Jos ihminen joutuu pakkohoitoon, mihin hänen kissansa laitetaan?

Pakkohoitoon tietysti!

Eläinsuojaan. Jos tietää, että hoidosta pääsee pois ja ihminen pystyy huolehtimaan kissasta, eläinsuojeluyhdistys voi - huom siis VOI, tämä on hyvin yhdistyskohtaista - auttaa etsimään kotihoitopaikan. Jos näyttää siltä, että hän ei pysty hoitamaan, koetetaan etsiä pysyvä uusi koti, mutta tähän pitää tietysti olla henkilön suostumus. Joskus omaiset tai muut läheiset ottavat yhteyttä ja kertovat, ettei henkilö kykene huolehtimaan lemmikistään. Nämä on vaikeita tilanteita, kun aina ei voi olla varma, mikä on totuus. 

Tapetaan, ja omaisuus takavarikoidaan valtiolle.

Toivottavasti on sukulaisia tai naapureita jotka auttavat eläin parkoja johonkin etteivät kuole nälkään tai janoon.

Sama tilannehan on aina, kun yksinäinen lemmikinomistaja joutuu äkillisesti osastolle sairaalaan. Ensisijaisesti läheiset hoitaa lemmikit.

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

Kyllä meillä viranomainen on kertonut tai osastolta on soitettu, että tilanne on tämä.

Jos läheiset eivät tule hoitamaan, kissa voidaan lopettaa.

Minun lemmikkini olisi lopetettu, mutta onneksi vanhempani tulivat hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

Kyllä meillä viranomainen on kertonut tai osastolta on soitettu, että tilanne on tämä.

Hienoa, että jossain homma toimii paremmin.

Äitini tapauksessa homma meni niinkuin ylläkirjoitan, eli mistään ei saanut selville missä on, kauanko, vai eikö ole. Ilmestyi taas lopulta vaan takaisin kotiin. Tai ei, kerran oli vuokrannut oman kämpän ja mennytkin sinne, ja kesti viikkoja että otti yhteyttä. Eli omien harhojensa vallassa, pitäen niitä totena, ja me oltiin ilkeitä ja pahoja kun väitettiin muuta. Mistään ei saanut selville myöskään, olisiko jotain lääkärikäyntejä tai lääkitystä. Asui kuitenkin isäni kanssa yhdessä, eli katastrofaalinen tilanne kun toinen vaan katoaa, ja kun tulee takaisin, ei tiedä mitä lääkkeitä vetää yms.. En käsitä, miten isäni tuota jaksoi pari vuosikymmentä.

Homma ratkesi vasta, kun äitini myös dementoitui ja lopulta pääsi ympärivuorokautisen hoivan palvelutaloon. Huh, se oli pitkän painajaisen loppu.

Olen psykalla töissä ja kyllä meillä aina kysytään uudelta potilaalta, onko hänellä lemmikkieläimiä ja kuka niistä huolehtii, jos on kyseessä yksin asuva ihminen. Lemmikin hoito järjestetään yleensä yhteistyössä potilaan kanssa (omaiset, naapurit, eläinsuojelueläinlääkäri), eli kyllä se kuuluu myös viranomaisellekin tässä tapauksessa. Vaikka potilas olisi miten sekaisin tahansa sairaalaan tullessaan, on hänellä usein kova huoli lemmikistään. Eläin voi olla psyykkisesti sairaalle ihmiselle elämän tärkein asia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

Jaa meinaat että sairaalasta pitäisi soitella sinne sun tänne, että teidän Marja-serkku on nyt pakkohoidossa meillä. Voisitko pyytää huoltomiestä avaamaan oven ja mennä hoitamaan Mirri-kissaa? Te kun asutte niin lähellä.

Hyvä vaan että viranomaiset pitävät suunsa kiinni normaaleissa työtilanteissa. Se on katsos heidän varsinaista työtään, vaikka juoruilu olisi ennen vanhaan asiaan kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

entäs henkilö, kenellä ei ole omaisia tai tuttavia tuossa tilanyteessa? Löytyykö se kissa sitten x ajan kuluttua matoisena raatona sieltä kotoa, jos kerran omistaja katoaa laitokseen, ja viranomaiset ei puutu?

Vierailija kirjoitti:

Olen psykalla töissä ja kyllä meillä aina kysytään uudelta potilaalta, onko hänellä lemmikkieläimiä ja kuka niistä huolehtii, jos on kyseessä yksin asuva ihminen. Lemmikin hoito järjestetään yleensä yhteistyössä potilaan kanssa (omaiset, naapurit, eläinsuojelueläinlääkäri), eli kyllä se kuuluu myös viranomaisellekin tässä tapauksessa. Vaikka potilas olisi miten sekaisin tahansa sairaalaan tullessaan, on hänellä usein kova huoli lemmikistään. Eläin voi olla psyykkisesti sairaalle ihmiselle elämän tärkein asia.

Niinhän noille usein on. On väärin käyttää eläviä olentoja hullujen terapialeluina. Usein eivät huolehdi kovin hyvin lemmikeistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

entäs henkilö, kenellä ei ole omaisia tai tuttavia tuossa tilanyteessa? Löytyykö se kissa sitten x ajan kuluttua matoisena raatona sieltä kotoa, jos kerran omistaja katoaa laitokseen, ja viranomaiset ei puutu?

Onko se siinä tilanteessa isoin murhe?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu viranomaisille.

Jos ihmisellä on läheisiä JA saa heihin yhteyden, he hoitavat miten hoitavat. Jos on yksin, niin lemmikille käy huonosti tuollaisessa tilanteessa. Tosin, tilanne ennen pakkohoitoa voi olla ollut mitä vaan, niin eiköhän lemmikille ole jo käynyt huonosti ennen tuota, pahimmillaan. Ikäviä tilanteita.

Käytännössähän ihminen vaan katoaa tuollaisessa tilanteessa. Viranomaiset eivät kerro kenellekään, että ihminen on tai ei ole pakkohoidossa, vaikka kysyttäisiin perään. Eivät kerro edes aviopuolisolle tai lapsille, kun yksityisyydensuoja kieltää sen. Ihan oikeasti, vastaus on vain "ei kuulu teille". Tuossa kohtaa ei voi kuin tehdä poliisille katoamisilmoitus, ja poliisi sitten kertoo onko syytä huoleen.

entäs henkilö, kenellä ei ole omaisia tai tuttavia tuossa tilanyteessa? Löytyykö se kissa sitten x ajan kuluttua matoisena raatona sieltä kotoa, jos kerran omistaja katoaa laitokseen, ja viranomaiset ei puutu?

Onko se siinä tilanteessa isoin murhe?

On se. Minulle ainakin olisi ollut. Onneksi vanhempani tulivat hoitamaan. Sain tuosta jonkinlaisen trauman.

Suurin osa pakkohoitoon joutuneista pääsee pois heti tarkkailun jälkeen, eli lemmikkien mur haa minen on erittäin julmaa, turhaa ja tarpeetonta.

Minäkään en joutunut jäämään pakkohoitoon, vaan pääsin pois. Mutta lemmikkini olisi silti lopetettu, jos vanhempani eivät olisi tulleet.

Kissa laitetaan Flora pakettiin Herttoniemessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykalla töissä ja kyllä meillä aina kysytään uudelta potilaalta, onko hänellä lemmikkieläimiä ja kuka niistä huolehtii, jos on kyseessä yksin asuva ihminen. Lemmikin hoito järjestetään yleensä yhteistyössä potilaan kanssa (omaiset, naapurit, eläinsuojelueläinlääkäri), eli kyllä se kuuluu myös viranomaisellekin tässä tapauksessa. Vaikka potilas olisi miten sekaisin tahansa sairaalaan tullessaan, on hänellä usein kova huoli lemmikistään. Eläin voi olla psyykkisesti sairaalle ihmiselle elämän tärkein asia.

Niinhän noille usein on. On väärin käyttää eläviä olentoja hullujen terapialeluina. Usein eivät huolehdi kovin hyvin lemmikeistään.

Ne on juuri niitä joiden kakkaisia kämppiä aurikatariinat käy siivoamassa. Eläimet kaiken roskan ja ulosteet seassa. Ja niitä, joilla kouluttamattomia vaarallisia rakkeja.

Muttakun kyllähän mt-tapauksellakin on oikeus lemmikkiin!!!

Kyllä noissa tilanteissa sairaalan sosiaalityöntekijä järjestelee hoidon paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen/poliisin kanssa. Kotieläimiä ei jätetä heitteille, oli se sitten kissa tai lehmä tai mikä vaan.

Pakkohoidon lisäksi on potilaita eri osastoilla ja teho-osastoilla, leikkaussaleissa, hätähoidossa joka sairaaloissa tuhansia. Ei pakkohoito eroa sellaisesta tilanteesta yhtään mitenkään että yksinasuva saa yhtäkkiä yllättäen vaikka aivoverenvuodon.

Samalla tavalla hoidetaan siviiliasiat kuntoon, laskujen maksamiset jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen psykalla töissä ja kyllä meillä aina kysytään uudelta potilaalta, onko hänellä lemmikkieläimiä ja kuka niistä huolehtii, jos on kyseessä yksin asuva ihminen. Lemmikin hoito järjestetään yleensä yhteistyössä potilaan kanssa (omaiset, naapurit, eläinsuojelueläinlääkäri), eli kyllä se kuuluu myös viranomaisellekin tässä tapauksessa. Vaikka potilas olisi miten sekaisin tahansa sairaalaan tullessaan, on hänellä usein kova huoli lemmikistään. Eläin voi olla psyykkisesti sairaalle ihmiselle elämän tärkein asia.

Niinhän noille usein on. On väärin käyttää eläviä olentoja hullujen terapialeluina. Usein eivät huolehdi kovin hyvin lemmikeistään.

Ne on juuri niitä joiden kakkaisia kämppiä aurikatariinat käy siivoamassa. Eläimet kaiken roskan ja ulosteet seassa. Ja niitä, joilla kouluttamattomia vaarallisia rakkeja.

Muttakun kyllähän mt-tapauksellakin on oikeus lemmikkiin!!!

Ei saa silti yleistää. Monella myös minulla on ollut mielenterveyden kanssa haasteita (tosin osastolla en ole ollut), mutta hoidin silti koirani aina hyvin loppuun asti. Se pääsi aina lenkille ja en tinkinut sen hyvinvoinnista. Tässäkin pitää muistaa se, että on erilaisia ihmisiä. Jokainen jaksaa eri tavoin. Samoin on minusta julmaa haukkua ihmisiä hulluiksi. Kukaan ei voi sille mitään jos sairastuu. Ikäviä viestejä ne joissa jokainen mt-ongelmista kärsivä on hullu ja rääkkää lemmikkiään. Ei se niin mene. Itselläni ei ole enää koiraa, mutta jos lemmikki olisi niin äitini olisi hoitanut joutuessani sairaalaan. Muuten ei ole ketään ja ehkä sekin on yksi syy olla ottamatta lemmikkiä kun ei ole hoitajia sille helposti.