Mielipiteitä, elämänmuutosta tulossa?

Mielipiteitä asiaan?

Asumme perheemme kanssa pk-seudulla kivassa omakotitalossa johon muutimme pari vuotta sitten ajatuksella asua siinä lopunelämää. Esikoinen on ekalla, toinen lapsi 5v ja kolmas vauva. Olen kotona vauvan kanssa mutta yrittäjänä teen osittain töitä jonkinverran.
Mieheni sai yllättän vakituisen, hyvän työn pienemmästä kaupungista joka sijaisee noin 250km päässä. Kannustin myös itse miestä ottamaan tämän työn koska hänen alallaan ei ole vakituisia näin hyviä töitä tarjolla kuin kerran elämässä. Mies on vuokraamassa asunnon työpaikan läheltä ja pystyy tekemään myös osittain etänä töitä. Eli viikosta riippuen on 2-4 yötä pois kotoa.

Nyt pelkään miten jaksan ja saan kaiken järjestymään, koska syksyllä jatkuu lasten koulut ja päiväkodit, harrastuksiin kulkemiset, vauvanhoito ja kun palaan työelämään, omat työt päälle jotka eivät aina yrittäjänä ole klo 8-16.

Mies ehdottaa, että koko perhe muutettaisiin miehen työkaupunkiin vaikka meillä on nykyisellä paikkakunnalla täydellinen koti ja ystävät lähellä.
Uusi kaupunki on kaukana, emme tunne sieltä ketään ja joutuisin siirtämään yrityksen sinne. Toisaalta pienessä kaupungissa kaikki on lähellä joten lapset pääsee itse harrastuksiin siirtymään hieman isompana, asuminen on halvempaa ja tämä uusi kaupunki on todella kiva ja saisimme hulppean asunnon sieltä tämän nykyisen asunnon hinnalla.
Pelkään, tuntisinko itseni yksinäiseksi vaikka arki rullaisikin helpommin. Ainakin tulisin kuukausittain tervehtimään ystäviäni ja läheisiäni...

Kolmas vaihtoehto olisi muuttaa nykyisestä paikkakunnasta pienempään kaupunkiin joka sijaitsee noin 100km päässä, jolloin sisarukseni ja vanhempani asuisivat samassa kaupungissa ja olisi tukiverkkoa ja läheisiä lähellä. Voisin tehdä myös yrittäjänä osittain töitä pk-seudulle plus viedä yritystä myös uuteen paikkaan. Mies ei lämpene tälle ajatukselle niin paljoa koska työmatka on edelleen yhtä pitkä ja kuulema hieman hitaampi kuin nykyisessä.

Kaikissa paitsi ekassa vaihtoehdossa lasten koulut, päiväkodit, kaverit ja harrastusseurat vaihtuu mitä myös suren. Toisaalta ovat pieniä ja sopeutuvaisia.
Eka vaihtoehto tuntuu toisaalta hyvältä mutta toisaalta pelkään että väsähdän täysin ja työntekoni vaikeutuu kun olen yksin vastuussa kaikesta nonta päivää viikossa.

Mitä itse tekisit?