käytös on kummallista, ääntelee ja mutustelee syödessään, murahtelee itsekseen, ei oikein hyväksy muiden mielipiteitä, ei tunne lainkaan mustasukkaisuutta, koska se ei ole kuulema normaalia, ei suostu tekemään yhdessä mitään, kun mikään ei kiinnosta. En saa enää yhtä pientä sanaakaan, mikä erottaisi yhteydenpidon kaverillisesta, ja silti hänen mukaansa olemme ns. pari. Ensimmäisen kuukauden aikana niitä tuli paljonkin.
Hänellä ei ole halua läheisyyteen eikä seksiin juurikaan. Hän viihtyy itsekseen ja alasti, hänen luona käytyäni pääsin todistamaan tämänkin. Söi aamiaisen yksin alasti sohvalla, kaikki aamutoimet täysin nakuna... Koin sen jopa kiusalliseksi. Mistä ihmeestä tässä on kyse?? Jos yritän jutella hienovaraisesti mm. tuosta huomioimattomuudesta, tietynlaisesta kylmyydestä, hän sanoo olevansa täydellinen tällaisena ja jos ei kelpaa, voit lähteä. Välittää kuulema, mutta ei se mitenkään näy. Olisin hänen kanssaan suhteessa varmasti todella yksinäinen.
Miksi ihmeessä kyselet enää, että missä tuossa on kyse? Olkoon ihan mistä vaan, sinuna pistäisin ukon estoon. Karmea äijä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kyselet enää, että missä tuossa on kyse? Olkoon ihan mistä vaan, sinuna pistäisin ukon estoon. Karmea äijä.
Nyt kun näitä erikoisuuksia ja kummallisuuksia on tullut eteen, olenkin alkanut kyseenalaistamaan kaiken. Se alkuajan ihastus on selvästi kaikkoamassa. Ehkä tässä on pitänyt kiinni juuri se alun rentous ja positiivisuus, oli silloin kohtelias ja huomaavainen, kokonaista 3-4 vkoa tosin. Tuo muutos tuli niin nopeasti, että olen hämmentyneenä vain koittanut ottaa siitä jotain selkoa ja yrittänyt asettaa näitä huomioita jonkinlaiseksi kokonaiskuvaksi. Ehkä naiivina mietin myös, voisiko muutos parempaan tapahtua myös yhtä nopeasti kuin muutos selvästi negatiivisempaan suuntaan...
Ko miehellä taitaa olla ongelmia vähän joka on "saralla." Käytösongelmainen... hän on ilmiselvästi; miehisyys ja mitä se ylipäätään on; tuntuu hänellä olevan myöskin aika hakusessa. Outo tyyppi kaiken kaikkiaan; itse en tuhlaisi aikaani häneen...