Miksei pikkukoiria kouluteta? Miksi ne ovat sekopäisiä?
Mikä on syy, että kaikkein pienimpiä koiria ei kouluteta? Heti kun astuvat ulko-ovesta, paljastetaan hampaat ja alkaa jäätävä rähinä, haukkuminen ja murina. Eikö näitä omistajia nolota, kun ohi kulkee isoja hyvin koulutettuja ja tyyniä koiria, samalla kun se oma pomeranian kurluttaa silmänvalkuaiset esiin kääntyneenä kuin sikaa tapettaisi?
Kommentit (87)
Palatsikoirat ym räksyttäjät pitäisi lailla kieltää tai antaa sille Saarelan taistelukoiralle
Minun koulutetulle ja kiltille keskikokoiselle koiralle taas kävi niin että sama pikkukoira rähjää aina vastaan tullessa ilman syytä. Kerran sitten päästin hieman tutustumaan ja häntä heiluen varovasti lähestyi, kunnes pikkukoira ehti näykätä kuonosta. Sen jälkeen ei tuon kohdalla enää häntä ole heilunut vaan odottaa ikäänkuin hetkeä että huomio herpaantuu ja sitten lähtee muuten pikkukoiralta luulot ja asenne euroopanjohtajana.
Muille koirille on aivan normaali muutoin mutta tuo tapaus aiheutti sen että jos toinen koira alkaa kalisuttaa sapeleitaan, on välittömästi valmis laittamaan painiksi eikä suostu näykittäväksi. Tuollainen kokemus onkin sitten jo hieman haastavampi opettaa pois. Sitä toki yhä harjoitellaan.
Sama minkä jo muutama on täällä sanonut. Kävimme kyllä useammallakin pentu- ym. kurssilla, mutta koiramme rupesi pelkäämään vastaantulevia isompia koiria, koska niitä tuli useampi iholle. Oli lasten ulkoiluttamia isoja koiria, joita lapsi ei hallinnut ja koira rynnisti oman koiramme luokse, oli aikuisten taluttamia, joita ei hallittu, päästettiin tahallaan haistelemaan tai oli irrallaan ja juoksi kielloista huolimatta koiramme luokse. Traumat koiralle jäi, vaikka nämä isot koirat eivät sinänsä vihaisia olleetkaan, eivät purreet tms.
Pikkukoirien remmirähjäys on ehkä yksi väärinymmärretyimmistä asioista. Se ei ole ensisijaisesti kouluttamattomuutta, vaan pelkoaggressiivisuutta. Valitettavan usein omistajat vain naureskelevat "pieni koko, iso ego" ja vievät koiraansa toistuvasti sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Tämä tietenkin vahvistaa vain koiran pelkoa ja madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen, koska se on ollut ainoa tie tilanteesta pois.
Olen tehnyt kaksi vuotta töitä pelkoaggressiivisen koiran kanssa. Minun on ollut pakko, koska ensinnäkin, koirani on 26 kg ja toiseksi, koirani hyvinvointi on minulle tärkeää. En halua, että koirani joutuu olemaan aina peloissaan ja stressaantunut, kun vien sen ulos. Ulkoilun kuuluu olla sille miellyttävä kokemus.
Suututtaa lukea näitä kommentteja, ettei pikkukoiraa tarvitse kouluttaa koska sen pystyy pitämään hallinnassa. Joo, mutta entä se koiran hyvinvointi?
No ku ne on niin pieniä. Ei ne mitään tee ja ei niitä voi opettaa ymmärtämään käskyä "ei".
Nykyään näkee jopa koiranomistajia jotka antavat koiransa juoksennella minne sattuu, vaikka ne ovat kiinni hihnassa. Aivan kuin hihnan kireällä pitäminen tai tasainen vetäminen itseään kohti muka jotenkin vahingoittaisi koiraa. Siksi niillä koirilla nykyään on ergonomisia pantoja ja valjaita, ettei hihnan kireys haittaa yhtään mitään. Osa taluttajista käyttäytyy kuin hihna olisi kiinni ainoastaan lain takia ja muodon vuoksi, mutta piski saa silti juosta minne huvittaa.
Milloinkohan vinksahtaneille koiranomistajille keksitään oma diagnoosinsa. Osa niistä on umpihulluja ja puhuu koirilleen koko ajan kuin ihmisille ja kuvittelee niiden ymmärtävän. Sellaisia on ihan nuorissakin koiranomistajissa, jotka koko ajan lässyttää kimeästi koiralle.
Mä oon aatellut, että niillä on niin pieni pää, ettei sinne mahdu kunnon aivoja, niin ne eivät tajua olevansa pikkuisia, vaan luulevat olevansa tosi pelottavia susia. On ihan tutkittukin, että isot "vahtikoiramaiset" hurtat pelkäävät esim. murtautujaa ja menevät piiloon, kun tuollainen pieni rakki käy vaan surutta kimppuun, vaikka sen voi murskata kengällä.
Mulla naapurissa kaksi prahanrottakoiraa, toinen vielä pentukin. Ihan kauheaa räksytystä, kun joku kävelee ohi. Omistaja ei mitenkään reagoi. Yhdellä tutulla chihua, sekin käsittämättömän arvaamaton. saattaa kerjätä silitystä mutta toisessa hetkessä on hampaat kiinni ranteessa.
Vierailija kirjoitti:
Pikkukoirien remmirähjäys on ehkä yksi väärinymmärretyimmistä asioista. Se ei ole ensisijaisesti kouluttamattomuutta, vaan pelkoaggressiivisuutta. Valitettavan usein omistajat vain naureskelevat "pieni koko, iso ego" ja vievät koiraansa toistuvasti sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Tämä tietenkin vahvistaa vain koiran pelkoa ja madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen, koska se on ollut ainoa tie tilanteesta pois.
Olen tehnyt kaksi vuotta töitä pelkoaggressiivisen koiran kanssa. Minun on ollut pakko, koska ensinnäkin, koirani on 26 kg ja toiseksi, koirani hyvinvointi on minulle tärkeää. En halua, että koirani joutuu olemaan aina peloissaan ja stressaantunut, kun vien sen ulos. Ulkoilun kuuluu olla sille miellyttävä kokemus.
Suututtaa lukea näitä kommentteja, ettei pikkukoiraa tarvitse kouluttaa koska sen pystyy pitämään hallinnassa. Joo, mutta entä se koiran hyvinvointi?
Tapauskohtaista eikä suinkaan aina ensisijaista. Paljon näkee pikkukoira jotka jo kaukaa lähestyessään alkavat raivon vallassa vetää kohti ja aivan varmasti kävisi suoraan päälle jos olisi irti. Se ei ole pelkoa eikä ahdistusta vaan aggressiivista käyttäytymistä joka ison koiran kohdalla olisi jopa lopetuksen paikka puhtaasta mielenvikaisuudesta.
Minun borderterrierini kimppuun kävi viime kesänä naapurin kultainennoutaja ja KAIKKI kultaiset noutajat ja sen väriset keskikokoiset/isot koirat saavat aikaan räyhäämiskohtauksen, vaikka suurin osa näistä onkin ihan rauhallisia ja vähät välittää. Se tyyli millä nämä koirat tulee vastaan (esimerkiksi hännän asento) saa koirallani jo niskakarvat pystyyn. Ja kyllä yritetään harjoitella tästä pois. Ja kyllä olen saanut kuulla myös miksi annan tuollaisen terrierin räkyttää.
Jos koira on sekopäinen niin yleensä se todellinen kahjo paljastuu hihnan toisesta päästä. Mutta toisaalta olen todennut olevan jostain syystä olemassa ilkeitä chihuahuoita. Siis ihan oikeasti ja ilman mitään syytä häijyjä.
Meidän kahden isomman koiran päälle hyökkäsi talvella kaksi pikkuhuiskua. Kun vähän niinku vahingossa pääsivät irti.
Että kyllä isompikin koira voi traumatisoitua siitä, kun pusupuudelit käy päälle.
Meillä päin näkyy paljon aggressiivisia isoja koiria, jotka mielellään kävisi villakoirani kimppuun. Eivät kulje ohi todellakaan löntystellen välinpitämättömästi. Yleensä omistajat kuitenkin ihan fiksuja ja pitävät lyhyessä remmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkukoirien remmirähjäys on ehkä yksi väärinymmärretyimmistä asioista. Se ei ole ensisijaisesti kouluttamattomuutta, vaan pelkoaggressiivisuutta. Valitettavan usein omistajat vain naureskelevat "pieni koko, iso ego" ja vievät koiraansa toistuvasti sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Tämä tietenkin vahvistaa vain koiran pelkoa ja madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen, koska se on ollut ainoa tie tilanteesta pois.
Olen tehnyt kaksi vuotta töitä pelkoaggressiivisen koiran kanssa. Minun on ollut pakko, koska ensinnäkin, koirani on 26 kg ja toiseksi, koirani hyvinvointi on minulle tärkeää. En halua, että koirani joutuu olemaan aina peloissaan ja stressaantunut, kun vien sen ulos. Ulkoilun kuuluu olla sille miellyttävä kokemus.
Suututtaa lukea näitä kommentteja, ettei pikkukoiraa tarvitse kouluttaa koska sen pystyy pitämään hallinnassa. Joo, mutta entä se koiran hyvinvointi?
Tapauskohtaista eikä suinkaan aina ensisijaista. Paljon näkee pikkukoira jotka jo kaukaa lähestyessään alkavat raivon vallassa vetää kohti ja aivan varmasti kävisi suoraan päälle jos olisi irti. Se ei ole pelkoa eikä ahdistusta vaan aggressiivista käyttäytymistä joka ison koiran kohdalla olisi jopa lopetuksen paikka puhtaasta mielenvikaisuudesta.
Ihan tutkitustikin yleisin syy koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen on pelko. Eikä tuossa antamassa esimerkissäsikään ole mitään sellaista, mikä ei kielisi pelosta. Pahasta pelkoaggressiivisuudesta kärsivä koira alkaa osoittamaan pelkoaan, vaikka pelottava kohde olisi vielä kaukana. Ihan samoin kuin pahasti paukkuarka koira säikkyy kaukaa kuuluviakin sille pelottavia ääniä.
Mielenvikaisuus/luonnevika ovat vanhoja termejä, joille ei nykytieteen valossa löydy enää sijaa. Koirien käytökselle löytyy aina jokin syy. Pelko, kivut, sosiaalistamisen puute jne. Jos koira on "sekopää", silloin sillä on joku sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Pikkukoirien remmirähjäys on ehkä yksi väärinymmärretyimmistä asioista. Se ei ole ensisijaisesti kouluttamattomuutta, vaan pelkoaggressiivisuutta. Valitettavan usein omistajat vain naureskelevat "pieni koko, iso ego" ja vievät koiraansa toistuvasti sille liian vaikeisiin tilanteisiin. Tämä tietenkin vahvistaa vain koiran pelkoa ja madaltaa kynnystä aggressiiviseen käytökseen, koska se on ollut ainoa tie tilanteesta pois.
Olen tehnyt kaksi vuotta töitä pelkoaggressiivisen koiran kanssa. Minun on ollut pakko, koska ensinnäkin, koirani on 26 kg ja toiseksi, koirani hyvinvointi on minulle tärkeää. En halua, että koirani joutuu olemaan aina peloissaan ja stressaantunut, kun vien sen ulos. Ulkoilun kuuluu olla sille miellyttävä kokemus.
Suututtaa lukea näitä kommentteja, ettei pikkukoiraa tarvitse kouluttaa koska sen pystyy pitämään hallinnassa. Joo, mutta entä se koiran hyvinvointi?
Yleensä näiden omistajien kommentti on, ettei sille voi mitään ja antavat kuitenkin aina rähjätä remmi kireällä niille isommille koirille. Tunnen pariskunnan, jolla on kaksi tuollaista koiraa. Saivat myöhemmin vielä kolmannen, aikuisen koulutetun koiran. Sen käyttäytyminen joka tilanteessa oli aivan erilainen. Tuota koiraa ei lastenkaan tarvinnut pelätä, ei tullut heillekään räyhäämään toisin kuin nuo heidän itse "kouluttamansa" eli kouluttamatta jätetyt koirat.
Minulle on ihan se ja sama mitä se koira puuhaa siinä hihnassa, KUNHAN on 100 % omistajansa hallittavissa eikä tule liian lähelle. Oli sitten iso tai pieni koira. Pari kertaa olen joutunut sanomaan flexin käytöstä, että älä j*malauta päästä sitä koiraasi noin pitkällä flexillä räyhäämään ja tempomaan. Kerran joku meinasi tulla niin pyörääni kohti, kun vissiin pelkäsi pyöriä?
Olen käynyt pari kertaa hoitamassa tutun pikkukoiraa, joka oli juuri tuollainen täysin kouluttamaton räksyttävä pikku sika. Kotonaankin räkytti kaikkea mahdollista, hyppi pöydille, kusi lattialle, kävi nappaamassa ruokaa kädestä. Omistaja vaan lässyttää ja vaikeroi kun ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Pienen koiran koulutus menee pilalle siinä vaiheessa kun iso koira hyökkää päälle ja aiheuttaa elinikäiset traumat.
Juuri näin! Näin kävi meilläkin, pentuna ja nuorena koirana sai useamman kerran jonkun IRTIOLEVAN ison koiran päälleen. Ei tosin räkytä muille koirille, mutta kiertää häntä luimussa niin kaukaa kuin remmi antaa myöten. Ennemminkin niitä isoja koiria ei ole koulutettu. Ihmisillä on kaikenlaisia palveluskoira- ja suojelukoirarotuja, joita ei ole lainkaan koulutettu. Sitten niitä pidetään irti pienessäkin kaupunkimetsässä, koska ei oikeasti jakseta keksiä sille aktiviteettia ja järjestää liikuntaa tarpeeksi ja yritetään väsyttää se sillä, että se päästetään riehumaan vapaana. Jos irtiolosta huomauttaa, saa naamalleen vain haistattelua. Ja niin, näitä koiria ei ole koskaan koulutettu edes luoksetuloon.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt pari kertaa hoitamassa tutun pikkukoiraa, joka oli juuri tuollainen täysin kouluttamaton räksyttävä pikku sika. Kotonaankin räkytti kaikkea mahdollista, hyppi pöydille, kusi lattialle, kävi nappaamassa ruokaa kädestä. Omistaja vaan lässyttää ja vaikeroi kun ei voi mitään.
Niin ja lenkillä tämä sai slaagin kun ohi meni melkein mitä tahansa, muita koiria, autoja, pyöräilijöitä... rimpuili niin, että lähes irtautui valjaistaan. Jos oli pakko ottaa syliin, alkoi näykkiä ympäriinsä.
No pikku koirat otetaan "koska mä haluun, ne on söpön näkösii"
Yleensä se omistaja kunnon tankki joka kävelee pihan ympäri sitte sen kans kerran päivässä.
Koira tylsistyy ja pelkää kaikkea sitte, reagoi räkyttämällä.
Tai sen piikkiin että se pieni tuholainen vaan on sellainen joka haukkuu. On monia tapoja välttää oma vastuu sopivan eläimen valinnasta ja valitun eläimen kouluttamisesta.