Olen tässä miettinyt, valuuko elämäni hukkaan.
Olen tässä miettinyt valuuko elämä hukkaan. Millaista teidän lapsettomien pariskuntien arki on? Olemme puolisoni kanssa olleet noin 5 vuotta yhdessä. Tänä aikana meille on tullut tavaksi viettää yhteinen aika pelkästään sängyssä. Niinä hetkinä kun ollaan molemmat kotona yhtäaikaa emme tee yhtään mitään. Olemme vain sängyssä. Jutellaan, katellaan käsi kädessä telkkaria, hipsutellaan, heilutellaan peittoa ja taas jutellaan ja naureskellaan kaikelle maholliselle. Meillä on todella kivaa ja hyvä olla yhdessä. En tuosta halua mitään muuttaa. Silti mietin, tuhlaanko elämäni jos en juokse pää kolmantena jalkana kaikenmaailman harrastuksissa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Elämä on shakkkia.
Tärrkeintä on tietää ja ottaa selvää se mitä ei tiedä.
Ei tietenkään valu hukkaan jos teette just niitä asioita mistä nautitte.
toisesta ei voi koskaan tietää milloin haluaakin jotain muuta vaikka olisi kuinka onnellinen nyt..
Eikö kaikki salaa toivo vähän samanlaista?
Jää elämän 3. vaihe kokematta. Ikiteininä, Peter Panina haahuillen. Omaa napaa tuijotellen. Turha elämä.
No jos sä pelkästään lojut sängyssä "hipsuttelemassa" puolisoasi, niin hieman köyhältä elämältä kuulostaa.
Mutta oletan, että teet kuitenkin jotakin muutakin.
Vierailija kirjoitti:
toisesta ei voi koskaan tietää milloin haluaakin jotain muuta vaikka olisi kuinka onnellinen nyt..
No se varmaan osaa sitten kertoa sen ääneen. Tottakai me näistä välillä puhutaan ja kysellään toi voisiko toinen jotain muuta arkeen. Tällä hetkellä molemmat ollaan tyytyväisiä. Yksinään ollessa molemmat hoidetaan kotityöt ja tietenkin käydään omissa töissä. Yhteisellä ajalla ei viedä edes roskia. Joo, ollaan laiskoja possuja, mutta onnellisia sellaisia. Ap
Ne, jotka eivät saa rakkautta ja seksiä niin kuin sinä ja puolisosi, joutuvat juoksentelemaan kaikenlaisissa riennoissa koska heidän elämänsä on niin tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään valu hukkaan jos teette just niitä asioita mistä nautitte.[/quote
Tämä. Av-palstalla ei elämä mene hukkaan.
Haluat siis tehdä kuten muut haluavat.
Elämä on kuin hiekka joka valuu sormiesi läpi,mitään et saa itsellesi mutta tunnet jokaisen hiekanjyvän kosketuksen.
Elämä valuu aina hukkaan. Siksi kannattaa miettiä enemmän matkaa kuin päämäärää. Kukaan ei muista ketään ihmistä enää sadan vuoden kuluttua. Tai kuinka moni osaa mainita yhtäkään omien isovanhempien isovanhemmista? 16 kpl yhteensä. Ehkä joku sukututkija osaa mainita pari kappaletta.
Vierailija kirjoitti:
Elämä valuu aina hukkaan. Siksi kannattaa miettiä enemmän matkaa kuin päämäärää. Kukaan ei muista ketään ihmistä enää sadan vuoden kuluttua. Tai kuinka moni osaa mainita yhtäkään omien isovanhempien isovanhemmista? 16 kpl yhteensä. Ehkä joku sukututkija osaa mainita pari kappaletta.
Mutta on tärkeää että auringon sammumisesta kitumaan ja kärsimään pääsevät ovat etäisesti itselle sukua.
Moni täyttää niillä riennoilla ja harrastuksilla elämänsä ettei joudu hetkeäkään olemaan yksin ja toteamaan ettei kukaan oikeasti välitä ja että on yksin.
Olen kateellinen. 4 vuotta yhdessä ja mies välttelee läheisyyttä omissa menoissaan eikä edes nuku vieressä. Veloja mekin.
Ihan mielenkiintoisia pointteja täällä. Totta, minulla on ihan turha miettiä, täytyykö minulla tehdä jotain merkityksellistä, jos kuitenkin haluan olla vain puolisoni kanssa pedissä. Ja se on se arki, mikä tuo itselleni eniten mielihyvää. Ap
Ei kai kukaan aikuinen oikeasti käyttäydy tuolleen?
Olipa erikoinen humble brag. Tehkää kuule ihan miltä teistä tuntuu.
Elämä on shakkkia.