Lue keskustelun säännöt.
Millainen ihminen ei pelkää lainkaan kuolemaa ja jopa toivoo sitä?
07.07.2022 |
Pakko sanoa, että uskon hänen olevan täysin tosissaan. Toivoo kuolemaa avoimesti itselleen ja muille 😳
Kommentit (42)
Kyllä kuolema on ajatuksena helpotus, maallinen kärsimys loppuu. Toivon vain, että lähtö olisi kivuton ja nopea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö - minä. En tosin toivo sitä tosissani muille kuin itselleni. Mikä voisi olla parempaa kuin loppu ja unohdus? Elämä on _järkyttävää_!
EN mä pelkäää kuolemaa. Ei varmaan mun pappanikaan pelännyt. Oli eritttäin rauhallinen mies karjalan hiiitolasta ja selvisi kaikista sodista hengissä. Varmaan juuri silllä rauhallisuudella.
Se joka Sydämessään muistaa henkimaailman kaikenkattavan Rakkauden.
Vierailija kirjoitti:
EN mä pelkäää kuolemaa. Ei varmaan mun pappanikaan pelännyt. Oli eritttäin rauhallinen mies karjalan hiiitolasta ja selvisi kaikista sodista hengissä. Varmaan juuri silllä rauhallisuudella.
Tai kylllä varmasti pelkäsi muttta se rationaalisuus jätti sen pelon allleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on kaikilla edessä turha sitä on pelätä. Itse ainakin hommaan nopean lopun sitten kun terveys alkaa pettämään 30v päästä tai huomenna mistä sen tietää. Ellei eutanasiaa ole siihen mennessä laillistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN mä pelkäää kuolemaa. Ei varmaan mun pappanikaan pelännyt. Oli eritttäin rauhallinen mies karjalan hiiitolasta ja selvisi kaikista sodista hengissä. Varmaan juuri silllä rauhallisuudella.
Tai kylllä varmasti pelkäsi muttta se rationaalisuus jätti sen pelon allleen.
Se on varmasti juuri se elämän rajalllisuus ja se että miten arvostaan elämää siinä elämän ja kuoleman välimaaastossa tulee äärimmäisyyden kautta ymmärretyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen joka kokee, ettei ole mitään menetettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EN mä pelkäää kuolemaa. Ei varmaan mun pappanikaan pelännyt. Oli eritttäin rauhallinen mies karjalan hiiitolasta ja selvisi kaikista sodista hengissä. Varmaan juuri silllä rauhallisuudella.
Tai kylllä varmasti pelkäsi muttta se rationaalisuus jätti sen pelon allleen.
Se on varmasti juuri se elämän rajalllisuus ja se että miten arvostaan elämää siinä elämän ja kuoleman välimaaastossa tulee äärimmäisyyden kautta ymmärretyksi.
Sen takia justiiin kaikkea kirjallisuuutta ja taidettakin tarvitaan etttä kykenee käsittää asioita eri perspektiiveistä kun arjessa taas niin kaiikki on kiinni niiin voimakkaasti siinä ja läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka kokee, ettei ole mitään menetettävää.
Pitää oppia pelaaamaan elämässä. Vaikka nähdä miten negatiivisen kääntää positiiiviseksi, miten vaiikka haitat kääntää hyödyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka kokee, ettei ole mitään menetettävää.
Pitää oppia pelaaamaan elämässä. Vaikka nähdä miten negatiivisen kääntää positiiiviseksi, miten vaiikka haitat kääntää hyödyksi.
Että negatiiivisyys voi tuoda negatiivisuuutta ja positiivisuus taas rakentaa positiiivista ilmapiiriä ympärilleeen.
Aika monet vanhukset ovat väsyneitä elämään ja valmiita lähtemään. Näin omien sanojensa mukaan. Eivät tietenkään kaikki, mutta omassakin lähipiirissä näin on. Ovat toki jo eläneet pitkän elämän +90v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka kokee, ettei ole mitään menetettävää.
Pitää oppia pelaaamaan elämässä. Vaikka nähdä miten negatiivisen kääntää positiiiviseksi, miten vaiikka haitat kääntää hyödyksi.
Että negatiiivisyys voi tuoda negatiivisuuutta ja positiivisuus taas rakentaa positiiivista ilmapiiriä ympärilleeen.
Positiiivisuudella saadaan positiiivista energiaa kun taas negatiivinen energia lannistaaa ja vie enrgiaa.
Olen menettänyt elämäni kolme tärkeintä ja turvallisinta ihmistä. Heidän mukanaan paljon muutakin, joka tuntuu edelleenkin monella elämäni osuudella.
Vaikka olen selvinnyt surusta, tottunut heidän poissaoloonsa, rakentanut elämäni uudelleen ja näennäisesti voin hyvin ( olen siitä aidosti kiitollinen) en jostakin syystä osaa enää elää. Olen muuttunut niin paljon, että vaikka tunnen itseni vahvaksi ja teen mitä haluan tehdä, minusta vain puolet on mukana tässä hetkessä.
Kuolema tuli niin tutuksi suremisen myötä, että koen yhä turvallisuuden tunnetta sitä miettiessäni.
On hienoa olla pelkäämättä kuolemaa ja miten se joku päivä armahtaa minutkin.
Kaikki me ollaan vaan päästy tänne käymään ja sitten mennään takaisin sinne mistä tultiin, kotiin. Olemattomuuten ilman murheita. 100 vuoden päästä ei kukaan enää muista ihan kuin ei oltaisi muuta kuin nimi pitkässä luettelossa ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolemaa pelkää muut kuin uskovaiset.
Päinvastoin. Jeesukseen uskovana kuolemaa ei tarvitse pelätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kuolemaa pelkää muut kuin uskovaiset.
Päinvastoin. Jeesukseen uskovana kuolemaa ei tarvitse pelätä.
Kuolemanpelossa on kuitenkin pitänyt hölmö satu kehitellä mielenrauhan saamiseksi
Sellainen jolta on kuollut joku todella läheinen kuten oma lapsi?
Eihän kuolemaa pelkää muut kuin uskovaiset.