Lue keskustelun säännöt.
Saako kaverin käytöstä kritisoida, jos kaverin käytös ärsyttää?
06.07.2022 |
Minulle kaverisuhteet ovat olleet "positiivinen asia" eli en ole kokenut tarpeelliseksi avautua kavereille, vaikka joku heidän käytöksessään joskus ärsyttäisi. Minusta on luonnollista, että jokaista ärsyttää joku asia joskus ja kukaan ei ole täydellinen kaveri - en itsekään ole. Kavereiden kanssa ei kuitenkaan nähdä joka päivä enkä jaa arkeani heidän kanssaan, kuten vaikka puolison kanssa jaan. Eli vaikka joku asia joskus ärsyttäisi, niin se ei kuitenkaan ole niin suuri asia, kun ei jokapäiväisessä elämässä näy. Suurimmalla osalla kavereistani on ollut sama logiikka, että kaverisuhteet pidetään positiivisina eikä kaverin käytöstä kritisoida.
Olen vuosien varrella törmännyt siihen, että muutama kaveri on yhtäkkiä tullut avautumaan, jos joku asia on heitä ärsyttänyt. Yksi kaveri alkoi kritisoimaan ja useampaan otteeseen tivaamaan, miksi en ole ottanut aktiivisemmin yhteyttä ja enkö ole enää kiinnostunut hänen elämästään. Kuvaili, miten paha mieli hänellä on, kun en ole pitänyt yhteyttä. Olin useita kertoja sanonut kaverille, että olin tuossa elämänvaiheessa pitkään vaikeasti sairaana, eikä energiaa yhteydenpitoon yksinkertaisesti ollut (nykyään jaksan taas viestitellä). Toinen kaveri puolestaan tavatessamme aloitti keskustelun eräästä ihmisestä ja kommentoi häntä ikävään sävyyn. Tapaamisen jälkeen hän laittoi viestiä ja kertoi, kuinka paha mieli tuosta keskustelusta oli tullut hänelle ja toivoi, ettei enää puhuttaisi tuosta aiheesta. Minä olin hämmentynyt, miksi kaveri oli itse aloittanut keskustelun jostain aiheesta ja pahoittanut sitten mielensä, kun juttelimme aiheesta. Jos jostain aiheesta ei halua keskustella, niin siitä voi olla aloittamasta keskustelua eikä asiasta tarvitse tehdä suurempaa numeroa.
Kiinnostaisi kuulla palstalaisten mielipiteitä, saako kaverin käytöstä kritisoida, jos kaverin käytös ärsyttää vai pidättekö mieluummin asian omana tietona?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että kun joillakin kavereilla on suruja/murheita/vaikeaa, niin he kyllä piävät yhteyttä. Mutta kun minulla on sitten vain omaisen kuolema, niin yhdestäkään "kaverista" ei kuulu yhtään mitään. Mitä minä siihen sanoisin?
Sanoisin "hyvästi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se sun kaveris tajus itsekin, että puhui ohi suunsa. Kertoi sitten sullekin, että oli tajunnut virheensä.
Mä ainakin arvostaisin, jos sanottais suoraan. En haluaisi, että mun takia joku miettii ja pohtii, että voi tota Liisaa, ärsyttää, mutta kun en kehtaa sanoa. Parempi olisi, että asia voitaisiin selvittää.
Pyrin itsereflektioon, mutta olen oma sokea pisteeni, ja arvostan, jos joku huomaa jotain korjattavaa käytöksessäni. Se on sitten kyllä asiasta kiinni, että miten muutan käytöstäni.
Kerran nuorempana minulle sanottiin puolitutun toimesta, että puhuin tosi ikävään sävyyn, vaikkakin vitsillä yhdestä kaverista. Kaikki heitti hänestä läppää, kun tapansa mukaan kertoi ihan ihme satuja, ja niille sitten naureskeltiin.
Tuo herätti minut, ja sen jälkeen olen varonut ilkkumasta yhtään ketään. Se ei ainakaan paranna kuvaa, jonka annan itsestäni.
Yksi kaveri sitten kerran vaati, että puhuisin hänelle ongelmistani ja huolistani. Hän oli pahoittanut mielensä, kun en enää kerro asioistani. Hän kun kertoo kaiken eteenpäin, eikä ymmärrä mitä tarkoittaa luottamus.
Pyynnöstään huolimatta, en alkanut kertomaan hänelle huolistani. Kerroin kyllä miksi.
Eräs kaverini aloitti kerran keskustelun, jossa kävimme läpi, mitä juoruja alamme työntekijöistä liikkuu (tosi pienet piirit). Kerrottiin siis molemmat juoruista, joita oltiin kuultu. Keskustelu oli täysin meidän kahden välinen, paikalla ei ollut ketään muuta eikä oltu julkisella paikalla.
Tämä kaveri alkoi sitten jälkikäteen avautua, miten kurjaa hänestä oli ollut, kun _minä_ olin puhunut tuollaista ja voidaanko sopia, etten enää kerro tuollaisia juoruja. Minusta tuo oli sellainen pata kattilaa soimaa -tilanne - kaveri itse puhui ihan samalla tavalla, mutta vastuutti pelkästään minua tuosta keskustelusta!
En enää nykyään jaksa olla tekemisissä, kun oli muutenkin niin vaikea ja vaativa ihminen.
Mä oon tullut suorastaan allergiseksi sille, jos joku vaatii kaveriltaan jotain. En tykkää siitä, jos multa tullaan vaatimaan jotain enkä itse vaadi. Toki mua harmittaa, kun yksi aiemmin läheinen kaveri alkoi seurustella ja pitää nykyisin tosi vähän yhteyttä, mutta en mä siitä mene hänelle avautumaan, vaan laitan itse viestiä kysyäkseni kuulumisia.
Mulle parhaita ihmissuhteita ovat ne, joissa voidaan puolin ja toisin keskustella myös siitä, jos toisen käytöksessä jokin häiritsee eikä suhde automaattisesti pääty siihen, vaan voidaan kasvaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista on se, että kun joillakin kavereilla on suruja/murheita/vaikeaa, niin he kyllä piävät yhteyttä. Mutta kun minulla on sitten vain omaisen kuolema, niin yhdestäkään "kaverista" ei kuulu yhtään mitään. Mitä minä siihen sanoisin?
He odottavat sinun ottavan yhteyttä, kun olet valmis puhumaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina myöhässä olijat ei arvosta muiden aikaa
Tätähän kysyttiin
Nojoo et jos tosta huomauttaa niin ihan oikeutettuu mut nää on ihan että whaaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa sanoa, jos on itse valmis vastaanottamaan kritiikkiä muilta. Jos ei ole, niin suu suppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä oon ottanut etäisyyttä jokaiseen kritisoijaan. en jaksa arvostelua ihmissuhteissa.
Ihan sama. Minusta jos joku ystävä alkaa ärsyttää, niin parempi ottaa hieman etäisyyttä, kuin alkaa pitämään jotain muka ilmaa puhdistavia puhutteluja.
Tätä mieltä itsekin nykyään.
Johtuu siitä että useampikin kaveri on feidannut pikkuhiljaa, ja jättänyt minut ihmettelemään että miksi syvä ystävyys yhtäkkiä olikin enää yksipuolista yhteydenpitoa. Sitten kun reilun vuoden jälkeen ovat alkaneet kysellä kuulumisia, niin olen vain toiminut niin etten vastaa mitään. Ihan kuin hekin aikoinaan. En ole katunut. En itse tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni jotka lopettavat yhteydenpidon kuin seinään, ilman selityksiä, joten en sellaisille myöskään mitään enää vastaa.
Nykyään jos tutustun johonkin ihmiseen, niin kerran kyselen voitaisiinko nähdä, korkeintaan kahdesti, mutta jos ei tapaamista saada aikaan hänen puoleltaan, niin katson tutustumisen loppuneeksi.
Sama koskaa niitä joiden kanssa ei pitkän välimatkan/muun syyn vuoksi voida nähdä livenä, vaan viestitse/soittamalla pidetään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa sanoa, jos on itse valmis vastaanottamaan kritiikkiä muilta. Jos ei ole, niin suu suppuun.
Eli kritisoit kavareitasi kostona siitä että he huomauttavat sinun käyttäytyvän huonosti? Kaikkea sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä oon ottanut etäisyyttä jokaiseen kritisoijaan. en jaksa arvostelua ihmissuhteissa.
Sama! Elämässä vaaditaan jo ihan tarpeeksi muutenkin, töissä on vaatimuksia, kotona perheen asiat jne. Ei kiinnosta vielä siihen päälle se, että joku kaveri tulee vaatimaan ja valittamaan. Kaverien näkemisen pitäisi olla mukava asia, eikä mikään suoritus.
Näinpä! Hyvän ystäväni kanssa olin puhunut kaikki perheasiat ja työasiatkin jo yli 15 vuotta. Ei vaadittu mitään, eikä varsinkaan valitettu toisesta, vaan pidettiin ystävän puolta.
Sitten hän etääntyi, ja rohkaistuin kysymään asiasta. Hän sanoi hyökkäävään sävyyn että enkö ymmärrä ettei hänellä riitä kaikkeen aika, että kun on työt ja perhe(jotka minullakin tietenkin olivat). Sanoin että anteeksi, ymmärrän kyllä. Sitä en tosin ymmärtänyt että some puhkui edelleen niiden kaikkien muiden kavereiden kanssa matkustelua ja hengailua, mutta minä en enää kelvannut ystäväksi. Olisin tykännyt että hän olisi sanonut suoraan, eikä päättänyt pitkää ystävyyttämme valheeseen.
Tuosta on nyt pari vuotta aikaa. Puoli vuotta sitten tuli viestiä että olisi kiva nähdä. Laitoin takaisin että niin olisikin.
Siihen se jäi, ja saa jäädäkin.
Jos hyvä ystävä sanoisi jostain käytöksestäni kriittisesti, mutts asiallisesti, olisin hyvin kiitollinen. Tietäisin sen olevan aiheellista ja miettisin käytöstäni. Tämä tietysti siksi, että ystäväni ovat hyvin älykkäitä ja hyviä tyyppejä. Luotan heihin täydellisesti. Satunnaisen tutun kommentit ovatkin sitten toinen juttu.