Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsi voisi auttaa keittiössä?
4,5-vuotias haluaisi kauheasti auttaa jokaisessa ruoanlaitossa. En vain keksi miten, mikään yhden asian tekeminen ei riitä vaan pitäisi koko ajan saada auttaa kaikessa. Teen melkein kaikki ruoat keittämällä ja paistamalla, eikä lapsi voi hellalla vielä häärätä. Ja meidän keittiö on pieni kapea keittokomero, ruokailutila on toisaalla ja siellä ainoa ruokapöytä. En siis voi istuttaa lasta pöydän ääreen sekoittelemaan jotain salaatteja, kun keittiöstä ei edes näe ruokapöydälle ruokailutilaan.
Mitä teillä muilla lapsi saa tehdä ihan arkisessa ruoanlaitossa (kun on vähän kiirekin)?
Kommentit (82)
Jäätelöstä, kekseistä, hillosta/ marjoista voisi tehdä jälkiruoan melkein kokonaan itse. Etenkin muovikulhoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äite laittoi minut aina salaatintekoon ja tykkäsin kovasti(ihan kunnon välineillä, ekaks ehkä porkkanaraastetta raastinraudalla). Kyllä välillä tuli haavakin, mutta se ei ole vaarallista ja siitä oppi parhaiten varovaisuutta. Aina kuitenkin laastarilla pärjättiin. Kehui myös aina ja kaikki söi sitä minun tekemää salaattia. Teki hyvää itsetunnolle ja sain ikuisen innostuksen ruoanlaittoon. Kiehuva vesi on oikeasti hengenvaarallista, kuuma paistinpannunkulma ei niinkään vaikka kipeää tekeekin. Tekemällä oppii, ja virheistä kasvaa paremmaksi.
M.35
Ihana äiti ollut sinulla <3 Tuolla tavalla lapset pitää ottaa mukaan eikä paska jäykkänä helikopteroida ja pelotella lapsia toistaitoisiksi.
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Nelivuotias nyt jo saakin jotain aikaiseksi, mutta kaksivuotiaan kanssa leipominen vaatii lehmänhermot. Jauhoja on lapsessa enemmän kuin kipossa, pullataikinaa syödään raakana vähintään kolmen pullan verran ja kesken kaiken kiinnostus loppuu niin, että sotkuinen lapsi lähtee vaeltelemaan ympäri kämppää kun itsellä on kädet taikinassa. Hyvällä tuurilla taapero palaa vielä ripottelemaan kourakaupalla sokeria pullan päälle (ja suuhunsa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Nelivuotias nyt jo saakin jotain aikaiseksi, mutta kaksivuotiaan kanssa leipominen vaatii lehmänhermot. Jauhoja on lapsessa enemmän kuin kipossa, pullataikinaa syödään raakana vähintään kolmen pullan verran ja kesken kaiken kiinnostus loppuu niin, että sotkuinen lapsi lähtee vaeltelemaan ympäri kämppää kun itsellä on kädet taikinassa. Hyvällä tuurilla taapero palaa vielä ripottelemaan kourakaupalla sokeria pullan päälle (ja suuhunsa).
Miksi et laita lasta istumaan syöttötuoliin leipomisen ajaksi? Ei pääse vaeltelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Se opettelu ja opettaminen on juuri tätä! Ei pidä lukkiutua siihen, että vain se oma tapa tai oma jälki kelpaa. Moni lannistaa tällä puolisonsakin, pikkulapsesta puhumattakaan. On se toki alkuun työlästä, mutta pitkässä juoksussa palkitaan moninkertaisesti.
Käsihygienia keittiössä kannattaa opettaa lapselle pienestä pitäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Nelivuotias nyt jo saakin jotain aikaiseksi, mutta kaksivuotiaan kanssa leipominen vaatii lehmänhermot. Jauhoja on lapsessa enemmän kuin kipossa, pullataikinaa syödään raakana vähintään kolmen pullan verran ja kesken kaiken kiinnostus loppuu niin, että sotkuinen lapsi lähtee vaeltelemaan ympäri kämppää kun itsellä on kädet taikinassa. Hyvällä tuurilla taapero palaa vielä ripottelemaan kourakaupalla sokeria pullan päälle (ja suuhunsa).
Kaksivuotias istui meillä syöttötuolissa. Joo, oli aika pieni. Siinä pyöritteli pullia siihen malliin, että vieraana ollut mummo ihasteli "tuosta lapsesta tulee kyllä leipuri". Leipurikoulun kävi, mutta muita keittiötöitä on enemmän tehnyt.
Omassa lapsuudessa ei mummoni päästänyt leipomaan rieskaa, ja sama ongelma on ollut monelle muullakin. Se taikina kun oli vaikea leivottava ja tarttui käsiin, sitä ei voinut lapsille antaa. Nyt sitten meitä harmittaa, kun kukaan ei enää osaa leipoa sellaista rieskaa kuin mummo ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Se opettelu ja opettaminen on juuri tätä! Ei pidä lukkiutua siihen, että vain se oma tapa tai oma jälki kelpaa. Moni lannistaa tällä puolisonsakin, pikkulapsesta puhumattakaan. On se toki alkuun työlästä, mutta pitkässä juoksussa palkitaan moninkertaisesti.
Tää oli muuten oma kompastuskivi esikoisen kanssa. En osannut orientoitua siihen että taaperon kanssa kaikki kestää kauemmin ja tulee sotkua. Hoidin kotihommat aina yksin kun lapsi nukkui tai puoliso oli kotona.
Toisen lapsen kanssa jo sujuu rennommin, ja hän onkin oiva apu esim tiskikoneen tyhjennyksessä vaikka ikää alle 2v. Muutama lautanen on mennyt rikki mutta mitäs sitten...
Lettujen paistossa jaksoi olla vieressä kun sai käteen oman lastan jolla välillä taputteli pannua. Joihinkin lettuihin tuli reikiä mutta taapero pysyi näkyvillä koko ajan eikä katoilluit tuhotöihin.
Vanhempi lapsi nyt 6v eikä keittiöhommat oikein kiinnosta. Lieneekö syynä juurikin se ettei ole saanut osallistua silloin kun mielenkiintoa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korokkeelle seisomaan keittiöön (sellanen apujakkara mitä käytetään kylpyhuoneessa) tai syöttötuolissa, tripp trapissa.
Salaattia voi repiä kulhoon, kurkkua, paprikaa leikata ihan voiveitsellä, autat alkuun vaikka leikkaamalla isoiksi suikaleiksi ja saa paloitella. Keitettyjä perunoita ja kananmunia pilkkoa perunasalaattiin. Keitettyjen kanamunien kuoriminen myös. Sekoittaa kermaviilikastiketta, sinä maustat. Kaataa kerman pannulle kastikkeeseen. Lettu ja pannaritaikinoiden sekoitus. Lihapullien pyöritys. Sämpylät, pullat yhdessä kun enemmän aikaa.
Pikkujuttuja mutta saa olla mukana.Tiedätkö, että olen ollut opetustehtävissä ammatillista kuntoutusta tarjoavassa paikassa ja monikaan kolmekymppinenkään ei suoriudu noista tehtävistä edes opastettuna...
T: kokki evp
Ei varmaan jos vanhempien asenne on ollut niinkuin joillain täällä, ettei lapsia saa päästää keittiöön ollenkaan. Teininä ei ole sitten enää kiinnostanut, joten ei ole sitten koskaan oppinut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korokkeelle seisomaan keittiöön (sellanen apujakkara mitä käytetään kylpyhuoneessa) tai syöttötuolissa, tripp trapissa.
Salaattia voi repiä kulhoon, kurkkua, paprikaa leikata ihan voiveitsellä, autat alkuun vaikka leikkaamalla isoiksi suikaleiksi ja saa paloitella. Keitettyjä perunoita ja kananmunia pilkkoa perunasalaattiin. Keitettyjen kanamunien kuoriminen myös. Sekoittaa kermaviilikastiketta, sinä maustat. Kaataa kerman pannulle kastikkeeseen. Lettu ja pannaritaikinoiden sekoitus. Lihapullien pyöritys. Sämpylät, pullat yhdessä kun enemmän aikaa.
Pikkujuttuja mutta saa olla mukana.Tiedätkö, että olen ollut opetustehtävissä ammatillista kuntoutusta tarjoavassa paikassa ja monikaan kolmekymppinenkään ei suoriudu noista tehtävistä edes opastettuna...
T: kokki evp
Ehkä niitä ei lapsena päästetty keittiöön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Nelivuotias nyt jo saakin jotain aikaiseksi, mutta kaksivuotiaan kanssa leipominen vaatii lehmänhermot. Jauhoja on lapsessa enemmän kuin kipossa, pullataikinaa syödään raakana vähintään kolmen pullan verran ja kesken kaiken kiinnostus loppuu niin, että sotkuinen lapsi lähtee vaeltelemaan ympäri kämppää kun itsellä on kädet taikinassa. Hyvällä tuurilla taapero palaa vielä ripottelemaan kourakaupalla sokeria pullan päälle (ja suuhunsa).
Jep, kannattaa suunnitella ne yhteiset leipomukset vähän lapsen kykyjen ja jaksamisen mukaan, pulla ei ole paras vaihtoehto kaikkine vaiheineen mutta jotkut muffinit, piirakat tai pikkuleivät sujuu (melko) helposti aika pienenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Se opettelu ja opettaminen on juuri tätä! Ei pidä lukkiutua siihen, että vain se oma tapa tai oma jälki kelpaa. Moni lannistaa tällä puolisonsakin, pikkulapsesta puhumattakaan. On se toki alkuun työlästä, mutta pitkässä juoksussa palkitaan moninkertaisesti.
Jep, sama pätee ihan kaikkiin kotitöihin. Kyllä, se taapero on aika rasittavaa seuraa pyykkien ripustuksessa tai astianpesukoneen tyhjennyksessä, mutta siinä se samalla oppii. Minä olen aina tehnyt kotityöt yhdessä lasten kanssa ja nyt 7v tyhjentää tiskikoneen ja laittaa pyykit narulle ihan näppärästi, 4-vuotias ripustaa sukkia ja laittaa aterimia tai kulhoja paikoilleen. Ruuanlaittoon osallistuvat myös, juurikin pilkkomalla tai sekoittamalla. Ja pesukoneen päälle laitto on 4veen homma, se on hänelle tärkeää että saa painaa nappia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoria ja pilkkoa vihanneksia, kun näyttää, että pitää hitaasti tehdä. Pyöritellä liha- tai kasvispyöryköitä. Koristella kakkuja.
Uskaltaako tuon ikäiselle antaa terävån veitsen?
Ja en tiedä mihin laittaisin lapsen pilkkomaan, kun ei hän yllä keittiön työtasolle.
Ap
Riippuu lapsesta, mutta kannattaa ensin opetella jollain ei niin terävällä veitsellä. Jos lapsi osaa keskittyä, on rauhallinen ja näppärä käsistään niin kyllä voi terävämmänkin antaa. Jokainen vanhempi varmaan itse tuntee omansa parhaiten, että kuinka iso riski se veitsi on.
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Näinhän se on, mutta kun tuon vaiheen jaksaa 4-vuotiaan kanssa, niin 8-vuotiaana se sama lapsi jo valmistaa perheelle pääruoan melkein itsenäisesti tai leipoo jotain uutta itse ohjeesta lukemalla niin, että vanhemman apua tarvitaan korkeintaan paistamisessa. Mutta jos ei käytä hyväkseen 4-5-vuotiaan innostusta ja ota häntä mukaan, niin teininä häntä on vaikea houkutella hommiin.
Kun lapseni oli 5. luokalla, luokka keräsi rahaa leirikouluun leipomalla jotain ja myymällä näitä leivonnaisia eräässä tilaisuudessa. Olin täysin hämmästynyt, kun osa vanhemmista oli sitä mieltä, että heidän lastaan ei voi laittaa itse leipomaan, vaan vanhemman on tehtävä ko. leipomus. Meillä kun lapsi oli jo useamman vuoden leiponut ihan itse katsomalla ohjeen keittokirjasta ja noudattamalla sitä.
Meillä 4-vuotias on vuoden verran ollut ruoanlaitossa mukana. Ja ihan siinä "hellalla" myös. Hänellä on jakkara, jotta yltää tasolle, seisoo siinä hellan vieressä. Toki aikuinen on siinä koko ajan myös. Ymmärtää jo hyvin, kun sanoo, että on kuumaa, ei saa koskea. Sai kokeilla kädellä kiehuvasta vesikattilasta tulevaa höyryä ja ymmärsi, että jo se on aika kuumaa.
Saa pilkkoa voiveitsellä esim. nakkeja. Kuorii sipulia. Sekoittaa. Kaataa esim. kermaa tai tomaattimurskaa pannulle. Sekoittaa lastalla jauhelihaa. Vatkaa kananmunia. Mittaa aineksia. Maistelee.
Homma on tosi sotkuista, mutta kivaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekaksikin, tuon ikäisen kanssa pitää hyväksyä, että siitä avusta on kolminkertaisesti enemmän haittaa, kuin hyötyä :)
Leipomisessa jauhojen mittaaminen yhdessä ja taikinan sekoittaminen: kauhea jauhosotku, mutta se ylpeys joka lapsen kasvoilta loistaa, kun saa tarjota omatekemää muffinssia! (Taikinakulhon nuolemisen tärkeyttä ei pidä muuten koskaan aliarvioida!)
Nakkien pilkkominen tylsällä ruokaveitsellä: puolet kiirii pitkin lattioita, mut mitäs pienistä.
Tiskaaminen: kaikki lainehtii vettä, mutta siinä leikissä vierähtää mukavasti aikaa.
Salaattiin viinirypäleitä tertusta: aika moni menee suuhun.
Lihapullien pyörittely: tulee kyllä karseita möykkyjä, mut ikinä ei opi ellei jostain aloita.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa!!!!
Nelivuotias nyt jo saakin jotain aikaiseksi, mutta kaksivuotiaan kanssa leipominen vaatii lehmänhermot. Jauhoja on lapsessa enemmän kuin kipossa, pullataikinaa syödään raakana vähintään kolmen pullan verran ja kesken kaiken kiinnostus loppuu niin, että sotkuinen lapsi lähtee vaeltelemaan ympäri kämppää kun itsellä on kädet taikinassa. Hyvällä tuurilla taapero palaa vielä ripottelemaan kourakaupalla sokeria pullan päälle (ja suuhunsa).
Miksi et laita lasta istumaan syöttötuoliin leipomisen ajaksi? Ei pääse vaeltelemaan.
Tulee mieleen, että esikoinen sai vuoden vanhana pienen klöntin pullataikinaa ja ison muovisen leikkuulaudan alustaksi, että sai leipoa. Istui ruokapöydän ääressä syöttötuolissa. Kyllä siitä jonkin moinen pulla tuli, taikinaa hävisi kyllä myös suuhun reilusti.
Nelivuotias alkoi opetella iltapuuronsa tekoa mikrossa.
Kaikenlainen mittaaminen ja tarvikkeiden esilleotto. Veitsen käytön opettelu ja pilkkominen (ei alkuun arkena kiireessä ja ensin pehmeitä helposti leikattavia juttuja) -> salaatin teko, salaattikastikkeen teko.
Kiusauksen valmistelu uuniin: perunasuikaleet pussista, graavikala paketista, mausteet ja kerma. Vanhempi nostaa vain uuniin.
Hellan nuppien vääntely ohjeen mukaan.
Kattaminen. Tiskikoneen tyhjennys. Käsitiski.
Sopisiko keittokomeron lähelle tarjoiluvaunu joka olisi hyvällä työskentelykorkeudella lapselle? Saisi työnnettyä syrjään tarvittaessa. Tai (vessa)koroke ja ei, en tarkoita että vessasta tuodaan koroke keittiöön.
Vierailija kirjoitti:
Kuoria ja pilkkoa vihanneksia, kun näyttää, että pitää hitaasti tehdä. Pyöritellä liha- tai kasvispyöryköitä. Koristella kakkuja.
Juu, siinä nenån- ja pyllynkaivelun lomassa.
Eikö teillä tuoleja ole?