Lue keskustelun säännöt.
Pääkirjoitus: Koska Helsinki aidosti herää muuttotappioonsa?
06.07.2022 |
Helsingin on aika pohtia mitä on tehty väärin ja miten ongelmat voidaan korjata. Muuten koko kaupunki näivettyy.
https://www.helsinginuutiset.fi/paakirjoitus-mielipide/4710485
Kommentit (1019)
ullanlinnassa ja eirassa näkee ei-kantiksia vain Wolt kuskeina!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sillä merkitystä jos Espoo ja Vantaa kuitenkin kasvavat?
Sitten kun uusia asuinrakennushankkeita saadaan potkaistua käyntiin Helsingissä, mm Malmin lentokenttä niin alkaa muuttaminen taas.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Riippu aika paljon mihin on tottunut.
Ei tarvitse asua kalliissa Helsingin keskustassa vaan ihan Espoossa ja Vantaalla voi harrastaa kaikenlaista paljon enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, ja silti paljon enemmän työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.
Varsinkin jos on mieshenkilö niin pullien leipominen ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ehkä naiset sitten haluavat asua maalla ja että mies hankkii rahat, onnea sellaisen miehen löytämiseen!
Vierailija kirjoitti:
ullanlinnassa ja eirassa näkee ei-kantiksia vain Wolt kuskeina!!!
Höpö höpö. Siellähän ne diplomaattiasunnot on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Riippu aika paljon mihin on tottunut.
Ei tarvitse asua kalliissa Helsingin keskustassa vaan ihan Espoossa ja Vantaalla voi harrastaa kaikenlaista paljon enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, ja silti paljon enemmän työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.
Varsinkin jos on mieshenkilö niin pullien leipominen ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ehkä naiset sitten haluavat asua maalla ja että mies hankkii rahat, onnea sellaisen miehen löytämiseen!
No miestä en tarvitse ja naimisissa olen. Puoliso vieläpä on valmis elättämään, sillä hän haluaa käydä töissä. Nykyään on tosin tämä etämahdollisuus eli voisi jopa asua kaukana työpaikastaan menettämättä työtä. Lisäksi olen miettinyt, että jos lähtisi uudelleen opiskelemaan jotain, millä voi työllistyä eri puolilla Suomea.
Vantaa ja Espoo eivät vain kiinnosta asuinalueina. Niissä ei asu maalla, eikä kaupungissa, enkä ymmärrä tuota välimuotoa. Lisäksi alueet eivät miellytä esteettisestikään. Ja jos lähtee vielä kauemmas, niin asuminen halpenee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä vähän kuin Suomi herää siihen, että mikä porukka on tullut Helsinkiin ja mikä porukka maksaa heidän laskunsa. Sehän edellyttäisi sitä, että joku myöntäisi, että f-liikkeen malli ei ole kestävä.
Eli jatkakaa vaan päiväunia.
Ei ole kaukana aika, kun metrossa vähemmistö puhuu suomenkieltä ääneen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä juontaa juurensa täällä käytetty ilmaisu "itsemurhayksiö"? Onko olemassa jotain dataa siitä, että Helsingissä itsarit tehdään yksiössä?
Enemmän tuo on seinät kaatuu päälle-efekti. Moni mt vaivainen joutuu asumaan elämänsä pienessä luukussa. Voivat olla pahimmillaan ihan kaatopaikkoja jos elämänhallinta lähtee lapasesta pahasti.
Eli se elämän laaduttomuus ja näköalattomuus kuvaa im-yksiötä. Yksinäisyys, rahattomuus, rajattomuus, usein riippuvuudet..valitettavan monen todellisuutta silloinkin kun elää ns siivosti.
Kävin pari viikkoa sitten lapsuudenkodissani maalla erakkoveljeäni tapaamassa. Hänellä päihdeongelmia, mt-ongelmia, fyysinen terveyskin jo alkaa pettää. Hän asustelee siellä yksin, eikä päästä ketään siivoamaan tai auttamaan. Siinä huushollissa olisi se siivooja- Aurikin ihmeissään. Mikähän tuo asumismuoto sitten olisi? Itsemurha-rintamamiestalo? Näitä vastaavanlaisia peräkammarin poikia on useampi tuolla kylällä pelkästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Riippu aika paljon mihin on tottunut.
Ei tarvitse asua kalliissa Helsingin keskustassa vaan ihan Espoossa ja Vantaalla voi harrastaa kaikenlaista paljon enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, ja silti paljon enemmän työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.
Varsinkin jos on mieshenkilö niin pullien leipominen ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ehkä naiset sitten haluavat asua maalla ja että mies hankkii rahat, onnea sellaisen miehen löytämiseen!
No miestä en tarvitse ja naimisissa olen. Puoliso vieläpä on valmis elättämään, sillä hän haluaa käydä töissä. Nykyään on tosin tämä etämahdollisuus eli voisi jopa asua kaukana työpaikastaan menettämättä työtä. Lisäksi olen miettinyt, että jos lähtisi uudelleen opiskelemaan jotain, millä voi työllistyä eri puolilla Suomea.
Vantaa ja Espoo eivät vain kiinnosta asuinalueina. Niissä ei asu maalla, eikä kaupungissa, enkä ymmärrä tuota välimuotoa. Lisäksi alueet eivät miellytä esteettisestikään. Ja jos lähtee vielä kauemmas, niin asuminen halpenee edelleen.
Mitä jos sun yliahkeralle miehellesi tulee burnout eikä sitten enää pysty elättämäään? Tai lähtee omile teilleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä juontaa juurensa täällä käytetty ilmaisu "itsemurhayksiö"? Onko olemassa jotain dataa siitä, että Helsingissä itsarit tehdään yksiössä?
Enemmän tuo on seinät kaatuu päälle-efekti. Moni mt vaivainen joutuu asumaan elämänsä pienessä luukussa. Voivat olla pahimmillaan ihan kaatopaikkoja jos elämänhallinta lähtee lapasesta pahasti.
Eli se elämän laaduttomuus ja näköalattomuus kuvaa im-yksiötä. Yksinäisyys, rahattomuus, rajattomuus, usein riippuvuudet..valitettavan monen todellisuutta silloinkin kun elää ns siivosti.
Millä tavalla elämän näköalattomuus liittyy yksiössä asumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Riippu aika paljon mihin on tottunut.
Ei tarvitse asua kalliissa Helsingin keskustassa vaan ihan Espoossa ja Vantaalla voi harrastaa kaikenlaista paljon enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, ja silti paljon enemmän työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.
Varsinkin jos on mieshenkilö niin pullien leipominen ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ehkä naiset sitten haluavat asua maalla ja että mies hankkii rahat, onnea sellaisen miehen löytämiseen!
No miestä en tarvitse ja naimisissa olen. Puoliso vieläpä on valmis elättämään, sillä hän haluaa käydä töissä. Nykyään on tosin tämä etämahdollisuus eli voisi jopa asua kaukana työpaikastaan menettämättä työtä. Lisäksi olen miettinyt, että jos lähtisi uudelleen opiskelemaan jotain, millä voi työllistyä eri puolilla Suomea.
Vantaa ja Espoo eivät vain kiinnosta asuinalueina. Niissä ei asu maalla, eikä kaupungissa, enkä ymmärrä tuota välimuotoa. Lisäksi alueet eivät miellytä esteettisestikään. Ja jos lähtee vielä kauemmas, niin asuminen halpenee edelleen.
Minä itse jouduin elättämään vaimoani kun hän sairastui n 20 vuotta sitten eikä kyennyt enää työelämään.
Onneksi asumme sentään pk-seudulla jossa palvelut pelaa eikä tarvitse hiki hatussa ajella ympäri seutua ruokaostoksilla, apteekeissa, kuskata lääkärille jne ja voi itsekin harrrastaa jotain kodin ulkopuolella silloin kun kerkiää. Myös lapsellamme on enemmän tekemistä täällä kuin jos asuisimme jossain tuppukylässä.
Yhden elättäjän talous ei lyö leiville nykyaikana ja vielä huonommin jos perheelle sattuu jokin onnettumuus että tosiaan joutuu yhden terveen varassa elää.
Olen seuranut iäkkäiden appivanhempien elämää maaseudulla ja he elivät nini että ukko elätti ja jos toinen sairastuu hän on sitten täysin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Helsinki ja sen johto(eikä Kymp) herää. Stadilaiset sen sijaan heräänneet, moni jo "nostanut kytkintä " ja vie veroeuronsa muihin kuntiin.
Kaikki puhuu Helsingin kehyskunnista ihanaan sävyyn. Olisi kiva tietää parin tällaisen kunnan nimi! Itsekin suunnittelen muuttoa pois Helsingistä, työ Espoossa. Suosittele asuinpaikkaa. Otaniemeen max 30-40 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Tuo kirjastojonotus koskee vain uutuuksia ja kurssikirjoja. Juuri kirjaston palveluihin olen itse supertyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä juontaa juurensa täällä käytetty ilmaisu "itsemurhayksiö"? Onko olemassa jotain dataa siitä, että Helsingissä itsarit tehdään yksiössä?
Enemmän tuo on seinät kaatuu päälle-efekti. Moni mt vaivainen joutuu asumaan elämänsä pienessä luukussa. Voivat olla pahimmillaan ihan kaatopaikkoja jos elämänhallinta lähtee lapasesta pahasti.
Eli se elämän laaduttomuus ja näköalattomuus kuvaa im-yksiötä. Yksinäisyys, rahattomuus, rajattomuus, usein riippuvuudet..valitettavan monen todellisuutta silloinkin kun elää ns siivosti.Millä tavalla elämän näköalattomuus liittyy yksiössä asumiseen?
Yksinäisyys usein liittyy. Kaupungin luukku voi olla taloudellisesti voitto mutta moni myös jämähtää niihin. Ei ole varaa lähteä vaikka mieleisempään. Eikä noita vaihdeta tuosta noin silloin kuin sattuu huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuu Helsingin kehyskunnista ihanaan sävyyn. Olisi kiva tietää parin tällaisen kunnan nimi! Itsekin suunnittelen muuttoa pois Helsingistä, työ Espoossa. Suosittele asuinpaikkaa. Otaniemeen max 30-40 min.
Kirkkonummi siinä tapauksessa. Tai pysy Espoossa mutta muuta pohjoisosaan.
Helsingin keskustasta ei ikinä tule mitään kävelykeskustaa niin kauan kuin ratikat suhaavat siinä siksakkia. Rakastan ratikoita, mutta fakta on että niiden seassa ei kävellä miten sattuu.
Mielestäni keskusta on nykyään erseestä, anteeksi nyt vaan. Katukuva on "puolityhjä suttuinen metroasemaostari". Plus jatkuva työmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan muuttavani ikinä pois Helsingistä ja rakastin Helsingissä asumista. Nyt muutaman vuoden olen haaveillut muutosta maaseudulle - ei missään nimessä kuitenkaan Helsingin kehyskuntaan. Olen syntynyt täällä, mutta kasvanut kehyskunnassa ja nyt asunut Helsingissä eteläisessä kantakaupungissa melkein 10 vuotta. Täällä on kaunista, missään muussa suomalaisessa kunnassa ei ole tällaista arkkitehtuuria (kuin kantakaupungissa). On tietysti ihania vanhoja keskustoja puutaloineen. Rakastan myös merta tässä lähellä ja onhan täällä kulttuuri- ja ravintolatarjonta parasta mitä Suomesta voi saada. Koska asun siellä, missä kaikki on, voin vain kävellä kaikkialle ja voin toimia spontaanisti. Minun ei tarvitse miettiä bussi- tai junavuoroja ja mennä niiden mukaan. Minusta on ollut ihanaa, että on ihmisiä ympärillä - tapahtuu kaikkea! Saa olla myös täysin itsensä, eikä kukaan välitä, mitä muut tekevät tai millaisia he ovat.
Kenties arvoni ovat muuttuneet ja kaipaankin hiljaisuutta ja luontoa (metsää). Nyt jos haluan sinne luontoon, niin sinne tarvitsee erikseen lähteä ja matkustaa. Toivon, että se olisi ympärilläni. En tarkoita tällä puistoja, joita löytyy useita lähistöltäni, ja joissa olen ennen viihtynyt erittäin hyvin. Nyt ne nurmikkoineen edustavat minulle luontokatoa. Mutta linnunäänet kyllä kuuluvat asuntoomme, mikä on ihanaa. Täälläkin!
Korona toi kaikki ihmiset liikkumaan ulos ja tuntuu, että sinne he ovat jääneet. Kaikkialla kävelylenkeillä on hirveästi muitakin. Kaikkialla lojuu sähköpotkulautoja ja kaikki kadunreunat ovat täynnä autoja (autoton keskusta olisi ihanaa!). Kuinka kauniina Kaivopuiston, Ullanlinnan ja Eiran rannat olisivatkaan, jos sinne ei saisi pysäköidä autoa.
Niin ja kun ulos menee, niin kaikki on remontissa. Jatkuvasti katu auki tai talo hupussa.
Kaikki kiva maksaa Helsingissä. Joo, on kiva käydä kahvilassa, terassilla, baarissa ja ravintolassa, mutta se maksaa. Ja mitä muuta kivaa paikkaa olla ja hengata täällä sitten olisi kodin ulkopuolella? Lopulta enemmän (tai pidemmäksi aikaa) mielihyvää saan leipomalla pullaa tai sen kakkupalan, jonka kahvilasta ostaisin valmiina. Kaupunkihan on perustunut ostamisen ympärille ja kaupunkiin tullaan ostoksille eli kuluttamaan. Kuluttaminen taas on ilmaston ja luonnon kannalta hirveä ajankäyttötapa. Eikä lopulta tuo ihmisellekään pidempää tyydytystä.
Helsingissä on ihan hirveästi kaikkea, mitä voisi tehdä (kunhan vain on varaa). Miten tästä kaikesta lopulta valitsee? Väsyn jatkuvaan valitsemiseen. Pienellä paikkakunnalla ei tarvitse kaikesta tehdä valintaa, joten säästyy aikaa ja voimavaroja ylipäätänsä muuhunkin.
En osaa sanoa muiden kuntien terveydenhuollosta, mutta Helsingissä joutuu jonottamaan. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta median mukaan täällä päiväkotipaikan saa ties mistä ja hoitajia/opettajiakin on liian vähän. Kaikkia kirjaston kirjoja joutuu jonottamaan vähintään kuukausia (tosin Rikhardinkadun kirjasto on ihana). Tämä kilpailu! Hyvä jos helsinkiläinen pääsee lukioon, jos ei ole kympinoppilas. Miks ei voisi olla vain perushyväkoululainen tai opiskelija, kun elämässä on muutakin kuin opinnot tai työ.
Tuntuu, että lopulta asioissa on jokin statuslisä. Koska Helsingissä Koen, että sillä on ollu vaikutusta siihen, miksi jokin asia on paremmin tai parempaa kuin muualla. Tuntuu hienommalta, koska se on helsinkiläistä.
Riippu aika paljon mihin on tottunut.
Ei tarvitse asua kalliissa Helsingin keskustassa vaan ihan Espoossa ja Vantaalla voi harrastaa kaikenlaista paljon enemmän kuin pienellä paikkakunnalla, ja silti paljon enemmän työpaikkoja ja koulutusmahdollisuuksia.
Varsinkin jos on mieshenkilö niin pullien leipominen ei ole ensimmäisenä mielessä.
Ehkä naiset sitten haluavat asua maalla ja että mies hankkii rahat, onnea sellaisen miehen löytämiseen!
No miestä en tarvitse ja naimisissa olen. Puoliso vieläpä on valmis elättämään, sillä hän haluaa käydä töissä. Nykyään on tosin tämä etämahdollisuus eli voisi jopa asua kaukana työpaikastaan menettämättä työtä. Lisäksi olen miettinyt, että jos lähtisi uudelleen opiskelemaan jotain, millä voi työllistyä eri puolilla Suomea.
Vantaa ja Espoo eivät vain kiinnosta asuinalueina. Niissä ei asu maalla, eikä kaupungissa, enkä ymmärrä tuota välimuotoa. Lisäksi alueet eivät miellytä esteettisestikään. Ja jos lähtee vielä kauemmas, niin asuminen halpenee edelleen.
Mielestäni "kaupungiksi" tekee kaupungin jos siellä on jugendtaloja. Tiedän että on uudempiakin kaupunkeja ja ihan isoja kaupunkeja ovat, mutta mielestäni on vain näin. Pitää olla jugendtaloja ja vanhanaikainen mukulakivi tori mielellään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki puhuu Helsingin kehyskunnista ihanaan sävyyn. Olisi kiva tietää parin tällaisen kunnan nimi! Itsekin suunnittelen muuttoa pois Helsingistä, työ Espoossa. Suosittele asuinpaikkaa. Otaniemeen max 30-40 min.
Nummela Vihdin kunnassa.
Jatkuu:
Ja kun tässä ehkä voisi ostaa jossain vaiheessa asunnon, niin miten siihen on varaa, kun saamme pian lapsia, emmekä pientäkään ensiasuntoa ole vielä kerenneet ostaa? Vaikkakaan en usko Suomessa sodansyttymiseen, niin Ukrainan sota sai pohtimaan sitä, että mitä jos kaikki omaisuus on asunnossa ja se pommitetaan. Ja mitä ensiksi pommitetaan, tietenkin Helsinkiä. Ylipäätänsä kun on katsonut hintatasoa muualla, niin on alkanut tuntua järkyttävältä maksaa asumisesta niin paljon enemmän Helsingissä. Eikä minua edes häiritse maksaa asumisesta keskimääräistä enemmän. En kuitenkaan halua elää koko elämääni pankin talutushihnassa ilman että työelämässä voisi joustaa. Isoa asuntoa en tosin kaipaa ja pidän vanhojen kerrostalojen yksityiskohdista kuten leveistä ikkunalaudoista tai vanhoista koristeellisista ovista jne. Enkä myöskään ole varma, että jaksaisinko lopulta omakotitalon työmäärää, kun kerrostalossa ei tarvitse itse tehdä mitään.
Vaikkakaan minua ei kiinnosta seurustella naapurin kanssa, niin ehkä kaipaan jotain yhteisöllisyyttä. Muut ihmiset kaupungissa ovat muille ilmaa.
Vaikkakin harrastan kulttuuria, niin sitä kyllä pääsee harrastamaan junallakin. Mutta kenties muualla asuessa ei tule sellaisen olo, että on pakko nähdä sitä ja tätä, kun ei enää asu lähellä. Harvoin myöskään oikeasti hienoihin ravintoloihin menee, niihinkin pääsee juhlimaan junalla. Merta on muuallakin, samoin muita vesistöjä.