Täytyykö teistä aina olla hyvän aterian päätteeksi jälkiruoka?

Ei. Kuka muka syö jotain jälkiruokaa?

Mä en kyllä joka ikinen päivä voisi syödä jälkiruokia. :) Lasken ne herkkukategoriaan ja säästän ne viikonlopuille.

Kyllä se aika kiva on, muttei nyt aivan täysin välttämätön. Meillä jälkiruoka on tyypillisesti vaikka yksi suklaakonvehti.

Sellaisista perinteisistä suomalaisista jälkiruoista en välitä yhtään; ne ovat enemmän laitosruokalounaalle sopivia mahantäytteitä. Tarkoitan siis näitä kiisseleitä, rahkoja sun muita.

Ei tarvi olla. Ei meillä ainakaan ole, eikä varmaan missään tuttavaperheissäkään. Nyt kesällä kyllä saatan ottaa jäätelöä ja keittää kahvit sen kanssa, mutta vasta joskus tunti aterian jälkeen. 

Juhlapyhinä ja sitten asia erikseen. 

Kun olin lapsi, meillä oli joka aterialla jälkiruoka. Usein se oli joku marjakiisseli, vispipuuro tai sekahedelmäsoppa. Oli myös uuniomenoita, pannaria, köyhiä ritareita, lettuja, pappilan hätävaraa, pullavanukasta,vesipuolukoita jne. Ja jos joskus ei oltu tehty mitään jälkiruokaa, niin sitten keitettiin kaakaota ja tehtiin hilloleipiä.

Ei meillä ole kun harvoin eikä ravintolassakaan tilata kun joskus. Hyvä ruoka riittää.

Itse pidän kahvista jälkiruokana. Jokin pikku juttu mukana. Hyvä keksi, pieni suklaapala tms.

Ei tarvi olla. Mies kokki ja tehnyt yleensä aina jälkiruoan valmiiksi ja jos ei ole tehnyt, niin sitä ei ole. Itse en tee, koska en oikeasti osaa tehdä ja sellanen ei ole minulle tärkeää. Mutta syön jos on.

Meillä ei ole koskaan jälkiruokaa. Ei ole eded tullut mieleen, että pitäisi olla.

Minä haluan aina ruoan päälle jotain pientä makeaa. Ei sitä tarvitse kutsua jälkiruoaksi, mutta kyllä makea juttu kruunaa hyvän aterian ja tekee hyvää myös ruoansulatukselle.

Kuulema rikkaat syö jälkiruoan ensin ja sitten pääaterian. Rikkaat ovat maailmanparhaat tekemään ruokaa, sen takia tarjoiljat ja ravintolan kokit moittivat rikasta ihmistä ravintolassa koska he ovat kateellisia rikkaan ihmisen tavasta ravita itseään.

Kun syöt jälkiruoan ensin ja pääaterian sen jälkeen niin tämä kitkerä pääateria tasoittuu elimistössä tasapainouseksi ravinnoksi toisin kuin jos syö jäkkiruoan ruuan jälkeen niin se jälkiruuan makea voi vallata kehon.

Rikkaat ihmiset rakastavat itseään ja he tutkivat omaa kehoa jatkuvasti ja tekevät ratkaisut oman terveyden tasapainottamiseksi eikä he katso miten muut tekisivät.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin lapsi, meillä oli joka aterialla jälkiruoka. Usein se oli joku marjakiisseli, vispipuuro tai sekahedelmäsoppa. Oli myös uuniomenoita, pannaria, köyhiä ritareita, lettuja, pappilan hätävaraa, pullavanukasta,vesipuolukoita jne. Ja jos joskus ei oltu tehty mitään jälkiruokaa, niin sitten keitettiin kaakaota ja tehtiin hilloleipiä.

Tällöin pääateria oli varmasti hyvin niukka, eikö vain?

Luettelemasi jälkiruoat ovat hyvin täyttäviä kaikki.

En syö koskaan jälkiruokaa. En pidä makeasta.

Jälkiruoka kruunaa aterian.

Jos vähän parempaa ruokaa laittaa niin kyllä siihen mielestäni kuuluu myös jälkiruoka.

Mutta ei siis joka aterian jälkeen.

En yleensä jaksa ruuan jälkeen syödä enää yhtään mitään, joten tulee harvemmin syötyä jälkiruokaa.

Ilman muuta pitää olla jälkiruoka. Ravintolassa pitää alku- ja pääruoka olla mitoitettu sen mukaan, että jaksaa vielä syödä jälkiruuankin. Se on ateriakokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluan aina ruoan päälle jotain pientä makeaa. Ei sitä tarvitse kutsua jälkiruoaksi, mutta kyllä makea juttu kruunaa hyvän aterian ja tekee hyvää myös ruoansulatukselle.

Huutonaurua.

Vierailija kirjoitti:

Kuulema rikkaat syö jälkiruoan ensin ja sitten pääaterian. Rikkaat ovat maailmanparhaat tekemään ruokaa, sen takia tarjoiljat ja ravintolan kokit moittivat rikasta ihmistä ravintolassa koska he ovat kateellisia rikkaan ihmisen tavasta ravita itseään.

Kun syöt jälkiruoan ensin ja pääaterian sen jälkeen niin tämä kitkerä pääateria tasoittuu elimistössä tasapainouseksi ravinnoksi toisin kuin jos syö jäkkiruoan ruuan jälkeen niin se jälkiruuan makea voi vallata kehon.

Rikkaat ihmiset rakastavat itseään ja he tutkivat omaa kehoa jatkuvasti ja tekevät ratkaisut oman terveyden tasapainottamiseksi eikä he katso miten muut tekisivät.

Unohdin lisätä että henkisesti rikkaat.