Havaintosi lapsen käytöksestä, jota pidit outona?
Minä näin kerran kaupassa tytön, ehkä alle 10 v (hintelä, vaikea arvioida) joka pyöritteli käsissään persimonia (oranssi pehmeämaltoinen hedelmä) ja lopuksi tunki siihen etusormensa kärjen.
Eilen kaupassa noin klo 22:45 ja nainen selitti kassalle jotain syntymäpäiväjuhlien täydennyksestä, jos oikein kuulin. Hän osti energiajuomia tms. ja mukana oli toinenkin henkilö; en vielä tällöin kiinnittänyt heihin paljon huomiota. Olin pakkaamassa ostoksiani. Havaitsin sivusilmällä, että minut kiersi pienikokoinen miespuolinen henkilö, jonka liikkumistapa oli hoiperteleva. Varauduin humalaiseen. Yhtäkkiä tämä henkilö perääntyi ostosten luota, ja poimi maasta pallomaiseksi rypistetyn ostoskuitin - tällöin huomasin henkilön olevan lapsi/nuori - jolla hän samantien "naarmutti" sääreään nilkasta pohkeen puoleenväliin asti. Tämän tehtyään hän siirtyi suoraan takaisin ostosten pariin. Pidin tätä yhtäkkistä tekoa erittäin outona.
Kommentit (77)
Olkaa armollisia "raiskatuille raiskareille".
Fyysinen raiskaus - ULTIMATE revenge...
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen raiskaus - ULTIMATE revenge...
Kosto on tietysti omalle äidille, ei uhrille. Siis viime kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus jää huoli, mutta mitä voin edes sanoa. Kirjastossa oli äiti usean lapsen kanssa. Olin tietokoneella, ja äiti lapsinern asettautui siihen lähelle taakse. Kun vilkaisin sinne, äiti mitä ilmeisimmin halusi seurata koneenkäyttöä, virnisti silleen rumasti ja epäilyttävästi. Mutta ei se ollut mikä huolestutti, vaan hänen jo aika iso, ehkä noin 10-vuotias tyttö, joka pisti peukalon suuhun ja alkoi tehdä nopeita kyykkyliikkeitä silmöt ymmyrkäisinä. Muut lapset vain tuijottivat hiljaa. Tyttö tuntui pelkäävän minun reaktiota, minähän siinä kumma olin. Lopetti kyykistelyn kun en sanonut mitään. Tuntui että perheessä on jotain vialla, tuli suoraan sanoen jopa hyväksikäyttöepäily.
Tästä tuli mieleen eräs tietämäni pirkanmaalainen perhe, sekä lasten että äidin käytöksestä. Lapset olivat lähes pelottavan totisia ja vain tuijottivat muita ihmisiä silmät suurina eivätkä vastanneet mitään, jos heille sanoi jotain. Äidillä oli outo tapa virnistellä muille aikuisille maanisen näköisesti, etenkin kun hän oli ojentanut jotakuta lapsistaan. Äiti myös räyhäsi lapsille muidenkin kuullen siihen malliin, etten voinut olla miettimättä, mitä kodin seinien sisäpuolella mahtaa tapahtua, etenkin kun lapset olivat niin hiljaisia ja totisia. Silloin nuorimmainen oli vauvavuotensa ajan iloinen ja nauravainen, mutta kun näin hänet vähän päälle 1-vuotiaana, hänkin oli samalla tavalla totinen kuin isommat sisarukset. Nyttemmin perheeseen on syntynyt kuulemani mukaan ainakin yksi lapsi lisää.
Vierailija kirjoitti:
Se on vähän sama tunne, kun liikut yksin pimeällä syrjäseudulla, ja yhtäkkiä huomat pienen porukan vieraita ihmisiä; vaistomainen reaktiosi on juosta heitä päin.
Ehkä sinun ja kolmen peukuttajan mielestä, mutta kyllä me muut jatketaan sitä matkaa omaan suuntaamme eikä tule tuollaisia vaistomaisia reaktioita.
Ihme ketju tosiaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus jää huoli, mutta mitä voin edes sanoa. Kirjastossa oli äiti usean lapsen kanssa. Olin tietokoneella, ja äiti lapsinern asettautui siihen lähelle taakse. Kun vilkaisin sinne, äiti mitä ilmeisimmin halusi seurata koneenkäyttöä, virnisti silleen rumasti ja epäilyttävästi. Mutta ei se ollut mikä huolestutti, vaan hänen jo aika iso, ehkä noin 10-vuotias tyttö, joka pisti peukalon suuhun ja alkoi tehdä nopeita kyykkyliikkeitä silmöt ymmyrkäisinä. Muut lapset vain tuijottivat hiljaa. Tyttö tuntui pelkäävän minun reaktiota, minähän siinä kumma olin. Lopetti kyykistelyn kun en sanonut mitään. Tuntui että perheessä on jotain vialla, tuli suoraan sanoen jopa hyväksikäyttöepäily.
Tästä tuli mieleen eräs tietämäni pirkanmaalainen perhe, sekä lasten että äidin käytöksestä. Lapset olivat lähes pelottavan totisia ja vain tuijottivat muita ihmisiä silmät suurina eivätkä vastanneet mitään, jos heille sanoi jotain. Äidillä oli outo tapa virnistellä muille aikuisille maanisen näköisesti, etenkin kun hän oli ojentanut jotakuta lapsistaan. Äiti myös räyhäsi lapsille muidenkin kuullen siihen malliin, etten voinut olla miettimättä, mitä kodin seinien sisäpuolella mahtaa tapahtua, etenkin kun lapset olivat niin hiljaisia ja totisia. Silloin nuorimmainen oli vauvavuotensa ajan iloinen ja nauravainen, mutta kun näin hänet vähän päälle 1-vuotiaana, hänkin oli samalla tavalla totinen kuin isommat sisarukset. Nyttemmin perheeseen on syntynyt kuulemani mukaan ainakin yksi lapsi lisää.
Minäkin olen nähnyt vastaavia tilanteita. Lapset tuntuvat olevan kauhusta jäykkiä, aivan kuin ajattelisivat: mitä on lupa ajatella, mitä on lupa tuntea? Millainen liikkuminen on sallittua? (Minusta on siis näyttänyt, että he tuntevat jotain sen sijaan, että olisivat paatuneita.) Liikkeet ovat jäykkiä ja niissä ilmenee välillä jotain korjaavaa, kun pakko liikkua se on hätäistä ja siinä on eipäs-sittenkään -piirteitä, aivan kuin välillä tulisi epävarmuus siitä onko liikerata varmasti sallittu.
Ja sitten just se tuijotus yhdistettynä siihen pelokkaaseen olemukseen.
Äidillä näyttää olevan psyykkisesti ALITUINEN "NISKAOTE" kun hän ohjaa lapsia paikassa, jossa on käyttäydyttävä mallikelpoisesti. (Joskus kyseessä näyttää olevan vain villi lapsi, jota molemmat vanhemmat kontrolloivat katkeamattomasti, mutta en tarkoita niitä tapauksia.) Harvoin tohdin katsoa suoraan, millaisia ilmeitä äidillä on. Mutta voin kuvitella, että olisi se duping delight:"The pleasure of being able to manipulate someone, often made visible to others by flashing a smile at an inappropriate moment." Wikipedia (Sitten on niitäkin, jotka ohjaavat voimakkaasti kai enemmän lasten hyvää ajatellen, silleen vakavasti. En tarkoita heitäkään tässä yhteydessä.)
Mulle on jääny morkkis eräästä tapauksesta vuonna 2020 talvella/alkukeväällä. Olin kirjastossa, ja siellä oli minulle tuntematon äiti, jolla oli mukanaan pieni tyttö sekä vauva kaukalossa. Kiinnitin huomiota siihen, että vauvan ääntely ei ollut normaalia. Äiti meni vauvan kanssa lastenhoitohuoneeseen ja sieltä alkoi kuulua KARMEITA vauvan ääniä - aivan kuin vauvalla olisi kurkussa karamelli jumissa, enkä tarkoita että olisi tukehtumassa vaan että ääni kuulosti samaan aikaan sekä hätähuudolta että tukahdetulta, sairaalloisella tavalla. Enhän minä tietenkään tiedä, miltä se ihminen normaalisti kuulostaa. Ääntely loppui kuin seinään ja muutaman sekunnin päästä siitä äiti verkkaisesti poistui kirjastosta täysin hiljaisen vauvan kanssa. Tuli vaan sellainen olo, että "mitä jos".
Tekisi mieli kysyä, voiko jotenkin auttaa, mutta tuskin kukaan apua huolii VARSINKAAN jos kyseessä olisi väkivallantekijä.
Onko tässä ketjussa kaikilla kaikki hyvin?
Olin tulossa kertomaan hassua tarinaa mutta ei se nyt oikein sovi tähän kauhugalleriaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus jää huoli, mutta mitä voin edes sanoa. Kirjastossa oli äiti usean lapsen kanssa. Olin tietokoneella, ja äiti lapsinern asettautui siihen lähelle taakse. Kun vilkaisin sinne, äiti mitä ilmeisimmin halusi seurata koneenkäyttöä, virnisti silleen rumasti ja epäilyttävästi. Mutta ei se ollut mikä huolestutti, vaan hänen jo aika iso, ehkä noin 10-vuotias tyttö, joka pisti peukalon suuhun ja alkoi tehdä nopeita kyykkyliikkeitä silmöt ymmyrkäisinä. Muut lapset vain tuijottivat hiljaa. Tyttö tuntui pelkäävän minun reaktiota, minähän siinä kumma olin. Lopetti kyykistelyn kun en sanonut mitään. Tuntui että perheessä on jotain vialla, tuli suoraan sanoen jopa hyväksikäyttöepäily.
Tästä tuli mieleen eräs tietämäni pirkanmaalainen perhe, sekä lasten että äidin käytöksestä. Lapset olivat lähes pelottavan totisia ja vain tuijottivat muita ihmisiä silmät suurina eivätkä vastanneet mitään, jos heille sanoi jotain. Äidillä oli outo tapa virnistellä muille aikuisille maanisen näköisesti, etenkin kun hän oli ojentanut jotakuta lapsistaan. Äiti myös räyhäsi lapsille muidenkin kuullen siihen malliin, etten voinut olla miettimättä, mitä kodin seinien sisäpuolella mahtaa tapahtua, etenkin kun lapset olivat niin hiljaisia ja totisia. Silloin nuorimmainen oli vauvavuotensa ajan iloinen ja nauravainen, mutta kun näin hänet vähän päälle 1-vuotiaana, hänkin oli samalla tavalla totinen kuin isommat sisarukset. Nyttemmin perheeseen on syntynyt kuulemani mukaan ainakin yksi lapsi lisää.
Näihin ehkä harvempi kiinnittää huomiota, verrattuna tavallista aktiivisempiin lapsiin.
Esimerkkitapauksista pelokkaista tulee mieleen ketju hiljaisisten lasten käytöstä tukioppilaina tarhoissa ja kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkitapauksista pelokkaista tulee mieleen ketju hiljaisisten lasten käytöstä tukioppilaina tarhoissa ja kouluissa.
"Koulupsykologina mua suututtaa kun hiljaisia oppilaita käytetään häiriköiden tukioppilaina" https://www.vauva.fi/keskustelu/4603337/koulupsykologina-mua-suututtaa-…
Hyvä aloitus mutta sekopäät on pilanneet ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nipistely, raapiminen, läpsiminen... scratching fetish.
https://drmarkgriffiths.wordpress.com/tag/scratching-fetish/
Mulla on tää. Kunhan hyttynen on pistänyt...
Kaverin vanhin lapsi. Kaataa pienemmät kumoon ja hymyilee jäisesti päälle. Tai nauraa kun ne käu itkemään. Pahoinpitelee niitä kun vanhemmat ei näe ja välillä ihan näkösälläkin ovelasti. Omanikin pelkäävät, vaikka meillä on lapset vanhempia.
Vanhemmat ihmettelevät kun ei ole kavereita.
Ja koulu tehnyt lasuja.
En mä kehtaa sanoa että ei vaikuta ihan normaalilta. =/
Tämä vauvana syntynyt uskomus (tarve olla itse se "raiskaaja") on enemmän tai vähemmän elinikäinen.