Lapsen " hitaasta" uuden kielen oppimisesta?

Aina puhutaan kuinka lapset oppivat vieraan kielen tosi nopeasti. Onko kellään kokemusta muusta? Kokemusta pitkistä vaikenemiskausista tms.? Miten kielenoppiminen on edennyt, onko tarvittu erityisapua tms.?

Meillä on lapsi joka on perusluonteeltaan tosi ujo mitä tulee puhumiseen. Ymmärtää toista kieltä suhteellisen hyvin, mutta puhumista pyrkii välttämään. Välillä mietityttää, että mitäköhän tästä mahtaa tulla, joten olisi kiva kuulla vastaavia kokemuksia.

Meillä tyttäremme oli 3v5kk kun aloitti ummikkona kerhossa, reilu 2kk maassaolon jälkeen. Perusluonteeltaan hän on ainakin ollut arka ja ujo, vaikka onkin melkoisen itsevarma.



Oppiminen oli minun mielestäni ylipäänsä aika hidasta, ja n. 3kk jälkeen, viime joulu-tammikuussa tuli myös vaihe jolloin hän oli tosi turhautunut ja kaipasi omankielisiään lapsia. Se meni kuitenkin ohi suht nopeasti, mutta kuitenkin vielä keväällä olin sitä mieltä että vaikka hän uskaltaa käyttää uutta kieltä, hän ei kuitenkaan ymmärrä vielä niin paljon. Tuo oli aika masentavaa ja olin yllättynyt siitä kuinka kauan uuden kielen oppiminen kestää.

Kerhossa hän kuitenkin tuli aina hyvin toimeen.



Nyt syyskuussa lapsemme aloitti 1/2-päiväisenä päiväkodin (4v4kk ikäisenä) ja kehitys on ollut yhtäkkiä valtavan nopeaa. Vieläkin häneltä toki kyllä kuulee ettei kyse ole äidinkielestä ja lausuminen ja sanavalinnat ovat osin vähän hassuja, mutta kyllä hänestä näköjään tällä hetkellä on tulossa kaksikielinen:-)



Jotenkin olin myös yllättynyt (?), että esim. laskeminen ja lukuyritykset sujuvat molemmilla kielillä ihan samanlailla. Olisin jotenkin kuvitellut että se ei (vielä) onnistuisi *vähän tyhmänä...*

Kysyin juuri kumpaa kieltä hänen unissaan puhutaan: kuulemma molempia.



2v4kk ikäinen pikkuveljensä ei tule suomeksi juuri toimeen, hän kyllä ymmärtää suurinpiirtein mitä häneltä esim. kerhossa halutaan, muttei hän osaa vielä puhua suomea.



Luulen että meillä tytöllä oli otollinen ikä oppia uutta kieltä, 5-6-vuotiaana se olisi ehkä ollut vaikeampaa ja ujostelykynnys korkeampi.

Meillä vanhempi poika 3v 7kk, muutimme tänne Englantiin vajaa 7kk sitten. Poika on todella sosiaalinen ja rohkea ja reipas ja puhuu suomea hyvin. Hän oli keväällä ja kesällä joka päivä 2,5 tuntia play groupissa ja lisäksi leikki muutenkin paikallisten lasten kanssa, katsoi englannin kielisiä lastenohjelmia jne. Nyt syksyllä hän aloitti joka päivä 5 tuntia Nurseryssa. Kotona puhumme koko perhe vain suomea.



En tiedä tarkkaan minkä verran poika ymmärtää, mutta kait sentään jotain :-) Ainakin käy mm. Nurseryssa todella mielellään. Mutta ei hän puhetta vielä juurikaan tuota, sanoja osaa jo jonkin verran ja muutaman lausahduksen sekä mm. numerot 15 asti, jotain värejä ja muotoja jne. Lasten lauluja osaa jo ulkoa englanniksi. Meillä poika saattaa aloittaa innostuneesti kommentoimaan jotakin, mutta vaikenee saman tien, kun huomaa/muistaa, että ei osaa asiaa ilmaistakaan englanniksi.



Ihmettelen vain kyllä näitä tarinoita, kun saman ikäinen lapsi on kesässä oppinut vieraan kielen hyvin hiekkalaatikolla ...



Itse olin 13v ja pikkuveljeni 9v kun muutimme aikanaan ummikkoina Saksaan. Minä muistan, että puoli vuotta-vuoden asuttuamme ymmärsin kyllä jo " aivan kaiken" ja puhuin vähän, mutta oikein ;-) Minulla oli kyllä pitkiä, pitkiä vaikenemisen kausia vaikka kielen sinänsä opin nopeasti ja olin aina " hyvä koulussa ja kielissä" . Kävimme siis veljeni kanssa saksalaista koulua. Vaikenin mielummin kuin takeltelin ja toistelin enkä pitänyt tilanteista, kun minua ei ymmärretty enkä halunnut tietoisesti tehdä virheitä... vaikka ystäväpiirissäni oli paljon ulkomaalaisia, jotka olivat myös aikanaan kielen kantapään kautta opetelleet.



Minun vähäisellä kokemuksella ja tietämyksellä haluan vain sanoa sen, että uskon vaikenemiskausien ja turhautumisen ja nopeiden etenemispyrähdysten kuuluvan kielen oppimisprosessiin. Ihmiset ovat eri luonteisia, toisia ei haittaa miten puhuvat ja toiset vaativat itseltään enemmän. Minulla vaikenemiskautta seurasi yks kaks sitten puhumis- ja osallistumiskausi, muistan sen kesän :-)



Oman pojan kohdalla en kielen oppmimisesta huolestu vielä piiitkään aikaan. Ainakin vuosi saattaa vielä mennä, että lauseita ja puhetta ruvetaan kunnolla tuottamaan. Pikkuveli on nyt 13 kk ja käy 3 X 5 tuntia viikossa Nurseryssa. Saas nähdä miten hänen kielitaito kehittyy ... ei puhu vielä suomeakaan.

Minulla ei ole kokemusta henk. kohtasesti mutta kun tyttömme alotti ummikkona Saksassa päiväkodissa niin päiväkodin logopedi (oli integraatiopäiväkoti, siksi heillä oli alan ammattilaisia) sanoi, että vasta jos lapsi ei vuoden kuluessa puhu mitään niin ruvetaan harkitsemaan jotakin erityisopetusta kielessä. Eli heidän mukaansa on vielä ihan normaalia että lapsi vuoden verran vain kuuntelee.

3-8 kk. Tällä hetkellä lapset (7 ja 4½v.) ymmärtävät joitain yksinkertaisia lauseita ja käyttävät aktiivisesti noin kymmentä sanaa (thank you, please, good morning...). Arvelen kielen oppimiseen menevän ainakin tuon 8 kk. Ehdin jo hieman huolestua, kun alkoi tuntumaan, ettei lasten sanavarasto kasva lainkaan. Opettajat ovat kuitenkin vakuuttaneet lasten edistyneen ihan hyvin. Ja luonnollisesti oppimista hidastaa se, että puhumme kotona Suomea. Erityisopettaja sanoi, että niin ehdottomasti pitääkin, jotta äidinkieli säilyy vahvana. Eikä tankeroenglannin vääntäminen kotona kovin luonnollista olisikaan!

Eivätköhän ne lapset opi, ennemmin tai myöhemmin.

uskon että lapsen luonne vaikuttaa asiaan, meidän poika komentelee muita lapsia mielellään jos tekevät tuhmuuksia, ja aina englanniksi, vaikka kuulee että lapsi ei puhukkaan englantia, mutta muuten ei antaudu keskusteluun edes englannninkielisten lasten kanssa, vaikka puhuukin isänsä kanssa sitä " sujuvasti" ja minun kanssa suomea. Nämä tilanteet siis puistossa.



Nyt on parin kuukauden ajan tarhassa oppinut kolmatta kieltä, jota kuulemma (opet kertovat) jo aika kivasti ymmärtää, mutisee loruja ja lauluja itsekseen, ja laskee numeroita. Mutta jos minä pyydän sanomaan tai laulamaan jotain, suu menee suppuun heti. mitään ei tule tällä uudella kielellä, ja on tosi ujo laulujen suhteen. (on tosin aina ollutkin) poika on nyt 3 ja puoli vuotta ja nyt vasta on puhe viimeisen parin kuukauden aikana puhjennut kukkaan ja asioista saa selvää ja osaa ilmaista itseään. Todella paljon kannustan puhumaan ja sanomaan mitä mielessä on, ja joka ilta luetaan satuja ja runoja.



Lapset oppivat nopeasti kielen aikuisiin verrattuna, mutta en usko jos ei ole kielellisesti lahjakas, että tosiaan oppii uuden kielen kesässä. Ehkä sitten vanhempana ja jos on erittäin extrovertti, mutta eihän 3-6 vuotias vielä edes ymmärrä kaikkia käsitteitä jotka tulevat vastaan, saatika sitten että opettelisivat ne 3 kielellä samantien... annetaan niille aikaa hautoa asioita pienessä päässä, sinne kun menee niin paljon uutta tietoa tästä maailmasta joka päivä. Joskus sitä olisi vaan kiva äidinkin saada tietää että mitä siellä pehkon alla liikkuu...



Itse toivon että poika olisi sujuvasti 3kielinen (ymmärtää ja puhuu reippaasti) n. kahden-kolmen vuoden päästä, että sopeutuisi helpommin paikalliseen kulttuuriin, saisi kavereita ja voisi aloittaa paikallisessa koulussa samalta viivalta kuin paikallisetkin lapset. Voi olla että tämän eteen joutuu tekemään vähän enemmän töitä lukemaan ja kirjoittamaan opettelussa, mutta ehkä eskarin myötä sitten sekin tulee rutiiniksi. (ja ehkä äitikin oppisi sitten tämän paikallisen kielen :-)

Minäkin muutin maahan puolitoista vuotta sitten ajatuksella, että " lapset oppivat kielen nopeasti" . Tätähän kaikki koko ajan tolkuttivat. Nopeasti tai hitaasti, niin rankkaa se ainakin on! Kyllä pieni mieli joutuu hurjaan myllerrykseen, kun joutuu selviämään kerhoista yms. aivan ummikkona.



Meillä 4-vuotias tykkäsi alusta asti kerhostaan, meni mielellään, mutta ei puhunut yli puoleen vuoteen mitään. Parin kuukauden jälkeen opettajat sanoivat, että lapsi jo ymmärtää, nyökkää ja osoittaa sormellaan. Maaliskuussa, noin 7kk kerhoilun jälkeen kävimme Suomessa. Ja tuon reissun jälkeen lapsi alkoi ihmeellisesti puhua englantia kavereidensa (ei opettajien) kanssa. Toukokuussa lapsi puhui jo vähän opettajillekin. Mutta koko kerhovuosi siinä siis meni.



Suomessa vietetyn kesän jälkeen pelkäsin, että kielitaito on varmasti taas kadonnut. Mutta taas oli suomen reissu tehnyt ihmeitä ja uusi syksy alkoi ihan suoraan englantia puhuen. Nyt muutaman kuukauden jälkeen opettaja sanoi, että lapsi pärjää aivan kuten natiivit.



Veikkaisin, että lapselle tuli myös tietty puhumattomuuden rooli luokassaan. Suomen reissulla rooli vähän unohtui kun pääsi puhumaan suomalaisten kavereitten kanssa.



2-vuotias oli mulla viime vuoden kotona, mutta hän oppi silti ihmeellisesti hiukan englantia, lähinnä telkkarista ja ehkä vähän puistoista yms. Nyt 3-vuotiaana hän alotti kerhon passiivisella kielitaidolla, eli ymmärsi kyllä jo aika hyvin, mutta ei puhunut. Nyt parin kuukauden kerhoilun jälkeen opettajat sanovat, että lapsi puhuu jo kokonaisilla lauseilla.



Tsemppiä teillekin kovasti. Kaipa se paras tuki kielenoppimiseenkin on vaan antaa mahd paljon rakkautta, niin lapset selviävät läpi tuon rankan ajan!

Kyseessä on 5-vuotias poika, joka aloitti tänä syksynä koulun. Tätä ennen on ehtinyt jo kerhoilla pari vuotta 2-3 krt/vko 2.5 h kerrallaan. On katsonut videoita, on leikkinyt muiden lasten kanssa, kirjojakin on jonkun verran luettu, vaikka täysin suomenkielinen perhe olemmekin.

Jos häneltä itseltään kysyy, niin hän sanoo, että osaisi puhua mutta ei uskalla. Nyt koulun myötä kieli on kyllä selvästi kehittynyt ja opettajalleen vähän jotain uskaltaa sanoakin. Poika alkoi suomeakin kunnolla puhumaan vasta lähempänä kolmea ikävuotta, vaikka silloin asuimmekin vielä Suomessa, en tiedä onko tällä korrelaatota myöhempään kielen oppimiseen. Itse vain toivoisi, että kieli tulisi niin automaattiseksi, ettei hän sen tuottamista ehtisi niin paljon kontrolloida. Koulussa poika pärjää hyvin ja opettaja on hyvin ymmärtäväinen ja kärsivällinen, painostamalla asia vain pahenee. Näihinkin ihmisiin tulee aina välillä törmättyä, jotka ystävällisyyksissään tekevät kaikkensa, että saisivat pojan sanomaan jotain.



Kiitos kaikille kommenteista! Mukavaa kuulla, että on muitakin, joiden lapset eivät opi uutta kieltä ihan vaan toisten lasten kanssa ulkona juoksemalla. Varmaan se on ihmistyypistä kiinni, joku toinen puhuisi sujuvasti tällä altistuksella ja joku toinen taas ei.