Lue keskustelun säännöt.
Koin jonkun zen-tilan aamulla. Kaikki näytti kauniilta, ihmeelliseltä ja sisällä oli rauhallinen olo. Katsoin maailmaa kuin lapsen silmin.
07.07.2022 |
Ei siis mitään mullistavaa, että olisin nähnyt fyysisen olomuodon eri tavalla. Vaan suhtautumiseni oli siihen erilainen.
Näin auringonsäteet asfaltilla, vihreät puut ja tyynen järven, märän kiiltävän raitiovaunujen raiteen. Siis näen näitä usein, päivittäin mutta tänään ne olivat kauniin, ihmeellisen näköiset. Kaikki oli hetkessä upean näköistä ja oli ihana olla ja katsoa. Pääsin lapsuuden tunteeseen takaisin kun asiat olivat vain ihmeellisiä sellaisenaan.
Koko hetki kesti ehkä 5-10 min kun istuin bussissa. Noustuani olin jo työasioissa mielessäni.
Minulle on muutenkin tapahtunut sisäisesti jotain. Kohtelen itseäni paremmin, en tiedä. Minä pidän elämästä ja yritän elää tietoisemmin.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Psykiattri freudilla on sellainen sanonta.
Me eletttiin yäsäriä. Swarzenegger eli lihaksilla mahdolllisimman paljon rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivoverenkiertohäiriö.
Oletko tosissasi?
Se tosin ehkä selittäisi huonon olon mikä minun tällä hetkellä on ja ankaran väsymyksen viime aikoina. Ei kuitenkaan mitään aivoverenvuotohäiriön klassisia oireita.
Sisäisesti olen muutenkin muuttunut. Ajatusmaailmani sekä olemukseni. Olen tehnyt tietoisesti töitä sen eteen ja kuunnellut oppeja. Ollut läsnä.
Tuskin tämä fysiologista on.
Ap
Tietoisuustasosi on noussut, olet ns. valaistunut enemmän - todella hyvä merkki! Jatka samaa polkua, niin sanotaan, että "Lasten kaltaisten on Taivasten Valtakunta" ja se on mahdollista saada Maan päällekin. Pieniä ja isoja ihmeitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli lievä verisuonipurkauma aivoissa
Olet vanhentunut?
Mutta itsellekin tulee joskus ihan ihmeellisiä onnen tunteita. Esim. kun olin perheen kanssa aurinkoisena päivänä järvessä uimassa. Lapset leikki keskenään jotain sukellusleikkejä. Mies ajelehti uimapatjan päällä jossain kaukaisuudessa ja nukkui siinä. Itse uin lasten läheisyydessä ees taas. Olin jotenkin järkyttävän onnellinen ja elämä oli siinä hetkessä aivan ihanaa. Oli hauska myös kuunnella lasten naurua. Oi kunpa tuon onnen tunteen voisi jotenkin varastoida ja kaivaa esiin marraskuun pimeinä tunteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuustasosi on noussut, olet ns. valaistunut enemmän - todella hyvä merkki! Jatka samaa polkua, niin sanotaan, että "Lasten kaltaisten on Taivasten Valtakunta" ja se on mahdollista saada Maan päällekin. Pieniä ja isoja ihmeitä tapahtuu.
Kiitos! Oletko itse samalla polulla ja koetko elämäsi millaiseksi? :)
Tämä on aika ihanaa, jännittävää ja oma salaisuuteni. Haluan ympärilleni hyvää, olen useina aamuina onnellinen ja levollinen.
Tunnen kiitollisuutta. Tänään kun koin tuon hetken, niin olin erittäin kiitollinen, lähes tulkoon se tilanne kosketti minua niin, että joudun kyyneleen pidättelemään.
Nautin hetkestä. En kuitenkaan pysy tietoisena enkä tällaisessa tilassa kovin kauaa, sillä kun alkaa työt, uppoudun sinne, maallisempiin asioihin.
Enkä tietenkään koe tätäkään huonona asiana, ylipäätänsä olen rauhallisempi ja hyväksyvämpi, etenkin itseäni kohtaan mutta myös muita. Olen ollut ennen itselleni todella kriittinen, siksi on kiehtovaa elää tätä aikaa.
Olla itsensä puolella ja tuntea oma rakastavainen puoli, sitä haluaa jakaa muillekin.
Olen saanut uskomattoman hyviä asioita elämääni, ihmiset ovat tuoneet lahjoja, kiitelleet jne. Tiedä johtuuko se tästä mutta monia asioita on mennyt parempaan.
Uskon myös itseeni täysillä. Elän samaistun muihin ja olemiseen, siksi on niin helppoa ajatella pystyvänsä mihin haluaakin ryhtyä.
Ei ole enää samanlaisia esteitä.
En kuitenkaan tiedä mihin pyrin vai pyrinkö mihinkään. Minusta tämä on alkanut tuntumaan enemmänkin seikkailulta ja mielenkiintoiselta elämältä, missä voi tapahtua mitä vain ja kunhan muistan katsoa asioita laajemmin, syvemmältä.
En tiedä mihin tämä minut vielä vie.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet vanhentunut?
Mutta itsellekin tulee joskus ihan ihmeellisiä onnen tunteita. Esim. kun olin perheen kanssa aurinkoisena päivänä järvessä uimassa. Lapset leikki keskenään jotain sukellusleikkejä. Mies ajelehti uimapatjan päällä jossain kaukaisuudessa ja nukkui siinä. Itse uin lasten läheisyydessä ees taas. Olin jotenkin järkyttävän onnellinen ja elämä oli siinä hetkessä aivan ihanaa. Oli hauska myös kuunnella lasten naurua. Oi kunpa tuon onnen tunteen voisi jotenkin varastoida ja kaivaa esiin marraskuun pimeinä tunteina.
No ovat ihania hetkiä, elämä pysähtyy ja on juuri siinä. Kaikki on hyvin juuri nyt hetkessä.
Olen vanhentunut hieman. Olen kokenut kyllä erikoisia hetkiä 22-vuotiaasta lähtien, unohtaen välillä kaiken sen. Välillä ollut enemmän hereillä, välillä en lainkaan.
Hiljalleen olen syvemmälle mennyt henkisen opin mukana. Joskus on kausia kun en ole lainkaan tietoinen näistä asioista, elämässä on jotain muuta opetettavaa ja sitten matka taas jatkuu näiden asioiden parissa syvemmin. . Aina löydän uuden näkökulman katsoa tätä kaikkea ja opin lisää vaikka sanoma on periaatteessa sama. Nyt olen 27-vuotias.
Ap
Psykiattri freudilla on sellainen sanonta.